Donald E. Westlake - Miksi juuri minä!

Miksi juuri minä! - Donald E. Westlake

(Why Me, 1983)

WSOY, 1985
Päällys: Osmo Omenamäki

Kirjastosta lainattu

"Haloo", puhelin sanoi iloisesti Dortmunderin korvaan."

kirjan ensimmäinen lause

Rikoksen jäljillä -lukuhaaste osa 14

Donald E. Westlake on tuottelias kirjailija, jolta on ilmestynyt lähes kolmekymmentä kirjaa sekä myös vakavampia rikosaiheisia romaaneja. Murtovaras Dortmunder on Westlaken tunnetuimpia hahmoja.

Nyt ei kyse ole mistään etsivästä tai poliisista vaan New Yorkin huono-onnisimmasta murtovarkaasta. Dortmunderin hankkeet ovat aina tuhoon tuomittuja. Tällä kertaa Dortmunder tekee murtokeikan pieneen kultasepänliikkeeseen, jonka kassakaapista hän löytää jättiläiskokoisen rubiinin. Väärennökseksi arvioima rubiinisormus mukanaan Dortmunder poistuu liikkeestä ja pian hän saa huomata, että FBI, mafia ja terroristiryhmä ovat hänen kannoillaan. Mikä meni taas pieleen?

"Koska useimmat Dortmunderin tuntemista ihmisistä pitivät häntä pahanilmanlintuna - hänen elämänsä ainaisena ristinä näet oli huono-onnisuus eikä suinkaan taitamattomuus - hänen oli kovin vaikeaa löytää ketään, joka olisi ollut halukas lähtemään pienelle keikalle hänen kanssaan."

Eikö tuo kirjan aivan ensimmäinen lause jo kerro paljon? Kirja on hilpeä jännitysromaani, niin hyväntuulinen ja kujeileva ja repesin nauramaan heti ensimmäisessä luvussa, joka olikin tosi hulvaton. Muukin lukeminen sujui typerä virne kasvoilla. Westlake osaa kirjoittaa humoristisesti ja huomio asioita ihan omalla tavallaan, joka saa asiat näyttämään hullunkurisilta. "Ja ylitarkastaja Mologna marssi olutmahan perässä ulos neuvotteluhuoneesta." Näin hauskaa kirjaa en ole aikoihin lukenut!

Dortmunder on sinisilmäinen rikollinen, joka ei yleensä ole ihan perillä asioista ja kai häntä hieman tyhmäksikin voi sanoa - tai ainakin rikosmaailman Aku Ankaksi. Näin luettuna tahattomasti hauska hahmo, mutta oikeassa elämässä voisi olla aika raivostuttavaa elää Dortmunderin kanssa, kun asiat saa miljoona kertaa selittää, eikä silti viesti mene perille. Onneksi Dormunderilla on kaverinaan Kelp, joka loppujen lopuksi auttaa Dormunderin ulos pinteestä. Kelp on hullaantunut puhelimiin ja tarjoaa erilaisia vempaimia Dortmunderille, joka lopulta hermostuu noihin erikoisiin vempeleisiin. Heidän ensimmäiset yrityksensä puhua toistensa kanssa puhelimen välityksellä on mitä hulvattomin, sillä Dormunder ei yhtään ymmärrä miten puhelin toimii ja hermostuksissaan paiskoo luurin aina toiseen korvaan.

Kirjassa seurataan myös FBI:n ja poliisin yritystä tehdä yhteistyötä molempien halutessa kuitenkin ratkaista juttu itse. Myös poliisien sisällä on ristiriita poliisipäällikkö Ken Albenmarlen yrittäessä syrjäyttää ylitarkastaja Mologna juuri näiden omahyväisten FBI-miehien avulla. Kissa ja hiiri- leikki etenee hyvässä tahdissa käymättä mitenkään pitkäveteiseksi ja sähellystä riittää, mutta kyllä se Dormunder ansaitsee symppis-pisteitä :)

Tähtiä: ★★★★½