8.8.2016

Lionel Shriver - Poikani Kevin


"Rakas Franklin
En oikein tiedä miksi haluan kirjoittaa sinulle pienestä 
vastoinkäymisestä, jonka koin tänään iltapäivällä --."
kirjan alku

Aina välillä osuu kausia, jolloin rankkojen kirjojen lukeminen houkuttelee - tiedostetuista tai tiedostamattomista syistä. Tätä ennen luettu Lindqvistin Kultatukka, tähtönen tarjosi myös ravistelevan kokemuksen, siinä kyllä omat huolet hälvenee kirjan tapahtumien rinnalla. Poikani Kevin voitti vuonna 2005 Orange-palkinnon.

Evalla oli loistelias ura ja onnellinen avioliitto, ennen kuin hän sai lapsen. Nyt Kevin on vankilassa järkyttävän rikoksen takia, ja miehelleen Franklinille osoittamissaan kirjeissä Eva käy läpi tragediaa edeltänyttä aikaa. Miksi Kevin päätyi hirmutekoon? Voiko lapsi olla luonnostaan paha? Oliko kaikki vanhempien syytä? Mitä jos Eva olisi rakastanut Keviniä enemmän? Jos Franklin ei olisi aina kieltäytynyt näkemästä asioiden todellista puolta? Vai olisiko näistä mikään muuttanut mitään? Takakansi

Evan kirjeet miehelleen avaavat pikku hiljaa perheen menneisyyttä ja johdattelevat päättäväisesti ja säälimättömästi kohti sitä torstaita. Evan leimaa Kevinin pahaksi heti vauvasta lähtien, eikä se tunnu oikealta ja näin ollen en pitänyt häntä täysin luotettavana kertojana. En usko, että kukaan on syntyessään paha vaan ihminen muovautuu ympäristönsä mukaan. Kertojan ironinen ääni tuo rankan aiheen keskelle kevennystä. Hän kertoo tapahtumat jopa aika viileällä tavalla ja toteavasti. Hän ei säästele sanojaan kirjeissään latoessaan paperille todella avoimesti ja satuttavan suorasukaisesti ajatuksensa.

 "Vaikka sikiö oli sisälläni, se näytti uivan kaukana toisessa maailmassa. Ja oliko sillä tunteita? En voinut mitenkään aavistaa, että kysyisin samaa vielä sittenkin kun Kevin olisi viidentoista."

Poikani Kevin on ennen kaikkea ahdistava ja sen pahuus ei ole selitettävissä ainakaan jos Evanin tarinaan on uskominen. Romaani on myös ovelasti rakennettu. En osaa edes selittää miten Lionel Shriver huijaa lukijaansa, vaikka hän ei toisaalta valehtele lukijalle kertaakaan. Hän vain saa lukijan olettamaan väärin. Tämän jälkeen on hieman vedetävä henkeä.

_______

Lionel Shriver - Poikani Kevin
(Wee Need to Talk About Kevin, 2003)
Loisto, 2008
Omasta hyllystä
Tähtiä:

16 kommenttia:

  1. Tämä oli kyllä aivan huikea lukukokemus muutamia vuosia sitten. Todellakin mieleenpainuva kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä ei hevillä unohda, vaikka lukemisesta on jo aikaa.

      Poista
  2. Olen Suketuksen kanssa samaa mieltä. Parhaimpia kirjoja mitä olen lukenut. Tästä tehty elokuva oli suorastaan raastava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla tämä ei aivan kirkkaimpaan kärkeen yltänyt, mutta tosi hyvä kuitenkin:)

      Poista
  3. Heips! Minulla olisi sinulle palkinto! :) http://kirjamaailma0.blogspot.fi/2016/08/liebster-award.html

    VastaaPoista
  4. Tämä on kyllä hieno ja kuten Mai sanoi elokuva on hurja myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuva on tallennettu boxiin, mutta en tiedä vielä uskallanko katsoa.

      Poista
  5. Myös minusta kirja on todella hyvä, elokuva tuntui sen jälkeen laimealta.
    Tässä on kyseessä todella paha lapsi. Ei normaali lapsi toimi kuten Kevin.
    Evan kolea tyyli on hyvin ymmärrettävä kaiken kärsimyksen jälkeen. Ei tuon koettuaan enää ihmeemmin lepertele. Eva suorittaa elämäänsä kuten kunnon äidin pitää, loppuun asti äitinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista on juuri se, että kirja ei sinänsä avaa kauhean psykologisesti tapahtumia ja ihmisiä. Keviniä ei selitetä. Evaa kohtaan koin monenlaisia tunteita.

      Poista
    2. USA:ssa Shriver oli saanut kokea kirjan julkaisun jälkeen kauhean äitien vihan. Ei haluta nähdä, että tällaisiakin lapsia on.
      Minun myötätuntoni oli vahvasti Evan puolella. Ei aina pitäisi syyttää vanhempia. Joskus geenit yhdistyvät niin, että lapsi on mahdoton, toimit miten hyvänsä.

      Poista
    3. Hurjaa, omaan pääkoppaan ei mahdu miten kirjailijaa voi vihata tämän kirjan takia, sillä suurilta osin tämä voisi olla ihan totta. Totuus on toisinaan julma.

      Alkuun en tuntenut myötätuntoa Evaa kohtaan, sillä hän piti vastasyntynyttä Keviniä heti jotenkin pahana, mikä tuntui kummalliselta. Mutta nämä on monimutkaisia juttuja.

      Poista
  6. Luin tämän itse lähemmäs seitsemän vuotta sitten, ja se on silti minulle yksi parhaita lukemiani kirjoja. Se oli niin vaikuttava ja rankka silloin aikoinaan, että en usko kovin hevillä minkään menevän vaikuttavuudellaan tästä ohi. Uudelleen siihen en ole uskaltanut tarttua, pelkään ettei se oikein toista lukukertaa kesä kun yllätyksellisyys katoaisi, joten jääköön tällaisenaan sitten hurjan hyvänä kirjana ainutkertaiseksi lukukokemukseksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevin on ollut sinulle todella vaikuttava, jos noinkin pitkän ajan jälkeen se kuuluu parhaimpiin kirjoihin, tosin en kauheasti ihmettele. Värisyttävän rankka, mutta vaikuttava.

      Poista
  7. Tämä oli todella rankka lukukokemus. Aivan uskomattoman taitavasti kirjoitettu kirja. Elokuvaa en silti haluaisi nähdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostaisi kyllä kuulla, miten Shriver on päätynyt tähän aiheeseen tarttua, tuskin tulisi monien mieleen saati sitten oikeasti toteuttaa ajatus.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...