Francois Mauriac - Pyhä suudelma

Pyhä suudelma - Francois Mauriac

(Le baiser au lépreux, 1922)

WSOY, 1967
Päällys: Alfons Eder

Kirjastosta lainattu

"Jean Péloueyre oli heittäytynyt vuoteelleen; hän avasi silmänsä."

kirjan ensimmäinen lause

Kirjailija sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1952 ja kuuluisuutensa hän sai tällä kirjalla.

Kylän kirkkoherran avulla Jean Péloueyren vaimoksi valitaan erään köyhän, mutta hyvin vanhaa sukua olevan perheen tytär Noémi ja kylällä alkaa välittömästi liikkua juoruja. Kyläläiset pitävät avioliittoa murhenäytelmänä, eivätkä kateudeltaan tiedä miten oikeassa ovatkaan. He sanovat, että Noémi on onnensa ansainnut, sillä hänen isänsä herra d'Artiailh oli menettänyt paljon rahaa eräissä epäonnistuneissa yrityksissä.

Jean on yrittänyt koko elämänsä pysyä näkymättömissä maailmalta ja nyt hän onkin juorujen ja huomion keskipisteenä. Rujonnäköinen mies ei naisten silmää miellytä, eikä kirkkoherran yritykset puhua Jeanin erinomaisista hengenlahjoista saa ihmisten ajatuksia pois hänen vajavaisesta ulkomuodostaan. Noémi on alusta alkaen kauhuissaan aviliitosta, mutta lohdutuksen sanoja ei edes äidiltä tule: Péloueyren pojalle ei anneta rukkasia!

Noémi ei pysty salamaan inhoaan ja jo avioliiton alkumetreiltä pari välttelee toisiaan ja kavahtaa kosketusta, sillä Jean aistii vaimonsa tunteet. Pitkin päivää he pysyvät erossa toisistaan, eivätkä mieluusti edes vietä aikaa saman katon alla. Vain ollessaan erossa toisistaan Jean pitkän matkan takia, Noémi alkaa kaipaamaan häntä tosissaan, mutta hän ei kaipaa itse Jeania vaan ajatusta hänestä, sillä illuusio musertuu Noémin nähdessä Jeanin taas.

Jean on itsesäälissä rypevä miehen varjokuva. Hän nimittää itseään kehnoksi ja mitättömäksi, eikä ajatus lapsesta houkuttele, koska siitäkin tulisi varmaan samanlainen surkimus kuin hän itse. En pitänyt Jeanista, eikä itseään häpeävä mies mikään unelmien kumppani tosiaan ole.

Aika on jonkin verran kirjaa kuluttanut, mutta en tylsistynyt ollenkaan tämän pienoisromaanin äärellä. Tarina ainakin piti otteessaan ja ehkä olen tässä vuosien varrella oppinut lukemaan näitä vähän vanhempiakin teoksia.

Tähtiä: ★★★½