29.8.2016

John Berendt - Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa +elokuva


"Hän oli pitkä, noin viidenkymmenen ikäinen, 
piirteiltään kolkon komea, melkein uhkaava--."
kirjan alku

Seitsemännen taiteen tarinoissa viimeistä viedään eli enää noin kuukausi jäljellä ja minulta on osa postauksista vielä kokonaan tekemättä saati sitten muutama vielä lukematta. Mutta katsotaan mitä tässä vielä ehtii. John Berendt on yhdysvaltalainen toimittaja, joka matkusti Georgian Savannahiin ja huomasi törmänneensä harvinaiseen vanhan Etelän jäänteeseen. Kaupunki vaikutti eristyneeltä kuin saari, kaikki olivat keskenään sukua ja tunsivat toistensa asiat vuosikymmenien ajalta. Näistä kokemuksistaan hän kirjoitti tämän dokumenttiromaanin.

John otettiin vastaan tervetuliaismaljat kourassa ja tälle alettiin kertoa mitä arkaluonteisimpia juoruja. Pahaa aavistamaton tulokas oli äkkiä keskellä seikkailua -- ja jopa murhaa. Kun edellä mainittuun murhaan ei löydetä ratkaisua maallisista oikeustoimista, mökistään astuu taikavehkeet mukanaan pullea, rääväsuinen voodoopapitar Minerva ja suuntaa keskiöiselle hautausmaalle – tekemään puoli tuntia hyvää ja puoli tuntia pahaa… Takakansi

Tutuiksi tulevat seurapiirien gaalailtojen isäntä, antiikkikauppias Jim Williams, barbaarinen Danny-nuorukainen, pianoa kilkuttava kiinteistövälittäjä, musta drag-kuningatar ja monet muut eksentriset ilmiöt. Kirjava henkilögalleria onkin yksi romaanin parhaita puolia. Useimmat kirjan henkilöistä esiintyvät jopa oikeilla nimillään. John itse toimii vain kertojan roolissa, hän on persoonaton tapahtumien silminnäkijä ja raportoija.

Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa on ajoittain puisevaa luettavaa, päämärätöntä vaellusta. Varsinaiset tapahtumat alkavat vasta puolivälissä, kun murha tapahtuu ja sitä seuraa neljä oikeudenkäyntiä. Savannah on pieni, sisäänpäin kääntynyt ja eristäytynyt kaupunki, joka nauttii juoruista. Taikauskolla ja magialla on oma roolinsa. Muita kirjassa esiintyviä asioita ovat mm. konservatiivisuus ja homoseksuaalisuus.



Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa -elokuva

Suoraan sanottuna ei ollut mitenkään kamalan kiinnostava elokuva ja kirjaa lukemattomana olisi voinut jäädä paljon kysymysmerkkejä. Tapahtumat harpottiin vauhdilla - mikä tässä tapauksessa on itseasiassa pelkkää plussaa, sillä turhaan venyttäminen ei olisi palvellut ketään. Esimerkiksi kirjan moniin oikeudenkäynteihin meni aikaa vuosia, mutta elokuvassa niitä on vain yksi.

Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa on luokiteltu trilleriksi, mitä se ei todellakaan ole. Elokuvassa kuvataan vain kaupungin elämää ja sen henkilöitä. Toki siellä tapahtuu murha, mutta ei siitäkään mitään ihmeempiä jännitteitä synny. Romanssinpoikanen syntyy päähenkilön ja erään naisen välille, mitä ei muistaakseni kirjassa ollut - tai sitten minulla on huono muisti.

Lempihahmoni on Lady Chablis, joka itseasiassa näyttelee itseään. Ei siis mikään ihme, että häneltä homma luonnistuu enemmänkin kuin vakuuttavasti. Muuten kaikki hahmot (Kevin Spaceyn Jim Williamsia lukuunottamatta) jäivät paperisiksi, kun kehenkään ei ollut oikein aikaa syventyä. Kaiken tämän suitsutuksen jälkeen totean, että suosittelen ennemminkin lukemaan kirjan kuin katsomaan elokuvan.

_______

John Berendt - Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa
(Midnight in the Garden of Good and Evil, 1994)
WSOY, 1997
Kirjastosta
Seitsemännen taiteen tarinat
Tähtiä:

Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa (1997)
Rikos / Draama / Trilleri
Ohjaaja: Clint Eastwood
Näyttelijät: John Cusack, Kevin Spacey, Alison Eastwood, Jude Law 
Tähtiä:

4 kommenttia:

  1. Pikkukaupungeista kertovissa kirjoissa ja elokuvissa on ''sitä jotakin'', mikä miellyttää, vaikken itse enää asukkaana oikeassa elämässä viihtyisi...Berendt kuvaa Savannahia kyllä mielenkiintoisesti, mutta ensimmäisessä puoliskossa olisi voinut olla enemmän juonta.

    Lady Chablis varastaa shown niin kirjassa ja leffassa, oli munkin lempparini. (Chabliskin on kirjoittanut kirjan!) Elokuva oli aika pettymys, John Cusak oli hirveän mitäänsanomaton pääosassa. Ja yllättävää, että Eastwood on ohjannut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkukaupunkikuvaukset kiehtovat kovasti myös minua, mutta tällä kyseisellä kirjalla oli ongelmia pysyä kasassa. Kuulostaa mielenkiintoiselta tuo Lady Chablis kirja Hiding my Candy:D

      Poista
  2. Olen nähnyt tuon leffaversion ja olihan se tylsä! Muistan vieläkin, mikä pettymys se oli. Jostain syystä odotukseni olivat tosi korkealla ja sitten jaksoin hädin tuskin katsoa elokuvan loppuun asti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tahdonvoimalla tuo piti suorastaan katsoa loppuun:D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...