"Askeleet lähestyivät."
kirjan alku
Parantola on nuortenkirja ja sopivan lyhyt sellainen. Vähän lukenut voi tähän huoletta tarttua, sillä tunnelmallisten kansien välissä oleva tarina vie mukaan aikamatkalle keskeisimpinä teemoina ystävyys ja oman sairauden hyväksyminen.
15-vuotias Elisa on kiinnostunut historiasta ja harrastaa vintagevaatteita. Lisäksi hänellä on salaisuus: epilepsia. Voimakkaan kohtauksen jälkeen Elisa huomaa päätyneensä aikamatkalle 1930-luvun kaatumatautiparantolaan, jossa hoitomuotoina ovat suolaton ja kahviton ruokavalio sekä eristys.
Parantolan arki mankelointeineen ja lypsämisineen on rankempaa kuin mihin Elisa on tottunut, mutta onneksi Elisa saa ystävän toisesta laitoksen asukista, Annasta. Molemmat tytöt rakastavat 30-luvun filmitähtiä! Parantolan lääkärillä Gromanilla on kuitenkin pahaenteinen suunnitelma Elisan ja Annan varalle... Takakansi
Kirjan lukee hujauksessa, sillä Satu Mattila-Laine on kirjoitettu tarinan sutjakkaasti eteneväksi, eikä kiinnostus voi varmastikaan lopahtaa kesken! Päinvastoin on korviini kantautunut enemmän kommentteja siitä, että kirja voisi pidempikin olla. Varsinkin vanhat epilepsian hoitomuodot ovat erittäin hurjan kuuloisia ja samalla myös ehdottomasti kirjan parasta antia sekä aikamatkustus-aspeksti oli hyvin toteutettu.
Kirja ei tyrkytä mitenkään erityisesti tietoa epilepsiasta, mutta huomaamattakin ja asiaan sen erityisemmin kiinnittämättä huomiota kirjasta kyllä tarttuu tietoa mukaan. Aina on erityistä lukea jonkun tietyn ihmisen tuntemuksia sairaudesta, vaikka tuo kyseinen henkilö fiktiivinen olisikin. Aivan hyvin Elisa voisi oikeakin ihminen olla tuntemustensa kanssa. Ihan erilainen tuntuma tulee tässä tapauksessa epilepsiaan kuin lukisi vaikka jotain tieto-opusta samasta aiheesta. Ei sekään tietysti ole huono, vaan erilainen tapa saada tietoa.
Sanomattakin on selvää, että Parantola sopii epileptikoille, mutta myös jostain muusta sairaudesta kärsiville oivallista lukemista. Elisa ei ole uskaltanut kertoa muille sairaudestaan, etteivät ihmiset ala suhtautumaan häneen eri tavalla, mikä varmasti voi olla monen sairastavan lapsen pelko. Pelko, että ihmiset pitävät heikkona, eriarvoisena. Ja vaikka ei mitään sairautta lapsella olisikaan, saa hän tästä hyvän lukukokemuksen lisäksi arvokasta tietoa.
Parantolan arki mankelointeineen ja lypsämisineen on rankempaa kuin mihin Elisa on tottunut, mutta onneksi Elisa saa ystävän toisesta laitoksen asukista, Annasta. Molemmat tytöt rakastavat 30-luvun filmitähtiä! Parantolan lääkärillä Gromanilla on kuitenkin pahaenteinen suunnitelma Elisan ja Annan varalle... Takakansi
Kirjan lukee hujauksessa, sillä Satu Mattila-Laine on kirjoitettu tarinan sutjakkaasti eteneväksi, eikä kiinnostus voi varmastikaan lopahtaa kesken! Päinvastoin on korviini kantautunut enemmän kommentteja siitä, että kirja voisi pidempikin olla. Varsinkin vanhat epilepsian hoitomuodot ovat erittäin hurjan kuuloisia ja samalla myös ehdottomasti kirjan parasta antia sekä aikamatkustus-aspeksti oli hyvin toteutettu.
Kirja ei tyrkytä mitenkään erityisesti tietoa epilepsiasta, mutta huomaamattakin ja asiaan sen erityisemmin kiinnittämättä huomiota kirjasta kyllä tarttuu tietoa mukaan. Aina on erityistä lukea jonkun tietyn ihmisen tuntemuksia sairaudesta, vaikka tuo kyseinen henkilö fiktiivinen olisikin. Aivan hyvin Elisa voisi oikeakin ihminen olla tuntemustensa kanssa. Ihan erilainen tuntuma tulee tässä tapauksessa epilepsiaan kuin lukisi vaikka jotain tieto-opusta samasta aiheesta. Ei sekään tietysti ole huono, vaan erilainen tapa saada tietoa.
Sanomattakin on selvää, että Parantola sopii epileptikoille, mutta myös jostain muusta sairaudesta kärsiville oivallista lukemista. Elisa ei ole uskaltanut kertoa muille sairaudestaan, etteivät ihmiset ala suhtautumaan häneen eri tavalla, mikä varmasti voi olla monen sairastavan lapsen pelko. Pelko, että ihmiset pitävät heikkona, eriarvoisena. Ja vaikka ei mitään sairautta lapsella olisikaan, saa hän tästä hyvän lukukokemuksen lisäksi arvokasta tietoa.
_______
Satu Mattila-Laine - Parantola
Karisto, 2015
Kansi: Satu Ketola
Kansi: Satu Ketola
Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★
Tähtiä: ★★★
Tämä oli mukava tuttavuus. Vähän erilainen aihe nuortenkirjaan, ja sitä oli kivasti käsitelty - herätti kaikenlaisia ajatuksia, sillä aiemmin on tosiaan ollut vähän toisenlaiset hoitokeinot. :)
VastaaPoistaMattila-Laine on onnistunut hyvin aiheen käsittelyssä ja siinä ettei tietoa tuputtamalla tuputeta. Kaikenlaista kamalaa sitä onkin joskus ennen vanhaan kokeiltu sairauksiin...
PoistaTämä oli hyvä. kirjassa käsitellään hyvin sekä 30-lukua, (nyky)nuorten elämää että elämää suuren salaisuuden kanssa.
VastaaPoistaAikahyppy toi Kia aika kivan ulottuvuuden kirjaan lisää ja todella erilainen meininki tuntui 30-luvulla olleen, luonnollisesti.
Poista