Harry Potter oli monin eri tavoin erikoinen poika. Ensinnäkin kesäloma oli hänen mielestään inhottavin aika vuodesta. Toiseksi hän teki oikein mielellään läksynsä, mutta joutui puurtamaan niitä salaa yösydännä. Lisäksi hän sattui olemaan velho.
Jos Pottereista pitäisi nimetä lempikirja, niin kyllä se olisi Harry Potter ja Azkabanin vanki. Jännittävyyden astetta on jo lisätty nykäys eteenpäin ja kuvioihin mukaan astelee Sirius Musta, hieman nukkavieru professori Remus Lupin sekä Hermionen Koukkujalka on myös aikamoinen tapaus. Ronin Kutka-rotan kannalta ajateltuna huolestuttava uhka.
Takakannesta: Harry Potterin kolmas lukuvuosi Tylypahkassa alkaa jännittävästi:
vaarallinen velho Sirius Musta on paennut Azkabanin vankilasta, mistä
yksikään vanki ei ole koskaan ennen onnistunut pakenemaan. Kaikki merkit
viittaavat siihen, että hän haluaa etsiä käsiinsä Harry Potterin.
Taikaministeriö on valppaana, ja Tylypahkan velhojen ja noitien koulussa
kiristetään turvatoimia. Koulun porteille värvätään vartioimaan
Azkabanin vanginvartijat, kauhistuttavat ankeuttajat. Harry Potter
luottaa Tylypahkan muurien suojaan ja rehtori Dumbledoreen, mutta onko
hän turvassa edes Tylypahkassa?
Tänä vuonna oppilaat pääsevät vierailemaan Tylyahossa, - ainut täysin jästitön paikka Britanniassa - mutta Harryllä on ongelmia, kun, ah niin ihanat, Dursleyt eivät suostuneet kirjoittamaan lupalappua, mutta hätä keinot keksii varsinkin taikamaailmassa. Kolmannessa osassa tunnelma on jo vakavampi Azkabanin ja kammottavien ankeuttajat myötä ja oikeastaan tästä kirjasta lähtien se synkistyy ja tummenee mitä enenevissä määrin.
J. K. Rowling on keksinyt lukijoita yllättäviä, nerokkaita käänteitä ja juonilankoja on kirjaan viritelty innostava määrä. Nämä Jim Kayn kuvittamat kirjat on ensimmäinen kerta kun luen Pottereita uudelleen ja vaikka pääkohdat tarinoista on hyvin muistissa, niin sillä ei ollut mitään vaikutusta lukemiseeni. Muistissa on paremmin elokuvat ja nehän eivät tunnetusti käy yksi yhteen kirjojen kanssa. Ja Jim Kay. Ihailen häntä niin suunnattomasti. Kuvista löytyy loputtomasti yksityiskohtia ja kansi on yksi hienoimpia ikinä!
Tänä vuonna oppilaat pääsevät vierailemaan Tylyahossa, - ainut täysin jästitön paikka Britanniassa - mutta Harryllä on ongelmia, kun, ah niin ihanat, Dursleyt eivät suostuneet kirjoittamaan lupalappua, mutta hätä keinot keksii varsinkin taikamaailmassa. Kolmannessa osassa tunnelma on jo vakavampi Azkabanin ja kammottavien ankeuttajat myötä ja oikeastaan tästä kirjasta lähtien se synkistyy ja tummenee mitä enenevissä määrin.
J. K. Rowling on keksinyt lukijoita yllättäviä, nerokkaita käänteitä ja juonilankoja on kirjaan viritelty innostava määrä. Nämä Jim Kayn kuvittamat kirjat on ensimmäinen kerta kun luen Pottereita uudelleen ja vaikka pääkohdat tarinoista on hyvin muistissa, niin sillä ei ollut mitään vaikutusta lukemiseeni. Muistissa on paremmin elokuvat ja nehän eivät tunnetusti käy yksi yhteen kirjojen kanssa. Ja Jim Kay. Ihailen häntä niin suunnattomasti. Kuvista löytyy loputtomasti yksityiskohtia ja kansi on yksi hienoimpia ikinä!
★★★★★
J. K. Rowling - Harry Potter ja Azkabanin vanki
Kuvitus: Jim Kay
J. K. Rowling - Harry Potter ja Azkabanin vanki
Kuvitus: Jim Kay
(Harry Potter and the Prisoner of Azkaban, 1999)
Tammi, 2017
Omasta hyllystä
Azkabanin vanki oli minulle myös pitkään se ehdottomasti lempparein Potter-sarjan kirja, mutta edellisellä lukukierroksella sen rinnalle viimein nousi muitakin. Hieno ja ihana kirja joka tapauksessa, olisipa ihana raivata tänä vuonna itselleen Potter-tilaa, kun olen taas uudesta lukukierroksesta jo pari vuotta haaveillut!
VastaaPoistaPidän kyllä mieleni avoinna seuraaville osille, sillä tämä tosiaan vasta toinen kerta kun sarjaa luen ja edetessään se on parantunut paranemistaan (paitsi tietty tämä kolmonen on jäänyt parhainpana mieleen). Ei kun Potterit taas esiin!
PoistaMinun täytyy tunnustaa että en ole lukenut yhtään Potteria. Uskon, että ovat hyviä lukukokemuksia, niin monet niistä tykkäävät.
VastaaPoistaPotterit on mahtavia ja hienoja kirjoja. Todellisia taidonnäytteitä.
PoistaMuistan vielä elävästi sen, kun luin Azkabanin vangin ensi kertaa! Ehkä minunkin lempikirjani koko sarjasta, lähes tajunnanräjäyttävä lukukokemus. Nyt luemme tätä kuvitettua painosta lasten kanssa iltasatukirjana. Hieman minua äitinä jännittää, onko tämä jo liian pelottava lapsille, mutta ainakin toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin.
VastaaPoistaAzkaban on minuun varmasti vedonnut siksi, että siinä on jo synkkiä sävyjä mukana, mutta ei aivan yhtä raskas kuin jotkut tulevat osat. Rowling osaa onneksi kirjoittaa niin hienosti ja huumorin mukaan ottaen, ettei nämä tarinat ikinä uiskentele liian syvissä ja toivottomissa vesissä:)
PoistaOi ihanat Potterit <3 Azkabanin vanki on ollut minullekkin jo pitkään lemppari Puoliverisen prinssin rinnalla, molemmat mahtavia kirjoja. Minulla on hyllyssä näistä kuvitetuista versioista vasta Viisasten kivi, mutta pakko kai on kerätä kaikki kunhan ilmestyvät!
VastaaPoistaAi että, haluaisin jo päästä lukemaan loputkin, mutta kai sitä on kiltisti odotettava kuvitettuja versioita! En nimittäin muista mikä niistä neljästä viimeisestä oli toinen joka erottui muista. Onhan nämä niin upeita visuaalisesti<3
Poista