Se päivä oli kaunis.
Susiraja-sarja on kyllä roikkunut lukulistallani, mutta viimeisen sysäyksen sarjan aloittamiselle antoi horisontissa häämöttävä Hel-YA -kirjallisuustapahtuma, jonka yksi panelisteista oli Elina Rouhiainen. Luin sarjan kaksi ensimmäistä osaa ja täytyy ehdottomasti lukea loputkin! Jos johonkin haluaa verrata, niin Susiraja on kuin pohjoismainen vastine Twilightille (kaikella rakkaudella) ja pohjoismaisella tarkoitan sitä,
että Washington on vaihtunut Kainuuseen ja vampyyrit ihmissusiin. Päähenkilö sen sijaan on edelleen itseään etsivä nuori ja juoni koukuttava.
Kesyttömässä kaikki alkaa kotona, Helsingin Kalliossa, maalaavasta Raisa Ojasta, joka 17-vuotiaana saa kuulla poliiseilta boheemi äitinsä kuolleen yllättäen. Raisa muuttaa asumaan Hukkavaaraan, keskelle Kainuun korpea ja ainut syy miksi hän järjestelyyn suostuu on halu saada selville äitinsä salattu menneisyys, josta ei kotona ikinä puhuttu. Raisan uusi huoltaja on hänen Jaska-enonsa, josta tyttö ei ole ennen kuullutkaan mainittavan.
Kylässä ei tunnu olevan kaikki ihan kohdillaan: luokka on täynnä hyvännäköisiä, treenattuja oppilaita, jotka käyttävät merkkivaatteita ja tietenkin he ottavat Raisan silmätikukseen. Joukon johtajana on komea Mikael, josta Raisa ei meinaa saada silmiään irti. Haaveilua ei estä sekään, että Mikael seurustelee koulun kauneimman tytön kanssa. Raisa saa Nikosta, toisesta outolinnusta itsensä lisäkseen, ystävän, joita yhdistää samat kiinnostuksen kohteet.
Suurimmaksi osaksi kirjan keskiössä ovat Raisa ja Mikael sekä ihmissusi-kuvion selviäminen. Rouhiainen kirjoittaa ahmittavaa tekstiä ja Kesytön päätyi silloisesta keskeneräisten pinosta luettavaksi selvästi muita useammin (luinkohan edes ollenkaan muita...). 400 sivua luki läpi hetkessä. Vaikka ihastuin hahmoihin on pakko mainita, että Jaska jätti minut hyvin kylmäksi, sillä hänestä ei kerrottu yhtään mitään. Todellinen seinäruusu. Muut koin persoonallisiksi ja toiveisiini syventää joitain hahmoja vastattiin seuraavassa osassa.
Uhanalaisessa Raisa palaa odotetusti Hukkavaaraan, sillä kaikkia salaisuuksia ei ole vielä paljastettu, eikä hän voi unohtaa Mikaelia, elämänsä suurta rakkautta. Raisa tietää ettei toisesta visiitistä tule yhtään sen helpompi kuin ensimmäisestäkään, sillä asiat ovat muuttuneet laumassa. Muuten Mikael ei olisi tullut hakemaan häntä kotiovelta asti.
Olin helpottunut, että Niko pysyi kuvioissa mukana, sillä tässä osassa hänet oltaisiin voitu hyllyttää helposti. Raisan, Nikon ja Mikaelin yhteiset sanaharkat ja ilveilyt nostattivat hymyn huulille. Rouhiainen taitaa koukuttavan tekstin lisäksi myös herkullisen dialogin. Pidin erityisesti siitä, että Jennin hahmoa syvennettiin ja että hän ja Raisa jopa lähenivät.
Kesyttömässä kaikki alkaa kotona, Helsingin Kalliossa, maalaavasta Raisa Ojasta, joka 17-vuotiaana saa kuulla poliiseilta boheemi äitinsä kuolleen yllättäen. Raisa muuttaa asumaan Hukkavaaraan, keskelle Kainuun korpea ja ainut syy miksi hän järjestelyyn suostuu on halu saada selville äitinsä salattu menneisyys, josta ei kotona ikinä puhuttu. Raisan uusi huoltaja on hänen Jaska-enonsa, josta tyttö ei ole ennen kuullutkaan mainittavan.Kylässä ei tunnu olevan kaikki ihan kohdillaan: luokka on täynnä hyvännäköisiä, treenattuja oppilaita, jotka käyttävät merkkivaatteita ja tietenkin he ottavat Raisan silmätikukseen. Joukon johtajana on komea Mikael, josta Raisa ei meinaa saada silmiään irti. Haaveilua ei estä sekään, että Mikael seurustelee koulun kauneimman tytön kanssa. Raisa saa Nikosta, toisesta outolinnusta itsensä lisäkseen, ystävän, joita yhdistää samat kiinnostuksen kohteet.
Suurimmaksi osaksi kirjan keskiössä ovat Raisa ja Mikael sekä ihmissusi-kuvion selviäminen. Rouhiainen kirjoittaa ahmittavaa tekstiä ja Kesytön päätyi silloisesta keskeneräisten pinosta luettavaksi selvästi muita useammin (luinkohan edes ollenkaan muita...). 400 sivua luki läpi hetkessä. Vaikka ihastuin hahmoihin on pakko mainita, että Jaska jätti minut hyvin kylmäksi, sillä hänestä ei kerrottu yhtään mitään. Todellinen seinäruusu. Muut koin persoonallisiksi ja toiveisiini syventää joitain hahmoja vastattiin seuraavassa osassa.
Uhanalaisessa Raisa palaa odotetusti Hukkavaaraan, sillä kaikkia salaisuuksia ei ole vielä paljastettu, eikä hän voi unohtaa Mikaelia, elämänsä suurta rakkautta. Raisa tietää ettei toisesta visiitistä tule yhtään sen helpompi kuin ensimmäisestäkään, sillä asiat ovat muuttuneet laumassa. Muuten Mikael ei olisi tullut hakemaan häntä kotiovelta asti.Olin helpottunut, että Niko pysyi kuvioissa mukana, sillä tässä osassa hänet oltaisiin voitu hyllyttää helposti. Raisan, Nikon ja Mikaelin yhteiset sanaharkat ja ilveilyt nostattivat hymyn huulille. Rouhiainen taitaa koukuttavan tekstin lisäksi myös herkullisen dialogin. Pidin erityisesti siitä, että Jennin hahmoa syvennettiin ja että hän ja Raisa jopa lähenivät.
Nyt on vielä kaksi jännittävää osaa jäljellä ja Raisan erikoislaatuisuus hieman hämärän peitossa ja monta asiaa edelleen selvittämättä, joten mielenkiintoisia hetkiä luvassa.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
★★★★
Elina Rouhiainen
Kesytön (Tammi, 2012)
Uhanalainen (Tammi, 2013)
Elina Rouhiainen
Kesytön (Tammi, 2012)
Uhanalainen (Tammi, 2013)
Kirjastosta
