Kepler62 (#5, #6)

Poika otti omenan. Puusta.
Tai ainakin hedelmä muistutti etäisesti omenaa.

Myöhäisheränneenä aloitin Kepler62-sarjan lukemisen vasta vuoden alussa, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna se oli hyvä asia, sillä miten olisin jaksanut odottaa parikin vuotta ennen kuin sarja tulee päätökseensä. Niinpä. Kyse on kuitenkin ihmiskunnan tulevaisuudesta ja huimasta avaruusseikkailusta örkkeineen ja salaisine kapseleineen.

Virus (#5)

Alun lainaus on viidennen kirjan ensimmäinen lause ja edellistä Kepler62-postausta linkittäessäni huomasin sen olevan itseasiassa aivan sama lause kuin mistä kaikki aikoinaan lähti liikkeelle ensimmäisessä osassa. Hauskaa - oli se sitten suunniteltu tai suunnittelematon juttu.

Takakannesta: Vuodenajat vaihtuvat tiuhaan: värikäs syksy on ohi yhdessä päivässä ja tilalla on hyytävä kylmyys ja lumimassat. Luonnonoloja vastaan kamppailevat lapset joutuvat silmäkkäin myös yhä isompien epäilysten kanssa. Joku heistä tietää asioista enemmän kuin muut. Kun Ari ja Marie löytävät oudon luotaimen ja sen lähettämän salaperäisen viestin, heidän on vihdoin aika päättää seisovatko he samassa vai eri leirissä.
 
Leirissä on havaittavissa hajaannusta ja kaikkien motiiveista ja todellista tarkoitusperistä ei voi olla varma. Ari ja Joni suhtautuvat epäilevästi Marien jatkuviin katoamisiin, eikä tyttö suostu kertomaan retkien päämääristään muille. Hyvin nopeasti muuttuvat luonnonolot aiheuttavat päänvaivaa ja ongelmatilanteita tutkimusmatkailijoille sekä salaperäinen kapseli, joka on tähän asti pysynyt visusti kiinni ja muiden ulottumattomissa. Luvassa on suuria paljastuksia ja kirja tietysti loppuu kaikkien aikojen cliffhangeriin juuri kun alkoi vasta todenteolla tapahtua!

Salaisuus (#6)

Takakannesta: Paniikki on vallannut retkikunnan. Lapset ovat saaneet tietää olevansa eläviä viruspommeja ja Olivia on kätkenyt vastalääkkeet. Jani on kadonnut. Ylimääräisen kapselin salamatkustaja on ilmiselvästi kaiken takana, ja hänen henkilöllisyytensä on yllätys kaikille. Pitääkö mikään Kepler62-projektissa enää paikkaansa?

Leirissä on varsinainen härdelli päällä monien paljastusten myötä ja lisää on tulossa. Kirja etenee edelliseen osaan verrattuna huimalla vauhdilla ja tunnelma on synkkää synkempi. Sarja on oikeastaan edennyt samalla tavalla kuin vaikka Potterit: iloisesta seikkailusta synkkään taisteluun hyvän ja pahan välillä. Kaikkiaan Kepler62 on koukuttava sarja, josta voi hyvin nauttia kaikki ikään tai sukupuoleen katsomatta!

Vähintään yhtä tärkeää tekstin lisäksi on Pasi Pitkäsen häikäisevät kuvitukset, joilla on omissa silmissäni suurin rooli ja ne määrittelevät tunnelman sekä vievät välillä tarinaa itsekseen eteenpäin. Mahtavaa panostusta ja todella hieno ja kunnianhimoinen kolmen tekijän projekti!

★★★★★
Timo Parvela & Bjorn Sortland
Kepler62: 
Virus (Wsoy, 2017)
Salaisuus (Wsoy, 2017)
Kuvitus: Pasi Pitkänen

Kirjastosta

Kepler62-sarja
Kutsu (#1)
Lähtölaskenta (#2)
Matka (#3)
Pioneerit (#4)

Sarjakuvahaaste

Tiedän (mikään ei pysy minulta salassa), että monet täällä blogistaniassa lukevat sarjakuvia ja jotkut niin, etteivät tuo niitä esille blogiinsa (tunnustan) ja koska tämä taiteenlaji ansaitsee lisähuomiota samalla tavalla kuin viime aikoina on novelleja ja runoja nostettu esiin, niin päätinpä tehdä haasteen sarjisten ympärille! Tämä haastepostaus on lojunut luonnoksissa jo pari vuotta, sillä en jotenkin viitsinyt julkaista sitä, mutta nyt päästän tämän maailmalle.

Haasteeseen käy kaikki sarjakuvalehdistä albumeihin ja mangaan sekä kuvaromaaneihin. Voit vaikka lukea Aku Ankkoja! You name it. Kukaan ei myöskään estä niputtamasta kasaa sarjakuvia samaan postaukseen, jos yksittäisen tekeminen ei ole mielekästä. Oikeastihan minä haluan vain lisää sarjakuvavinkkejä itselleni😃 ja kiitän jos tässä vaiheessa niitä, jotka ovat tähänkin asti tuoneet niitä esille ja kannustan kiinnostuneita hyppäämään mukaan kuvien maailmaan.

Haasteaika: 1.1.-30.11.2018

Aikaa on melkein vuosi ja mukaan voi tulla milloin vain ilmoittautumalla tähän postaukseen. Kiva myös jos kerrot samalla luetko ylipäätään sarjakuvia ja jos luet, niin bloggaatko niistä? Linkitäthän haasteen päätyttyä koontipostauksesi (tai linkit yksittäisiin) kommenttikenttään. Voit osallistua, vaikkei sinulla olisi blogia kertomalla haasteajan päätyttyä mitä sait vuoden aikana luettua. Kuvaa saa käyttää haasteen yhteydessä ja somessa toimii #sarjakuvahaaste

Vinkkejä alkuun pääsemiseksi

Kotimaisia 
Voro - Janne Kukkonen
Pikku Närhi - Lauri ja Jaakko Ahonen
Eino Leinon Helkavirsiä
Peräkammarin poika - Jan Andersson ja Katja Kettu
Villimpi Pohjola - JP Ahonen
Kummituslapsi - Terhi Ekebom
Agnes-sarja - Kati Närhi
Ystäväni varjo - Anne Muhonen

Ulkomaalaisia
Ghost World - Daniel Clowes
Pääskysen leikki - Zeina Abirached
Blacksad: Kissa varjoisilta kujilta - Canales & Guarnido
The Walking Dead - Kirkman & Moore
A Tale of Two Cities
Fables - Bill Willingham
Yossel: 19 huhtikuuta 1943 - Joe Kubert
Caravaggio - Milo Manara
Kolme varjoa - Cyril Pedrosa
Blast: Röykkiö ihraa - Manu Larcenet
Peter Pan - Regis Loisel
Sin City - Frank Miller

Huumori
Muumit: Sarjakuvaklassikot - Tove Jansson
Darth Vader ja poika - Jeffrey Brown
Simonin kissa - Simon Tofield  
Kätyrit: Banana!
Pupujen suuri itsemurhakirja - Andy Riley

Manga
Sailor Moon
Emma
  
Kuvaromaani 
Hugo Cabret - Brian Selznick
The Marvels - Brian Selznick


Lukemisen ohessa voit saavuttaa eri tasoja, jotka määräytyvät luettujen teosten lukumäärän mukaan.
Tasoja suorittamalla siis saat aina jonkun sarjakuvasankarin tittelin. Aika kunnianhimoisesti noita laitoin, mutta eiköhän täältä yksi Asterix löydy. Eikö niin? (ihailen omaa positiivisuuttani)

Haastetasot

1-2 Aku Ankka
3-5 Jaska Jokunen (Tenavat)
6-8 Fingerpori
9-11 Agnes (Saniaislehto)
12-14 Lucky Luke
15-17 Muumipeikko (Muumit)
18-20 Marv (Sin City)
21-23 Annie (Sailor Moon)
24-26 Tintti
27-29 Batman
30+ Asterix

Tervetuloa mukaan ja tsemppiä koitokseen!

Haasteessa mukana:
@anniinasbooks
@kirjakolo
@kirjahullu
Bibbidi Bobbidi Book
bookishteaparty
Carry on reading
Cats, books & me
Ei mustaa valkoisella
Eniten minua kiinnostaa tie
Evarian kirjahylly
Expelliarmus
Hogwarts Library
Hurja Hassu Lukija
Hyönteisdokumentti
Kartanon kruunaamaton lukija
Kirja hyllyssä
Kirjahilla 
Kirjan pauloissa
Kirjapöllön huhuiluja
Kirjavarkaan tunnustuksia
Kirjojen keskellä 
Kujerruksia
Kuutar lukee
Kymmenes kirjain
Lukuisa
Luettua elämää
Musteen jäljet
Oksan hyllyltä
Pauline von Dahl
Rinkka ja nojatuoli
Sivu sivulta
Sivutiellä
Tuntematon lukija
Yöpöydän kirjat

Antti Tuomainen - Mies joka kuoli

Oli suuri onni, että annoit myös virtsanäytteen.

Vasta nyt olen ensimmäistä kertaa tutustumassa Antti Tuomaisen tuotantoon ja takakansitekstin jälkeen tiesin, että tästä on aloitettava, vaikka Palm Beach Finland houkutteli sekin. Komedian ja rikoskirjallisuuden naittaminen yhteen on villi visio, mutta ei Tuomaista turhaan ole mahdollista lukea melkein kolmessakymmenessä maassa.

Takakannesta: Jaakko Kaunismaa on 37-vuotias menestyvä sieniyrittäjä, joka saa lääkärikäynnillään yllättäviä ja järkyttäviäkin uutisia: hän on kuolemassa. Jatkotutkimuksissa selviää, että hän on pitkällisen myrkkyaltistumisen uhri – toisin sanoen joku on hitaasti, mutta varmasti murhaamassa häntä.

Juonesta ei tarvitse tietää tuon enempää, sillä kutkuttavinta sitä on lukea tietämättä juuri mistään mitään. Jo kirjan alkuasetelma on hyvin omalaatuinen ja kiinnostusta herättävä. Harvoin päähenkilön henki on oikeasti vaarassa niin että itsekin alkaa empimään, että kuoleeko se ihan todella lopulta? Eihän niin voi käydä. Ei ainakaan sympaattiselle päähenkilöllemme. Syyllisehdokkaita on siellä täällä ja epäilyn alaiseksi joutuvat niin vaimo, sienifirman työntekijät kuin kilpailevan yrityksen väkivaltaa kaihtamattomat pääjehut, joiden kynsiin päähenkilömme joutuu.

Mies joka kuoli on kamala ja hauska samaan aikaan. Kerrankin musta huumori huvitti jopa allekirjoittanutta. Väillä sekopäiseksikin yltyvän trillerin meno ei ole ennalta-arvattavissa, eikä vahinkomurhakaan saa miehen menoa hyytymään. Yltiöpäisiin voimanponnistuksiin hän on myös kykenevä ja kaiken tämän tragikoomisuuden - itkeäkö vai nauraa - kanssa samaan aikaan kirja käsittelee niinkin suuria teemoja kuin kuolema, rakkaus ja petos. Laitoin jo muutkin Tuomaisen kirjat lukulistalle muistiin.

★★★★½
Antti Tuomainen - Mies joka kuoli

Like, 2016

Omasta hyllystä

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaita

Kiirettä pitää kun vuoden viimeisiä viikkoja viedään ja rästipostaukset pitäisi maailmalle lähettää, joten jälleen on luvassa neljän kirjan yhteispostaus. Kaikkia näitä yhdistää lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkuus vuosimallia 2017. Kaksi ensimmäistä näistä olisin lukenut ilman ehdokkuuttakin, mutta toisiin kahteen en olisi välttämättä osannut tarttua, mutta onneksi näin ei päässyt käymään.

Koiramäen Suomen historia

Mauri Kunnaksen varsinainen taidonnäyte on poikkileikkaus sisukkaan kansamme menneisyydestä 1500-luvulta aina 1800-luvulle asti. Käsittelyssä ovat mm. hallitsijat, sodat, noitavainot, kreivin aika... Itsenäistymiseen asti ei siis päästä, vaan Suomi poukkoilee milloin minkäkin vallan alla. Kirja vaatii lukijalta jo jonkin verran keskittymistä ja minä joka en koulussa ole ollut älyttömän kiinnostunut historiasta, sain paljon muistinvirkistystä ja uuttakin tietoa. Koiramäen Suomen historia on tiukkaa faktaa sekoitettuna keveämpiin hassutteluihin. Nostan hattua Kunnakselle, sillä kirja on kieltämättä vaatinut paljon taustatyötä ja vaivannäköä.

Avain hukassa

Avain on hukkunut jonnekin taloon, mutta minne? Auttaisitko pikkuinen? Etsisitkö avaimen? Avainta etsiessä tutustutaan erilaisiin naapureihin kuten järjestelmälliseen ja tarkkaan Barbarossaan, jonka ajatuksetkin ovat aakkosjärjestyksessä; Kalleen, jonka lattia lainehtii sydänsuruista sekä kummitukseen, joka on hamstrannut kotiinsa jos sun mitä eikä siivotakaan voi, kun lattialuuttu on hävinnyt rojun joukkoon. Kirjassa on hauskaa riimittelyä ja pirteitä kuvia, joiden tutkailemiseen menikin tovi. Avain hukassa on oiva tapa tutustua erilaisiin ihmisiin. Naapurissa voi asua vaikka minkälaista väkeä.

"Oletko tavannut Maijaa

ja sen seitsemää pikku faijaa?

Onhan aika tavatonta

että isiä on monta.

Vaan koskaan ei tarvitse yksin olla,

kun vanhempia on yli nolla."

Kahden maan Ebba

Takakannesta: Ebban pitää matkustaa isän luo Berliiniin melkein suoraan nelosluokkalaisten Finlandia-talon itsenäisyysjuhlasta. Miksi juuri tanssiaspäivänä! Harsohelmainen tanssimekko jää henkariin roikkumaan, kun äiti saattaa Ebban lentokentälle. Hän joutuu lentämään taas kerran yksin. Lentomatkasta tulee kuitenkin yllättävän mukava. Ja perillä Ebba saa kokea vielä enemmän yllätyksiä.

Ebba joutuu välillä ravaamaan kahden kodin välillä, mutta Saksan koti ei tunnu enää yhtä kivalta, kun siellä asuu isän lisäksi Jolanka ja tämän tytär Anna, joka on Ebbasta rasittava. Olisi paljon kivempi jäädä äidin kanssa Suomeen. Nuorten lukijoiden puolesta en mitään voi sanoa, mutta minun nykyiselle keskittymiskyvylleni (tai kyvyttömyydelleni) kirja eteni liian ponnettomasti, vaikka itse tarina oli hyvä ja päähenkilö Ebba hellyyttävä ja tomera.

Pehmolelutyttö

Takakannesta: Emilialla on salaisuus, jonka hän kertoo vain pehmoleluilleen. Hän myy aikaansa miehille - tuntemattomille aikuisille miehille, jotka ihailevat hänen kuviaan netissä. Rahanteko tuntuu ällistyttävän helpolta. Pikkuhiljaa Emilia sukeltaa yhä syvemmälle peliin, jossa kuvittelee olevansa vallankäyttäjä, kunnes on kadota itseltään.

Olisin mieluusti myöntänyt Pehmolelutytölle Finlandian, sillä vaikka tekstiä ei ollut aina ihan helppoa lukea, niin kesken lopettaminen olisi ollut mahdotonta. Kirja pitää sisällään tarkkanäköisiä huomioita etenkin aikuisista ja suorasukaista nuoren ajattelua. "Ongelmana on se, että kaikki haluavat olla sitä, mitä he eivät ole. Nuoret haluavat olla aikuisia ja aikuiset nuoria. Aika harva on tyytyväinen siihen, mitä hä on tällä hetkellä, enkä minäkään ole siitä tietysti poikkeus."

Aihetta on käsitelty hyvin, eikä lukiessa tullut mitenkään liian likainen tai inhottava olo, vaikka sillekin tielle kirjailija olisi voinut lähteä. Jukka Behmin kieli on rikasta ja raikkaanoloista: "Hymiöitä alkoi ropista niin, että olisin tarvinnut sateenvarjon."

★★★½
Mauri Kunnas - Koiramäen Suomen historia

Otava, 2017

Arvostelukappale

★★★★
Sanna Mander - Avain hukassa

S&S, 2017

Kirjastosta
★★★½
Riikka Ala-Harja - Kahden maan Ebba

Otava, 2017

Kirjastosta

★★★★★
Jukka Behm - Pehmolelutyttö

Wsoy, 2017

Kirjastosta

Kotimaisia lyhykäisiä 2017

Kurnivamahainen kissa
Suloinen satu rohkesta pienestä tytöstä, joka kuivuuden ja köyhyyden maassa tapaa kylätiellä kurnivamahaisen kissan. Kissalla on loputon nälkä ja se on jo popsinut suuhunsa meriä, armeijoita, eläimiä ja kylien viljoja. Se haluasi syödä myös tytön, mutta tämä lupaa etsiä kissalle muuta syötävää ja saa näin armonaikaa.

Matkalla tytölle konkretisoituu mitä kaikkea kissa onkaan suihinsa pistellyt. Saako joku yksin ahneuksissaan viedä kaiken ja mistä tuo lopun nälkä oikein kumpuaa? "Lasten mielistä syntyi kaiken aikaa uusien ajatusten kimaltavia saippuakuplia. Ne ruokkivat kyläläisiä, vaikka heidän peltonsa olivat paljaat." Teemu Juhanin ihastuttavista ja yksityiskohtaisista mustavalkokuvista tulee vahvasti mieleen toisen ihailemani kuvittajan, Chris Riddellin, tyyli. Molemmat ovat yhtä vallattomia ja tavattoman ilmaisuvoimaisia. Yksi suosikkikuvittaja lisää, hurraa!





Linnunsitoja
Takakannesta: Helikopteri on tuonut Zemin konevastaisten tukikohtaan, majakkasaarelle, jonne Kuilujen valvovat silmät eivät yllä. Yhteiskunnan ulkopuolelle jättäytyneillä on vastassaan Valtion lisäksi myös nouseva meri, joka nielee saaristoa hitaasti mutta varmasti. Huippuunsa jalostetut viestikyyhkyt ovat arvokkainta mitä kapinallisilla on, mutta Maharin Kuilun Kone vahvistuu uhkaavasti ja häiritsee lintujen suunnistusta. Seuraava tehonlisäys on kuolinisku kyyhkyille. Ja vastarinnalle. Vähitellen Zemi tajuaa miksi isoveli lähetti hänet saarelle. Jesber ei tehnyt mitään harkitsematta. Zemi ei vain enää tiedä, kehen voi luottaa.

Kone valvoo isoveljen lailla kansalaisiaan, mutta majakkasaarella haudotaan hataraa kapinaa. Kirjan maailma ja lupaavat henkilöhahmot tarjoavat mainion tilaisuuden jatkaa tarinaa, sillä yhteiskunnan rakenteita ja tilaa ei selitelty turhaan auki ja minua koko skenaario jäi kiehtomaan vielä jälkeenkinpäin! Alle 200 sivuinen scifi dystopia on nopeasti luettu ja olen erityisen vaikuttunut myös Linnunsitojan kansista, joista ei meinaa saada silmiään irti.





Valas nimeltä Goliat
Kirja oli tämän vuoden Finlandia-ehdokas, joka tällä kertaa löytyi lukulistalta jopa ennen ehdokkuuden julkistamista. Se on Cristina Sandun esikoisteos. Toisinaan tarinat lipuvat sormien välistä ja jättävät sirpaleisen kuvan itsestään kansien mennessä kiinni viimeistä kertaa, joten sisällön referoinnissa saatte tyytyä pelkkään takakansitekstiin.

Takakannesta: Kolmekymppinen Alba on syntynyt ja kasvanut Helsingissä suomalaisen äidin ja romanialaisen isän tyttärenä. Alban suhde isän kotimaahan ei ole yksinkertainen: hän muistaa lapsuuden onnelliset kesälomat paahtavan auringon alla, mutta muistoja varjostavat diktatuurin vuodet salaisuuksineen. Kun Alba matkustaa romanialaisen isoisänsä hautajaisiin, hän alkaa samalla tutkia sukunsa tarinaa. Alba sukeltaa pienen romanialaiskylän historiaan, jossa osansa on ollut niin maanjäristyksillä, pohjoisesta maasta saapuneella morsiamella kuin maailmaa kiertävällä valaalla.

Itsensä sijaan Alba tuo hypähdellen tutuksi sukunsa, Helsingin ja menneisyyden Romanian. Kirja kertoo mm. kahteen kultturiin kasvamisesta. Alkuun olin innoissani, mutta ehkä kirja olisi pitänyt lukea paljon nopeammassa tahdissa, kenties jopa parilta istumalta, jotta kokonaisuus olisi ollut ehjempi ja paremmin muistissa, mutta onneksi muut ovat selvästi tajunneet paremmin kirjan hienouden. Sandun kielestä kyllä pidin: "Hänen sanansa, kuin kömpelöt linnut, hakkasivat siipiään kasvojeni edessä ja putosivat sitten." 





Pohjolan porteilla 
Kiinnostuin Mervi Heikkilän Louhi-sarjasta, mutta ensimmäisen osan kansi ei houkutellut lukemaan, joten päätin roisisti hypätä suoraan kolmanteen osaan, sillä kyse on itsenäisestä jatko-osasta, niin uskalsin heittäytyä tarinaan kesken matkan.

Takakannesta: Roona ei ole kuin muut. Roonalla on salaisuuksia. Sellaisia, että mikään elämässä ei suju tavallisesti, ei edes seurustelu Aleksin kanssa. Kun peilikuvassa alkaa vilahdella tumma varjo, ja Roonan isä Eerikki Puujumala saa huolestuttavan näyn, on syytä valmistautua pahimpaan. Roona päättää vahvistaa tietäjäntaitojaan ja hankkia oman rummun. Avukseen hän saa arpikasvoisen ystävänsä Sampsan ja kuvankauniin shamaanin, Iraidan.

Ei se oikeastaan kamalasti häirinnyt, että edelliset osat olivat jääneet lukematta, sillä pääsin samantien mukaan tarinaan, jossa Roona haaveileen tavallisiin asioihin keskittymisestä kuten lukioon ja Aleksiin, mutta ennenäky ja ystävän epätoivoinen pyyntö ajaa tytön takaisin Tuonelaan. Pohjolan portit ammentaa suomalaisesta mytologiasta ja siitä tuleekin tuosta syystä mieleen Lautturi, joka sekin käyttää kansanperinnettä hyödykseen yhtä hienolla ja kiehtovalla tavalla. Tykkäsin kovasti!

★★★
Magdalena Hai - Kurnivamahainen kissa
Kuvitus: Teemu Juhani

Karisto, 2017

Kirjastosta
★★★½
Helena Waris - Linnunsitoja

Otava, 2017

Kirjastosta

★★½
Cristina Sandu - Valas nimeltä Goliat

Otava, 2017

Kirjastosta

★★★★
Mervi Heikkilä - Pohjolan porteilla

Haamu, 2017

Kirjastosta

Alan Bradley - Nokisen tomumajan arvoitus (#7)

Jos muistuttaa minua vähänkin, rakastaa mädäntymistä.

Olen odottanut kovasti tätä seitsemättä osaa monestakin syystä. Ensiksi ihan siksi, että kemistinero ja harrastelijasalapoliisi Flavia on huipputyyppi, jonka kanssa viettää mieluusti viikonlopun. Toiseksi siksi että edellinen alkoi jo tuntua vanhan toistolta, vaikka vakavasti epäilen etten koskaan voisi oikeasti kyllästyä Flaviaan, mutta halusin palauttaa uskoni sarjan ja sen kykyyn tarjota vielä jotain uutta. Ja jälleen kerran vainukoiran nenäni piti paikkansa ja sain vanhan tutun Flavian, mutta jonka mielensyövereihin sukellettiin enemmän kuin koskaan aiemmin.

Yksi asia, jota aikuistumisessa pelkään, on se että ennemmin tai myöhemmin ihmiset antavat tunteiden sumentaa yksinkertaisen logiikan. Petollinen tunteellisuus jumittaa koko koneiston, vähän kuin hienon kellon pikkuruisen rattaiden sekaan kaadettaisiin hunajaa.

Flavia de Luce on merimatkalla kohti Kanadaa ja Miss Bodycoten tyttökoulua. Isä ja Felicity-täti ovat yrittäneet saada Flavia innostumaan matkasta, sillä kävihän Flavian äiti saman koulun(!), mutta melkein 12-vuotias tyttö kärsii jo etukäteen ajatuksesta sekä epämääräisistä puheista ikivanhan ja perinnöllisen roolin opettamisesta koulussa. "Seison R.M.S Scythian kohoilevassa keulassa ja pidin suuta ammollaan siinä toivossa, että tuulenpuuskat ja suolavesi huuhtoisivat suustani pahan maun, joka oli peräisin tähänastisesta elämästäni." Aurinko ei ole edes ehtinyt nousta ensimmäisenä koulupäivänä, kun Flavian jalkojen juureen tipahtaa hiiltynyt ja muumioitunut ruumis, eikä henkilöllisyydestä ole tietoa - tekijästä puhumattakaan. Tutustuessaan sisäoppilaitoksen oppilaisiin, opettajiin ja henkilökuntaan ei Flavialta puutu epäiltyjä tai mahdollisia motiiveja.

Flavia on ollut tähän asti sarjaa aika rauhallinen ja tyyni, mutta Nokisen tomumajan arvoituksessa hän saa tarpeekseen salakähmäisyydestä ja asioiden pimittämisestä ja tulistuu kunnolla. Koti-ikävän kautta syvennettiin paljonkin kuvaa päähenkilöstä. Hänellä on ikävä omaa kemianlaboratoriota, jossa hän on viettänyt onnellisimmat hetket isän vanhaan harmaaseen villapaitaan kääriytyneenä Tar-enon muistikirjoja selaten ja kokeita tehden. Herkkä puolikin tytöstä on siis olemassa, vaikka muuten Flavia ottaa asiat vastaa kylmän viileästi kuten nuo takan hormeista tippuvat ruumiit.

"Kauan sitten kuulemastani saarnasta muistin, että Herra kavahtaa niitä, joiden huulilta kuuluu valheita, mutta iloitsee toden puhujista. Mitäköhän Jumala ajattelee ihmisistä, jotka vain muuntelevat tosiasioita hieman?"

"Oliko väärin olla näin vilpillinen? No, luultavasti oli. Mutta jos Jumala olisi halunnut minun olevan toisenlainen, hän olisi järjestänyt asiat niin, että olisin syntynyt turskaksi enkä Flavia de Luceksi - eikö niin?"

Flavia on edelleen niin vastustamaton koottujen selitysten mestari, joka hallitsee kemian lisäksi myös näyttelimisen jalon taidon - ja ehkä vähän ihmisten manipuloinninkin. Hän puuhaa paljon itsekseen, vaikka eivät sosiaaliset tilanteetkaan tuota hänelle ongelmia. Sisäoppilaitoksen kimurantti tapaus vaatii ratketakseen Flavian järkkymätön logiikka ja onneksi hän on parhaimmillaan kinkkisen tilanteen edessä, jossa tarvitaan nopeaa älyä ja luovaa ongelmanratkaisua.

Ihanaa, että sarja voi tarjota näinkin pitkällä ollessaan vielä uusia asioita ja kehittää päähenkilöä eteenpäin! Alan Bradleyn ihastuttavan ja kuvainnollisen kielen vuoksi kirjasta olisi löytynyt miljoona hyvää sitaattia.

"Toisinaan he vilkaisivat kauhuissaan joukkoamme, joka varmaankin näytti siltä
kuin Toronton vapaasairaalan köyhät keuhkopotilaat olisivat päässeet retkelle."

"Olimme kuin yössä toisensa ohittavia laivoja, jotka näyttivät toisilleen
lyhyen merkin ja suuntasivat sitten horisonttiin omaa pimeyttään kohti."

Pidän niin paljon hänen näppäristä kielikuvistaan. Alkuvuodesta ilmestyy jo suomeksi seuraava osa, joten pitkään ei taaskaan tarvitse odottaa!

★★★★½
Alan Bradley - Nokisen tomumajan arvoitus

(As Chimney Sweepers Come to Dust, 2015)

Bazar, 2017

Arvostelukappale

Flavia de Luce -sarja
Kuolleet linnut eivät laula (#6)
Loppusoinnun kaiku kalmistossa (#5)
Filminauha kohtalon käsissä (#4)
Hopeisen hummerihaarukan tapaus (#3)
Kuolema ei ole lasten leikkiä (#2) 
Piiran maku makea (#1)   

Poimintoja uudelta TBR-listalta (2018)

Kaksi vuotta sitten tein To Be Read -listan oman hyllyn kirjoista, joita luen enemmän tai vähemmän aktiivisesti sen kahden vuoden ajan. Ensimmäisenä vuonna sain luettua jopa 44 teosta, mutta tänä vuonna summa jäi kahteenkymmeneenviiteen. Tosin lukuvaihtoehtojakin oli tietysti vähemmän. Mutta en valita!😄 Kaikki luetut ovat vain plussaa! Kahdessa vuodessa luin siis itseni Macchapucchre-vuorelle saakka.

Nyt aloitan urakan taas puhtaalta pöydältä osaksi uusien kirjojen kanssa. Olen muuten lukenut niin paljon oman hyllyn kirjoja, että ensimmäistä kertaa teki jopa vähän tiukkaa saada kasaan 100 lukematonta. Kolme kohtaa jäikin vielä tyhjäksi, mutta eiköhän nekin täyty, kun tarkemmin pääsen tutkailemaan hyllyjen sisältöä.

Listan kokonaisuudessaan löydät täältä, mutta alle laitoin joitain tärkeimpiä poimintoja:




Paksukaiset edustettuina
Se
Pieni elämä
Mustarastas laulaa
Ranskalainen sarja





Ohukaisia
Brooklyn
Kuun maisemissa
Sputnik-rakastettuni
Viaton veri





Sydämeni Ines
Sistersin veljekset
Kasvattitytön tarina
Salaisuus varjossa
Kaksoset





Haudankaivajan tytär
Vieras
Suomi100-haasteeseen jos vielä ehtisi lukea nämä:
Hukkajoki
Mies joka kuoli