Brian Selznick - The Marvels

You either see it or you don't.

Siitä asti kun luin Hugo Cabretin, olen ollut rakastunut Brian Selznickin tyyliin. Hänen lumovoimansa piilee kuvien ja tektin yhdistelmässä, jollaiseen ei usein törmää - oikeastaan ei juuri koskaan. Sokeasti luotin Selznick taitoihin ja tilasin netistä hänen kaksi muutakin kirjaa. Jo pelkästään ulkonäöllisesti The Marvels on todella upean näköinen kiiltävine kansineen ja sivujen reunoineen. Fyysisesti se on järkyttävän painava, joten pelkkien käsien varassa tätä teosta ei lueta (voitte vain kuvitella miten tuskallista tuon kuvan ottaminen oli). Mutta siihen loppuikin valittamisen aiheet. Sisältö: pelkkää kultaa.

Tarina alkaa vuonna 1766, kun poika nimeltä Billy Marvel selviää ainoana haaksirikosta ja päätyy lontoolaiseen teatteriin töihin. Siitä alkaa hänen sukunsa tarina, joka on täynnä loistavia ja tunnettuja näyttelijöitä, kunnes 1900-luvulla Leontes Marvel katoaa näyttämöltä ja tarina jää kesken. Alun lukeminen oli kuin elokuvan katselemista. Sivuja ahmi hypnoottisesti ja tarina vei mennessään. Hämmästelin joka sivulla eteeni aukeavia kuvia, jotka oli tehty todella taidokkaasti lyijykynällä.



Hyppäys vuoteen 1990. Joseph Jervis karkaa koulusta etsiäkseen setänsä Lontoosta. Hänen vanhempansa matkustelevat paljon ja poika toivoo löytävänsä itselleen paremman paikan. Joseph löytää kauniin, vanhanaikaisen talon, jossa hänen setänsä Albert Nightingale asuu, mutta tapaaminen ei suju aivan odotetulla tavalla, sillä Albert ei halua poikaa luokseen asumaan. Josephia ei kuitenkaan voi lähettää takaisin yötä vasten ja niinpä hän saa yöpyä tuossa kummallisessa talossa. Josephia kiehtoo seinien taulut ja huoneestaan löytämät kuvat, joista hän haluaa ottavaa selvää.

Lopulta kaksi niin kaukana toisistaan olevaa tarinaa kietoutuu yllättävällä tavalla yhteen. The Marvelsin sanoma pyörii vahvasti perheen ympärillä, mutta ei välttämättä sen perinteisimmän mallin mukaan. Kirja on myös ylistys tarinan voimalle ja tuohon sanomaan kuka tahansa lukutoukka voi samaistua. Tarina perustuu kahteen oikeasti olemassa olleeseen ihmiseen.

"Walking along the shore here is walking on history", he said. "It's like walking on an endless catalogue of lost stories. But there are other stories waiting to be told, and they will be lost one day, too. Whatever the case, it's all beneath your feet, right now."

Yhdessä kuvat ja teksti muodostavat eheän tarinan ja lukisin mielelläni enemmänkin vähän kokeilevampia teoksia, jotka rikkovat rohkeasti perinteisen kirjan kaavaa.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 

★★★★★
Brian Selznick - The Marvels

Scholastic Press, 2015

Omasta hyllystä

Muita postauksia
Brian Selznick: Hugo Cabret

Cecily von Ziegesar - Gossip Girl-sarja

Oletteko koskaan pohtineet, millaista etuoikeutettujen elämä oikeasti on?
Okei, minäpä kerron, satun nimittäin olemaan yksi harvoista ja valituista.

On se hyvä, että välillä tulee tutkailtua oman hyllyn kirjoja vähän kriittisemmällä silmällä, sillä joku aika sitten mietin, että mitä ihmettä Cecily von Ziegesarin Gossip Girl-sarja oikein tekee vielä hyllyssäni? Omistan siis koko sarjan, sillä nuorena tykkäsin niistä niin paljon, että luin suomentamattomat osat englanniksi (se kertoo jo paljon!). En kuitenkaan viitsinyt heittää niitä noin vain pois, vaan päätin sitten lukaista sarjan ensimmäiset kuusi osaa läpi 😂 Ja voi hyvänen aika sentään...

Takakannesta: Tervetuloa New Yorkin nuorten, kauniiden ja rikkaiden maailmaan. Heillä on kaikkea yllin kyllin. Valtavat asunnot, rahaa ja vapautta tehdä mitä huvittaa, sillä isä ja äiti eivät ole koskaan kotona. Vanhemmat eivät siis tiedä heidän elämästään mitään, mutta salaperäinen Gossip girl tietää: kenellä on syömishäiriö, kuka on juonut liikaa juhlissa ja kuka seurustelee kenenkin kanssa... 

Gossip girl pitää netissä juorupalstaa, jossa seurataan yksityisen tyttökoulun kiihkeitä tapahtumia. Sisäoppilaitoksesta potkut saanut Serena van der Woodsen on palannut entiseen opinahjoonsa, mutta vanhat ystävät ovat kaikkea muuta kuin innoissaan. Häikäisevä ja haluttu Serena varastaa taas heidän poikaystävänsä, juonittelee itsensä opettajien suosioon ja yksinkertaisesti pilaa ylivoimaisuudellaan heidän elämänsä. Tai niinhän tytöt luulevat, mutta Gossip girl tietää paremmin. Serenasta liikkuu kuumia juoruja... Tulossa on yllätysten syksy.

Eiköhän tuo takakansi kertonut kaiken oleellisen. Gossip girl raportoi nettisivuillaan päähenkilöiden tekemisistä ja pitkin sarjaa tulee huomattua, että ihmiset juoruavat mitä ihmeellisimpiä juttuja. Nämä päähenkilöt ovat tietysti Uper East Siden eliittiä, mutta mukaan on päässyt myös muutama tavis Brooklynistä. Vanhempia ei kauheasti näy. "Blairin elinympäristössä kaikkien vanhemmat olivat samanlaisia - niin kauan kuin jälkikasvu ei töpännyt eikä nolannut heitä, se sai periaatteessa tehdä mitä halusi." Nuorten elämä muodostuu koulun lisäksi lähinnä brunsseista, juhlista, hyväntekeväisyystapahtumista, shoppailusta ja tanssiaisista.

Päähenkilöt:

Supermallin kropalla varustettu Serena näyttää hyvältä vaikka kauhtuneessa ja tupakan polttamassa kouluhameessa. Hän vetää magneetin lailla miehiä puoleensa ja rakastuu joka sekunti uuteen kundiin (vaikka aika nopeasti muidenkin kumppanit vaihtuvat). "Serena oli tyttö, jonka jokainen muisti. Tyttö, jota jokainen hartaasti vihasi. Hänen ei tarvinnut yrittää loistaa. Hän loisti jo muutenkin kirkaammin kuin kaikki muut." Naispuolinen Hannu Hanhi.

Kultapoju ja tyttöjen päiväunien kohteen Naten tärkein tehtävä kirjassa on pilven polttaminen ja juopottelu ilman taukoja. Ajattelunmerkkejä hän osoittaa ensimmäisen kerran nelososassa. Naten tyttöystävä Blair on oman elämänsä Audrey Hepburn: aina tyylikäs ja moitteeton, jonka kalenteri on täynnä menoja: komiteoita, tennistä ja kursseja. Syömishäiriöstä kärsivällä Blairilla on kaksi haavetta: Yale ja neitsyyden menettäminen Natelle. Mainittakoon myös Chuck (tv-sarjassa lempihahmoni, mutta kirjassa inhokki), seksihullu limanuljaska, jota siedetään vain perhesuhteiden takia.

Brooklynin vahvistuksista ensimmäisenä ketjupolttaja ja piinattu sielu Dan, joka elää kiinalaisella noutoruualla ja rustaa synkkiä runoja. Tämä kalpea laiheliini on rakastunut Serenaan (tietysti) ensisilmäyksellä. Danilla on 14-vuotias pikkusisko Jenny, joka on isorintainen, lyhyt blondi. Hän on Serenan vankkumaton ihailija ja maalaa mieluusti erikoisia muotokuvia. Sitten on vielä kalju Vanessa. Koulun kummajainen ja taiteellisia dokumentteja intohimoisesti harrastava taiteellisten vanhempien tytär, joka on ihastunut Daniin.

Aivottomampaa kirjallisuutta ei tule heti mieleen. Yhteistä samannimisen tv-sarjan kanssa ei ole muuta kuin samannimiset hahmot ja se syvällisyys mitä tv-sarjaan on edes yritetty saada, niin siitä ei ole kirjoissa tietoakaan. Pelkkää pintaliitoa.

XOXO Gossip girl

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

★★½
Cecily von Ziegesar - Gossip Girl

Eliittinuoret (Wsoy, 2002) 
Tiedät että rakastat minua (Wsoy, 2002)
Kaikki kuuluu minulle (Wsoy, 2003)
Koska olen sen arvoinen (Wsoy, 2003)
Pidän siitä juuri noin (Wsoy, 2004)
Olet se jonka haluan (Wsoy, 2004)

Omasta hyllystä

KIRJAN MONET KASVOT Tähtiin kirjoitettu virhe / Orjattaresi

On ollut erittäin kiinnostavaa vertailla eri maiden kansivalintoja, sillä erilaiset kulttuuriset näkemykset vaikuttavat siihen miten kirjoja markkinoidaan ja kannethan ovat tässä suuressa roolissa. Se mikä toimii täällä Suomessa, ei todennäköisesti menisi läpi vaikka Intiassa. Kaksi edellistä postausta keskittyivät nimenomaan noihin eroihin, mutta tällä kertaa laitan näytille kahden romaanin kannet, joiden ulkoasusta maat ovat päätyneet yllättävän yksimieliseen tulkintaan. Aloitetaan Tähtiin kirjoitetulla virheellä.

Yleiskuvaa hallitsee sininen väri ja esitettyä kuvastoa pilvet ja tähdet eli kirjan nimi on otettu kirjaimellisesti mukaan kansiin. Muutama maa on valinnut radikaalimmin mustemman lähestymistavan, mutta niissäkin on pilkahdus sinistä. Vain kolmesta kannesta löytyy ihmisiä (ja yhdestä silhuetti). Ehkä johtuen kirjojen samankaltaisuudesta, erottuu varsinkin Korea joukosta, mutta kaunis on Ranskankin kansi.

Toinen kirja on Orjattaresi, jonka tunnusmerkki on selvästi punainen ja keskiössä vaatetus: valkoinen päähine ja jonkinlainen kaapu. Suurimmassa osassa nainen näiden vaatteiden alla onkin kokonaan häivytetty kuvasta, mikä tietysti kuvaa kansien välistä tarinaa. Selkeimmin tarinan ydintä visualisoi Georgia, josta pystyy juonen tiivistetysti ymmärtämään. Persiasta sen sijaan tulee enemmin mieleen joku Shakespearen näytelmä. Joukosta ponnistaa Ranska, jossa nainen katsoo hätkähdyttävän intensiivisesti suoraan kirjan katselijaa.


Huomaattehan, että vielä on hetki aikaa osallistua Sirrin Kansikuva-haasteeseen, joka päättyy 31.8, joten kipinkapin postausta kehiin! Minä olen ajatellut jatkaa Kirjan monet kasvot -postaussarjaa haasteen päättymisenkin jälkeen, sillä mieli on täynnä ideoita erilaisista postauksista ja lähestymistavoista.

Suurkiitos Sirrille haasteesta!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
Kirjan monet kasvot -postauksia
Harry Potter
Garpin maailma / Twilight

Elina Rouhiainen - Kesytön (#1) ja Uhanalainen (#2)

Se päivä oli kaunis.

Susiraja-sarja on kyllä roikkunut lukulistallani, mutta viimeisen sysäyksen sarjan aloittamiselle antoi horisontissa häämöttävä Hel-YA -kirjallisuustapahtuma, jonka yksi panelisteista oli Elina Rouhiainen. Luin sarjan kaksi ensimmäistä osaa ja täytyy ehdottomasti lukea loputkin! Jos johonkin haluaa verrata, niin Susiraja on kuin pohjoismainen vastine Twilightille (kaikella rakkaudella) ja pohjoismaisella tarkoitan sitä, että Washington on vaihtunut Kainuuseen ja vampyyrit ihmissusiin. Päähenkilö sen sijaan on edelleen itseään etsivä nuori ja juoni koukuttava.

Kesyttömässä kaikki alkaa kotona, Helsingin Kalliossa, maalaavasta Raisa Ojasta, joka 17-vuotiaana saa kuulla poliiseilta boheemi äitinsä kuolleen yllättäen. Raisa muuttaa asumaan Hukkavaaraan, keskelle Kainuun korpea ja ainut syy miksi hän järjestelyyn suostuu on halu saada selville äitinsä salattu menneisyys, josta ei kotona ikinä puhuttu. Raisan uusi huoltaja on hänen Jaska-enonsa, josta tyttö ei ole ennen kuullutkaan mainittavan.

Kylässä ei tunnu olevan kaikki ihan kohdillaan: luokka on täynnä hyvännäköisiä, treenattuja oppilaita, jotka käyttävät merkkivaatteita ja tietenkin he ottavat Raisan silmätikukseen. Joukon johtajana on komea Mikael, josta Raisa ei meinaa saada silmiään irti. Haaveilua ei estä sekään, että Mikael seurustelee koulun kauneimman tytön kanssa. Raisa saa Nikosta, toisesta outolinnusta itsensä lisäkseen, ystävän, joita yhdistää samat kiinnostuksen kohteet.

Suurimmaksi osaksi kirjan keskiössä ovat Raisa ja Mikael sekä ihmissusi-kuvion selviäminen. Rouhiainen kirjoittaa ahmittavaa tekstiä ja Kesytön päätyi silloisesta keskeneräisten pinosta luettavaksi selvästi muita useammin (luinkohan edes ollenkaan muita...). 400 sivua luki läpi hetkessä. Vaikka ihastuin hahmoihin on pakko mainita, että Jaska jätti minut hyvin kylmäksi, sillä hänestä ei kerrottu yhtään mitään. Todellinen seinäruusu. Muut koin persoonallisiksi ja toiveisiini syventää joitain hahmoja vastattiin seuraavassa osassa.

Uhanalaisessa Raisa palaa odotetusti Hukkavaaraan, sillä kaikkia salaisuuksia ei ole vielä paljastettu, eikä hän voi unohtaa Mikaelia, elämänsä suurta rakkautta. Raisa tietää ettei toisesta visiitistä tule yhtään sen helpompi kuin ensimmäisestäkään, sillä asiat ovat muuttuneet laumassa. Muuten Mikael ei olisi tullut hakemaan häntä kotiovelta asti.

Olin helpottunut, että Niko pysyi kuvioissa mukana, sillä tässä osassa hänet oltaisiin voitu hyllyttää helposti. Raisan, Nikon ja Mikaelin yhteiset sanaharkat ja ilveilyt nostattivat hymyn huulille. Rouhiainen taitaa koukuttavan tekstin lisäksi myös herkullisen dialogin. Pidin erityisesti siitä, että Jennin hahmoa syvennettiin ja että hän ja Raisa jopa lähenivät.

Nyt on vielä kaksi jännittävää osaa jäljellä ja Raisan erikoislaatuisuus hieman hämärän peitossa ja monta asiaa edelleen selvittämättä, joten mielenkiintoisia hetkiä luvassa.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

★★★★
Elina Rouhiainen
Kesytön (Tammi, 2012)
Uhanalainen (Tammi, 2013)

Kirjastosta

Kotimainen spefi x3

Olenkin lähiaikoina kunnostautunut oikein kunnolla spekulatiivisen fiktion kohdalla - tästä ei varmaan ole kaukana hyppäys itselleni vielä vieraammalle maaperällä eli fantasiaan. Niputan tähän samaan kolme spefi-kirjaa lyhyine arvioineen. Ja huomatkaa, kaikki vieläpä kotimaisia. Suomi100-projekti tekee selvästi hyvää kotimaiseen kirjallisuuteen tutustumiselleni.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 

J. S. Meresmaa: Naakkamestari

Takakannesta: Naakkamestari on Tampereelle vuoteen 1900 sijoittuva kertomus, joka yhdistää vaihtoehtohistoriaa ja steampunkia. Valumestari Lundanin verstas on Ennin koti. Hän kaipaa joka päivä vanhempiaan, jotka eivät koskaan tulleet hakemaan häntä. Eräänä aamuna Enni löytää naakan – ja hänen elämänsä muuttuu. Täysin.

J. S. Meresmaa voitti tekstillään Robustoksen pienoisromaanin kirjoituskilpailun 2015 ja siinä on samaa tunnelma kuin kannessa: jotain vanhanaikaista ja ilotonta, mutta pilkahdus toiveikkuutta linnun muodossa. Ennin elämän aamut alkavat kankeasti talossa, jota ei aivan voi kodiksi kutsua. Siellä hänen on tehtävä töitä pitääkseen katon päänsä päällä, mutta oikeasti tytttö kaipaa vain vanhempiensa luokse. Toive, joka ei näytä toteutuvan.

"Se antoi minun, ja avuttoman luontokappaleen luottamus
kuristi kurkkuani. Se uskoi, etten tekisi sille mitään pahaa."

Surumielisyys ja alakuloisuus valtaa mielen Ennin tarinaa seuratessa. Nokisessa maailmassa kirkko esitetään julmana ja virkavalta epäluotettavana. Valtaväestön vieroksumat ursiinit aiheuttavat kahinoita kapinoiden epätasa-arvoisuutta vastaan. Naakkamestari on hyvin napakka kirja vaihtoehtohistoriallisesta maailmasta ja toimii varmasti matalankynnyksen teoksena lukijalle, joka haluaa tutustua kyseiseen genreen.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 

Virve Sammalkorpi: Paflagonian perilliset. Iax Agolaskyn päiväkirjan säästyneet sivut

Takakannesta: Toukokuussa 1819 nuori Iax Agolaskyn lähtee professori Moltiquen apulaisena pitkälle matkalle kohti Luoteis-Venäjää. Tutkimusretken tarkoitus on etsiä alueella huhutusti elävän metsänkansan jäseniä. Heitä löytyykin, mutta heillä on häntiä, koko vartalon peittävää karvoitusta, pimeässä näkeviä silmiä… Missä kulkee raja ihmisen ja eläimen välillä – ja onko sillä merkitystä? Tutkimusretkikuntaa avustavilla työmiehillä on puolestaan metsänkansan varalle omat julmat suunnitelmansa…

Romaani perustuu Pekka Nikruksen valokuvasarjaan Varjojen lapset ja sen synopsikseen. Tarinaa värittää visuaalisesti valokuvasarjan kuvat, jotka ovat kieltämättä häiritsevän kiehtovia. Itse tarina on paikoitellen synkkä, mutta kiinnostava. Iax Agolaskyn seuraa vierestä professorinsa tutkimuksia ja dokumentoi päiväkirjaansa yhteisen matkan vuodesta 1819 vuoteen 1823. Osa muistiinpanoista on kadonnut jättäen aukkoja tarinaan, mutta niistä kuitenkin muodostuu selkeä kuva retkikunnan touhuista.

"Aikuinen mies. Ei ei. Tyhjennän rakkoni, suoleni lakanoille, joita ei ole pesty kuukausiin. Herrani, sinäkö siinä? Tämän takiako lähdimme Ranskasta, löytääksemme apinan itsestämme? Olet suuri ja viisas."

Kirja hämärtää rajan ihmisten ja eläimenpiirteet omaavien lasten väliltä ja loppua kohden mentäessä ihminen näyttäytyy jopa eläimellisempänä ja raaempana. Koin lukemisen välillä vähän epämiellyttäväkin, mutta taidokkaasti kirjoitettu teksti onnistui kuljettamaan minua aina vain eteenpäin. Tiivistunnelmainen Paflagonian perilliset on ajankohtainen kirja tarttuessaan erilaisuuteen ja siihen suhtautumiseen.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 


Maria Turtschaninoff: Maresi. Punaisen luostarin kronikoita

Takakannesta: Kirjan sankaritar Maresi on tarkkasilmäinen ja tiedonhaluinen tyttö. Hän asuu pienellä saarella Punaisessa luostarissa, jonne miehillä ei ole pääsyä. Eräänä kevätaamuna luostariin saapuu säikähtäneen oloinen nuori tyttö, Jai. Vähitellen selviää, että Jai pakenee isänsä raivoa. Hurjaakin hurjempi tapahtumasarja käynnistyy, kun horisonttiin ilmestyy suuri purjelaiva – ei kai Jain isä joukkoineen ole tulossa? Maresin ja yhteisön neuvokkuus ja rohkeus pannaan äärimmäisen kovalle koetukselle.

Tytöt päätyvät luostariin erinäisistä syistä ja Maresi on tullut sinne köyhästä perheestä neljä vuotta sitten. Hän on yhä noviisina, joka pitää eniten Aarrekammiosta, jossa kirjahyllyt ulottuvat lattiasta kattoon. Maresi etsii vielä omaa tehtäväänsä ja kutsumustaan yhteisössä.

Kiinnostavinta antia olivat uskomukset Alkuäidistä ja rituaalit. Maresi on hyvin naisvoittoinen kirja, sillä luostariin ei ole miehillä pääsyä. Tarinassa esiintyvät miehet ovat hyvin väkivaltaisia ja julmia. Kirja etenee rauhallisesti siihen asti, kunnes näkyy merkkejä laivasta horisontissa, jonka jälkeen tapahtumat juoksevat eteenpäin. Kantavin teema on itsensä löytäminen ja rohkeus yrittää. Maresi aloittaa kolmiosaisen sarjan.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 

★★★
J. S. Meresmaa - Naakkamestari

Robustos, 2016
Kansi: Mika Vaaranmaa

Kirjastosta

★★★
Virve Sammalkorpi - Paflagonian perilliset

Karisto, 2016
Valokuvat, piirrokset: Pekka Nikrus

Kirjastosta

★★★½
Maria Turtschaninoff - Maresi. Punaisen luostarin kronikoita

(Maresi. Krönikor från Röda klostret, 2014)

Tammi, 2014
Kansi: Laura Lyytinen

Kirjastosta

Jodi Picoult - Sisareni puolesta

Pienenä en tiennyt, miten lapsia tehdään vaan miksi.

Takakannesta: Kolmetoistavuotias Anna ei ole sairas, vaikka verensiirrot ja leikkaukset ovat hänen arkeaan. Niillä ei kuitenkaan hoideta Annaa vaan isosisko Katea, joka taistelee harvinaista leukemian muotoa vastaan. Anna itse sai alkunsa koeputkessa, kun perheeseen kaivattiin Katen kanssa geneettisesti yhteensopivaa lasta. Anna ei ole koskaan kyseenalaistanut omaa asemaansa isosiskon kudos- ja solupankkina... ei ennen kuin nyt. Anna tekee ratkaisun, jota useimmat pitäisivät ennenkuulumattomana. Hänen pätöksensä uhkaa repiä perheen hajalle ja koitua kohtalokkaaksi rakkaalle sisarelle.

Niskakarvat nousivat pystyyn kirjaa lukiessa. Anna on tehty geneettisesti täysin yhteensopivaksi Katelle. Käytännössä hän on solupankki sisarelleen, mutta herää puolustamaan itseään hämmästyttävän nuorella iällä. Vanhemmat päättävät kaikesta lapsiensa puolesta, mutta ovatko hekään aina täysin oikeutettuja siihen. Puolueettomia eivät tässä kyseisessä tapauksessa ainakaan. Katen tila vaikuttaa auttamatta koko perheeseen, eikä vanhemmilla ole aikaa katsoa Jessen, perheen vanhimman pojan, perään, sillä Katen sairaus vie heidän kaiken huomion ja energian. "Meillä jokaisella on oma rooli. Kate on näytelmän martyyri. Meikäläiselle kuuluu toivottoman tapauksen osa. Ja sinä, sinun pitää esittää rauhanturvaajaa." Muut asiat eivät tunne niin tärkeiltä sen tosiasian rinnalla, että heidän tyttärensä voi kuolla.

Sisareni puolesta saa pohtimaan hankalia moraalisia asioita, joihin ei tunnu olevan yhtä täysin oikeaa vastausta. Monet kertojaäänet saavat lukijan asettumaan milloin kenenkin saappaisiin ja maailma ja ratkaisut näyttäytyvät kaikkea muuta kuin mustavalkoisilta. Jokaisen valintoja ja ajatuksia pystyy halutessaan ymmärtämään, vaikka ei olisikaan samaa mieltä.

"Vaikka olen jo yhdeksännellä kuulla ja minulla on ollut yllin kyllin
aikaa haaveiluun, en ole oikeastaan ajatellut tulevaa vauvaa
lainkaan omana itsenään. Mielessäni on ollut vain se, että tämä
tytär voi pelastaa sen tyttären, joka minulla jo on."

Tuntuu kuitenkin kovin epäeettiseltä, että lapsen hankkimisen lähtökohta on ollut puhtaasti toisen lapsen pelastaminen. Missä ihmisarvo - varsinkin kun kyse ei ole vapaasta tahdosta? Tilanne ei ole kenellekään helppo kun vaakakupin toisella puolella on juuri ja juuri hengissä oleva Kate, jonka elämä riippuu Annasta - tai tarkemmin ottaen siitä, mitä tämä pystyy sisarelleen luovuttamaan omasta kehostaan - oli sitten kyse verestä tai luuytimestä. Lainsäädännön kun pitäisi estää ihmisten käytön laboratoriorottien tapaan. "Kertokaa sitten meille, kuinka helvetissä Anna Fitzgereldista tuli väliinputoaja?"

Sivussa kulkee tarina Campbellista ja Juliasta, joilla on yhteistä historiaa. Nyt kun Anna on palkannut Campbellin asianajajakseen ja Julian valikoituessa Katen edunvalvojaksi, he kohtaavat kymmenien vuosien jälkeen. Pieni jännittävä juonne oli Campbellin palveluskoira, jonka tarpeellisuutta kyseenalaistaville mies antaa aina eri syyn. Mihin Campbell koiraa oikeasti tarvitsee oli päivän polttavin kysymys.

"Meidän perheessä normaalitilanne on kuin liian lyhyt peitto
- joskus sen alla tarkenee ihan hyvin, mutta toisinaan tulee 
hytisyttävän kylmä. Pahinta on, ettei koskaan tiedä 
kumpivaihtoehto toteutuu."

Kirjan yllättävä loppu ei ollut yhtään sellainen kun ajattelin, vaikka pidinkin sitä turhan sensaationhakuisena. Moniulotteinen kertomus pohtii moraalia ja etiikkaa, eikä sen lukeminen ollut helppoa.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

★★★½
Jodi Picoult - Sisareni puolesta

(My Sister's Keeper, 2004)

Karisto, 2006

Omasta hyllystä

Elokuun lukumaraton - yhteenveto

18.45
Aloitan virallisesti maratonin ja jonkun noista ylläolevista nappaan lukuun ensimmäiseksi. Eväätkin on kasassa, joten tästä se alkakoon! Kunhan olen käynyt ensin tutkailemassa mitä muihin blogeihin kuuluu.

PS. Lukusuunnitelmani voi käydä kurkkaamassa edellisestä postauksesta.

23.00
Aloitin Agatha Christien Sinisestä junasta, jota ei ollut paljoa jäljellä ja luin sen loppuun. Hyvä  hämäävä taktiikka, sillä nyt jo tuntuu että on edistynyt superpaljon 😂 Jatkoin Maresia puoleen väliin ja Uppo-Nallea muutaman luvun. Luvassa on vaikka minkälaista seikkailua. Yritin aloittaa Onettia, mutta näin väsyneessä mielentilassa se ei napannut ja päädyin lukemaan Gavaldan Kimpassa-kirjaa, joka on edistynytkin mukavasti. Jatkan vielä hetken, mutta yritän olla valvomatta liian myöhään, ettei unirytmi mene aivan sekaisin.

11.50
Luin eilen vielä puoleen yöhön Gavaldania ja Marvelsia, sillä en malttanut pysyä siitä erossa. Sitten menin sitten kiitollisena nukkumaan. Heräsin kymmeneltä ja jatkoin Marvelsilla, joka on sekin kohta lopussa! Toisaalta en haluaisi sen loppuvan ollenkaan, todellinen taituri tuo Selznick. Aamupalalla jatkoin Maresia. Siitäkin on enää pari parikymmentä sivua jäljellä, mutta piti nyt tässä välissä tulla päivittämään kuulumiset 😊 Olen innoissani tämän päivän lukusuunnitelmista, joten lähdenkin tästä jatkamaan. Adios!

15.20
Loppuun olen ehtinyt lukea Marvelsin, Maresin ja Uppo-Nallen ja hotkaisinpa yhdeltä istumalta
Onetin Sitten kun -kirjan eilisestä epäonnistuneesta aloittamisyrityksestä huolimatta. Jeejee. Jatkoin
Gavaldanilla ja kirja on onnistunut saamaan minut täysin koukkuun. Todella lämminhenkinen ja hauska kirja! Maraton alkaa olla jo lopussa, joten aloitan seuraavaksi Hanna Haurun Jääkannen, sillä sen näyttää sen verran nopealukuiselta, että uskon saavani sen vielä luettua.

18.45
Noniin. Kesän lukumaratonini on pulkassa, eikä lukuähkyä näy lainkaan! Voisin jatkaa putkeen vaikka vielä toisen mokoman. Jääkannen sain luettua loppuun asti ja ehdinpä vielä leppoisasti lukea parvekkeella Kimpassa-kirjaa ja Tuulen varjoa. Nyt on todellinen voittajafiilis, kun sai uskomattoman monta kirjaa luettua loppuun, vaikka jotkut aloitin vasta maratonin aikana.

 
Lukumaratonin saldo

Loppuun luetut
Agatha Christie: Sininen juna (66s)
Maria Turtschaninoff: Maresi (138s)
Elina Karjalainen: Uppo-Nalle ja setä Tonton (141s)
Brian Selznick: The Marvels (154s)
Juan Carlos Onetti: Sitten kun (94s)
Hanna Hauru: Jääkansi (117s)

Kesken jääneet
Anna Gavalda: Kimpassa (180s)
Carlos Ruiz Zafon: Tuulen varjo (56s)

Yhteensä 946 sivua

Todella mukava saldo tuli. 800-900 sadan välillä on edellisetkin maratontulokset olleet. Jonkinlaista yhteispostausta on varmasti noista kirjoista luvassa, koska muuten olisin ihan pulassa, kun ilman näitäkin on jo viisi kirjaa odottelemassa 😀  

Tsemppiä vielä muille maratoonareille!