Outi Pakkanen - Rakastaja

Rakastaja - Outi Pakkanen

Otava, 2013

Kirjastosta lainattu

"Minä tapan ne - ainakin toisen niistä."

kirjan ensimmäinen lause

Rikoksen jäljillä -lukuhaaste osa 19

Rakastaja oli tarkoitus säästää lukuhaasteen viimeiseksi kirjaksi, mutta aloitettuani sen en malttanut päästää kirjaa käsistä ja siinä jäivät muut kesken olevat kirjat kakkosiksi.

Ryhmä entisiä naapureita ovat perustaneet ruokapiirin, Ylen syöneet, joka kokoontuu aina jonkun kodissa hyvän ruuan merkeissä. Vielä Espoon rivitaloyhteisön aikana he pitivät grillibileitä, illanistujaisia ja talkoita, mutta ihmiset muuttivat sittemmin muualle. Ruokapiiri kokontuu kirjan yhden keskushenkilön, Veera Halmeen, kodissa, joka on kuin suoraan sisustuslehdestä. Varakkaana ihmisenä Veeran ei tarvitse päivätyöhön mennä vaan harrastuksenomaisesti hän ylläpitää sisustustavaroiden nettikauppaa.

Kokoontuminen ei kuitenkaan tunnu enää niin luontevalta, vaikka juttu aikaisemmin oli luistanut hyvin. Sitä melkein ihmettelee miten he olivat edes joskus aikoinaan tulleet toimeen keskenään, kun kyse on kuitenkin niin erilaisista ihmisistä. Ilmapiiri tuntuu kireämmältä ja pientä väittelynpoikastakin on havaittavissa. Veeran lisäksi naapuruston olivat muodostaneet kolme pariskuntaa, mutta kokoonpano on muuttunut niiltä ajoilta, sillä Samuli on mennyt uusiin naimisiin ja Hannan mies on kuollut. Jokin ei kuitenkaan ole muuttunut, nimittäin salasuhde.

Salaperäisiä viestejä lähettelevä nimimerkki Rakastaja saa ruokapiirin ihmiset huolestuneiksi ja kirjoitusten muuttuessa uhkaaviksi on selvää, että kaikki ei pääty hyvin - ainakaan joidenkin osalta. Mutta kysymys kuuluu kenen? Vähitellen hiipii mieleen epäilys mahdollisesta uhrista ja tunteen voimistuttua, alkaa odottaa koska se tapahtuu ja kenen toimesta. Kuitenkaan ei voi yhtään olla varma mistään kuin vasta ihan lopuksi, jolloin kaikki selviää. Ja minä ainakin veikkasin väärin, syyllisen, uhri sentään osui oikeaan.

Melkein voisi sanoa Rakastajan olevan ihmissuhderomaani, sillä parasta oli kirjan henkilöiden sielunmaiset ja ajatukset sekä toisten ihmisten vaikutus niihin. En nimittäisi kirjaa siis perinteiseksi dekkariksi, mikä tässä tapauksessa on suuri kohteliaisuus. Henkilöistä oltiin onnistuttu tekemään eläviä ja toisistaan erottuvia ilman sen suurempia kliseitä ja kärjistyksiä. Miehet kuitenkin jäivät selvästi taka-alalle naisten puskiessa eturiviin. Miehet olivat aikalailla seinäruusuja, eikä heihin muodostunut minkäänlaista suhdetta (paitsi mitä nyt joskus Markukseen välillä ärsyyntyi) saatikka sitten tunnesidettä. Naishenkilöt sen sijaan olivat mitä parhaimpia ja hyvin uskottavia.

Rakastajalla on tyylikäs kansi ja tekisi jo mieli tarttua Pakkasen muihinkin kirjoihin - valinnanvaraa näyttää olevan onneksi jonkin verran.

Tähtiä: ★★★★

PS. Rikoksen jäljillä -lukuhaaste lähenee loppuaan, mikä on ihan hyvä asia, sillä murhat tunkee jo ulos korvista...