Minä olen tyttö, joka rakastaa määritelmiä,
logiikkaa ja mustavalkoisuutta. Muistakaa se.
En olisi ihan heti arvannut, että Cecelia Ahernin kirja tulee päätymään blogiini, mutta niin siinä kuulkas vaan kävi! Aiemmin Ahern on kirjoittanut vaaleapunaista romantiikkaa, jonka olen kiertänyt kaukaa, mutta nyt saatiin suomeksi kirjailijan uusi aluevaltaus eli YA-dystopia. Sen tiesin heti kuvauksen luettuani haluavani lukea. Viallinen on kirjasarjan ensimmäinen osa.
Celestine North on kansalaisia vahtivan Killan määritelmien mukaan täydellinen mallikansalainen:
hän on omistautunut koululle ja tähtää hyvin korkealle matematiikassa, hänen poikaystävänsä Artin isä on Killan ylin tuomari ja heidän yhteinen tulevaisuutensakin Artin kanssa on valmiiksi suunniteltu. Täydellistä. Kunnes Celestine tietoisesti rikkoo sääntöjä ja häntä uhkaa tutkintavankeus ja viallisen leima.
Ahernin kirjoittama maailma on toimiva ja hyvin selitetty. Talouskriisin jälkeen perustettu Kilta tuomitsee viallisia kansalaisia, jotka ovat tehneet moraalisia tai eettisiä virheitä, jotta maan johtoon ei enää pääse ihmisiä, jotka tekisivät huonoja päätöksiä. Viallisten kroppaan poltetaan V-kirjain johonkin kohtaan riippuen virheen laadusta. Mielleyhtymä juutalaisvainoihin tulee välittömästi viallisten käyttämistä käsivarsinauhoista, joita heidän on pakko pitää erottautuakseen muista ihmisistä. He saavat elää täydellisten ihmisten joukossa, mutta hyvin erilaisilla, tiukilla säännöillä ja heitä vahditaan jatkuvasti. Hyvin samanhenkinen Isoveli valvoo -meininki kuin George Orwellin Vuonna 1984 -kirjassa (kannattaa muuten sekin lukea).
Olisin halunnut tutustua Celestineen paremmin ennen tuota radikaalia heräämistä, sillä 60 sivun jälkeen hänen toimintansa ei tuntunut mitenkään yllättävältä, sillä en ollut ehtinyt tutustua tuohon besserwissermäiseen neiti Täydellisyyteen. Hänessä on myöhemmin paljon yhtymäkohtia Nälkäpelin Katnikseen, sillä molemmat antavat kapinalle kasvot. Kirja etenee nopealla sykkeellä ja jatkuvasti on jotain tapahtumassa. Jotta Celestinen ja Artin happily ever after -loppu ei olisi niin selvä, tuodaan kuvioihin Carrick, joka tulee Celestinelle hyvin tärkeäksi heidän yhteisten kokemusten vuoksi, joita muut kuin saman kokeneet eivät voi täysin ymmärtää.
hän on omistautunut koululle ja tähtää hyvin korkealle matematiikassa, hänen poikaystävänsä Artin isä on Killan ylin tuomari ja heidän yhteinen tulevaisuutensakin Artin kanssa on valmiiksi suunniteltu. Täydellistä. Kunnes Celestine tietoisesti rikkoo sääntöjä ja häntä uhkaa tutkintavankeus ja viallisen leima.
Ahernin kirjoittama maailma on toimiva ja hyvin selitetty. Talouskriisin jälkeen perustettu Kilta tuomitsee viallisia kansalaisia, jotka ovat tehneet moraalisia tai eettisiä virheitä, jotta maan johtoon ei enää pääse ihmisiä, jotka tekisivät huonoja päätöksiä. Viallisten kroppaan poltetaan V-kirjain johonkin kohtaan riippuen virheen laadusta. Mielleyhtymä juutalaisvainoihin tulee välittömästi viallisten käyttämistä käsivarsinauhoista, joita heidän on pakko pitää erottautuakseen muista ihmisistä. He saavat elää täydellisten ihmisten joukossa, mutta hyvin erilaisilla, tiukilla säännöillä ja heitä vahditaan jatkuvasti. Hyvin samanhenkinen Isoveli valvoo -meininki kuin George Orwellin Vuonna 1984 -kirjassa (kannattaa muuten sekin lukea).
Kilta pitää meitä silmällä, ja mikä vielä
tärkeämpää, se haluaa tehdä meille sen selväksi.
tärkeämpää, se haluaa tehdä meille sen selväksi.
Olisin halunnut tutustua Celestineen paremmin ennen tuota radikaalia heräämistä, sillä 60 sivun jälkeen hänen toimintansa ei tuntunut mitenkään yllättävältä, sillä en ollut ehtinyt tutustua tuohon besserwissermäiseen neiti Täydellisyyteen. Hänessä on myöhemmin paljon yhtymäkohtia Nälkäpelin Katnikseen, sillä molemmat antavat kapinalle kasvot. Kirja etenee nopealla sykkeellä ja jatkuvasti on jotain tapahtumassa. Jotta Celestinen ja Artin happily ever after -loppu ei olisi niin selvä, tuodaan kuvioihin Carrick, joka tulee Celestinelle hyvin tärkeäksi heidän yhteisten kokemusten vuoksi, joita muut kuin saman kokeneet eivät voi täysin ymmärtää.
Loppupeleissä Viallisen kaltaisen yhteiskunnan olomassaolo olisi hyvin hataralla pohjalla, sillä virheistä oppii ja niiden kautta tulee paremmaksi. On suorastaan mahdotonta olla ikinä tekemättä virheitä. Nyt kenellekään ei suoda toista tilaisuutta tai oppimismahdollisuutta. Celestine saa huomata, että moniakaan asioita ei tule ajatelleeksi ennen kuin ne sattuvat omalle kohdalle ja silloin ne saavat ajattelemaan.
PS. Olisi ollut kauhean kiva, jos kannen elottomalle ihmiselle olisi saanut myös silmät. Kiitos.
★★★½
Cecelia Ahern - Viallinen
Cecelia Ahern - Viallinen
(Flawed, 2016)
Gummerus, 2018
Kirjastosta
Tuo on tosiaan jännä tapa tuo, että kun nainen on kirjan kannessa niin kasvot leikataan poikki. Olen sitä monta kertaa ihmetellyt.
VastaaPoistaTodella häiritsevä tapa. Varsinkin tässä kun kannen tyttö on niin selvästi päähenkilö, eikä mikään geneerinen kyseisen ajan asukas, johon kenen tahansa lukijan halutaan samaistuvan.
Poista