Hel-YA 2018

Pari viikkoa sitten järjestettiin jo toisen kerran Suomessa nuorille ja nuorille aikuisille suunnattu Hel-YA -kirjallisuustapahtuma Helsingissä, Kulttuuriareena Gloriassa. Sain tapahtumaan kutsuvieraslipun ja ovella sai käteen kirjakassin, jonka sisältä löytyi minun tapauksessa Jennifer Mathieun kirja Näpit irti! ja Nelli Hietalan Kenen joukossa seisot, Miia Martikainen? Lukuihmisen saa aina hyvälle tuulelle antamalla kirjan käteen.😃

Gloriassa oli monenlaista ohjelmaa melkein nonstoppina klo 13-19. Salin puolella käytiin kiinnostavia paneelikeskusteluja ja nähtiin screeniltä kirjailijatervehdyksiä ja aulan puolella oli kaikkea työpajoista virtuaalikirjavinkkaukseen ja pinssien tekoon. Minua kiinnostivat ennen kaikkea paneelit, joten istuin melkein kuusi tuntia tiiviisti penkissä. Pieniä taukoja oli toki paneelien välillä, jolloin ehti vaihtaa kuulumisia tuttujen ja uusien tuttavuuksien kanssa.

KLO 13.00
Nonna Wasiljeff (tänä vuonna ilmestynyt Loukkupoika), K.K. Alongi, (Kevätuhrit-trilogia) ja Helena Waris (Vedenkehrääjä, Linnunsitoja-trilogian toinen osa, ilmestyi syksyllä) aloittavat tapahtuman keskustelemalla dystopiasta ja siitä miten ovat päätyneet kirjoittamaan siitä.

 

KLO 13.45
Laura Lähteenmäki (keväällä ilmestynyt Yksi kevät) ja Anu Holopainen (Sydänhengitystä) pohtivat naisen roolia ja lapsettomuutta satavuotiaan Suomen ajalta. Mukana olisi pitänyt alunperin olla myös Essi Ihonen (Ainoa taivas), mutta hän ei päässyt paikalle.

KLO 14.45
Elina Rouhiainen (Aistienvartija, Väki-trilogian toisen osa, julkaistiin juuri) ja Emmi Itäranta (Kudottujen kujien kaupunki) pääsevät kertomaan viimeisimmät kuulumiset heidän romaaniensa adaptaatioista, sillä Rouhiaisen Väki-sarjasta on suunnitteilla TV-sarja ja Itärannan Teemestarin kirjasta tehdään elokuva, jos kaikki sujuu hyvin. Tästäkin keskustelusta puuttui kolmas kirjailija, sillä Aleksi Delikouras (Nörtti-sarja) ei päässyt paikalle.

KLO 15.30
Tässä välissä jaettiin Demin kirjoituskilpailun palkinnot ja ensimmäistä kertaa jaettiin neljä kotimaisia kirjoja koskevaa YA-.palkintoa, joita oli voinut ennen tapahtumaa käydä äänestämässä.

• Vuoden YA-hahmo: Corildon
  (Erika Vik: Kaksosauringot-trilogia)
• Vuoden paras YA-kirjan aloitus: Muistojenlukija (Elina Rouhiainen)
• Vuoden paras YA-kirjan pari: Mina & Tom
  (Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras)
• Vuoden paras YA-kirjan kansi: Taikuri ja taskuvaras (Kirjailija: Anniina Mikama, Graafikko: Sami Saramäki) 

KLO 15.30
Päivä vain parani iltaan mennessä, sillä yksi eniten odottamistani keskusteluista oli "Mikä (kaikki) ottaa päähän nuortenkirjakeskutelussa?" Oman näkemyksensä oli jakamassa 15-vuotias Maiju Koivula, tubettaja Mikko Toiviainen (Kalenterikarju), kirjabloggari Katri (Bookishteaparty)♥ ja
kirjailija Sini Helminen (Veden vallassa, Väkiveriset-sarjan kolmas osa, ilmestyi keväällä). He keskustelivat aiheesta itsenäisesti ja käsittelivät YA-kirjallisuutta aika laajastikin ja hauskasti, sillä yleisöltä irtosi naurut monet otteeseen. Oli tosi mukavaa, että YA-kirjallisuuden kuluttajille oli tehty oma paneelin, sillä silloin aiheesta pääsee kuulemaan ihan toisesta, mutta yhtä tärkeästä näkökulmasta. Olisikohan seuravana sitten paneeli, jossa on yhdistetty kirjailijat ja lukijat?

PS. Oot Katri huikee😍

KLO 17.15
Seuraavaksi saatiin lavalle kirjailijat Erika Vik (Nefrin tytär, Kaksosauringot-trilogian päätösosa), Elina Pitkäkangas (Ruska, Kuura-trilogian päätösosa) ja Magdalena Hai (Kolmas sisar) keskustelemaan fantasian yhteiskunnallisesta tasosta. Tarinan sijoittaminen tuntemattomaan maahan  tuntemattomien olentojen asuttamina mahdollistaa esimerkiksi muukalaisuuden ja erilaisuuden käsittelyn ilman lukijoiden valmiita odotuksia jotain vaikkapa ihmisryhmää kohtaan. Aiheita voidaan käsitellä niin sanotusti puhtaalta pöydältä.

Hai kertoi koonneensa kirjalistaa monimuotoisista henkilöhahmoista ja tuon listan löydät täältä.

KLO 18.00
Lopun huikeasta ohjelmanumerosta vastasivat Salla Simukka (Sytytä valot!/Sammuta valot!) ja Siri Kolu (Kesän jälkeen kaikki on toisin), jotka kysyvät toisiltaan kaiken sen, mitä heiltä ei yleensä kysytä. Simukka ja Kolu ovat niin hyviä ystäviä ja molemmat samalla aaltopituudella, että heidän jutusteluaan oli mahtava kuunnella. Lopussa he paljastivat kirjoittavansa yhdessä trilleritrilogiaa, joka ilmestyy toukokuussa ja jonka ensimmäinen osa kulkee nimellä Kontakti.


Kuusituntinen päivä ei tuntunut olleenkaan niin pitkältä! Hel-YA oli taas kerran lämminhenkinen, täynnä toinen toistaan kiinnostavampia paneeleja. Jos missasit tapahtuman, voit käydä silti tunnelmoimassa sitä Elina Pitkäkankaan ja Sini Helmisen youtube-kanavalla.


Nähdään taas tämän kuun lopussa Helsingin Kirjamessuilla!

Cecelia Ahern - Viallinen (#1)

Minä olen tyttö, joka rakastaa määritelmiä, 
logiikkaa ja mustavalkoisuutta. Muistakaa se.

En olisi ihan heti arvannut, että Cecelia Ahernin kirja tulee päätymään blogiini, mutta niin siinä kuulkas vaan kävi! Aiemmin Ahern on kirjoittanut vaaleapunaista romantiikkaa, jonka olen kiertänyt kaukaa, mutta nyt saatiin suomeksi kirjailijan uusi aluevaltaus eli YA-dystopia. Sen tiesin heti kuvauksen luettuani haluavani lukea. Viallinen on kirjasarjan ensimmäinen osa.

Celestine North on kansalaisia vahtivan Killan määritelmien mukaan täydellinen mallikansalainen:
hän on omistautunut koululle ja tähtää hyvin korkealle matematiikassa, hänen poikaystävänsä Artin isä on Killan ylin tuomari ja heidän yhteinen tulevaisuutensakin Artin kanssa on valmiiksi suunniteltu. Täydellistä. Kunnes Celestine tietoisesti rikkoo sääntöjä ja häntä uhkaa tutkintavankeus ja viallisen leima.

Ahernin kirjoittama maailma on toimiva ja hyvin selitetty. Talouskriisin jälkeen perustettu Kilta tuomitsee viallisia kansalaisia, jotka ovat tehneet moraalisia tai eettisiä virheitä, jotta maan johtoon ei enää pääse ihmisiä, jotka tekisivät huonoja päätöksiä. Viallisten kroppaan poltetaan V-kirjain johonkin kohtaan riippuen virheen laadusta. Mielleyhtymä juutalaisvainoihin tulee välittömästi viallisten käyttämistä käsivarsinauhoista, joita heidän on pakko pitää erottautuakseen muista ihmisistä. He saavat elää täydellisten ihmisten joukossa, mutta hyvin erilaisilla, tiukilla säännöillä ja heitä vahditaan jatkuvasti. Hyvin samanhenkinen Isoveli valvoo -meininki kuin George Orwellin Vuonna 1984 -kirjassa (kannattaa muuten sekin lukea).

Kilta pitää meitä silmällä, ja mikä vielä
tärkeämpää, se haluaa tehdä meille sen selväksi.

Olisin halunnut tutustua Celestineen paremmin ennen tuota radikaalia heräämistä, sillä 60 sivun jälkeen hänen toimintansa ei tuntunut mitenkään yllättävältä, sillä en ollut ehtinyt tutustua tuohon besserwissermäiseen neiti Täydellisyyteen. Hänessä on myöhemmin paljon yhtymäkohtia Nälkäpelin Katnikseen, sillä molemmat antavat kapinalle kasvot. Kirja etenee nopealla sykkeellä ja jatkuvasti on jotain tapahtumassa. Jotta Celestinen ja Artin happily ever after -loppu ei olisi niin selvä, tuodaan kuvioihin Carrick, joka tulee Celestinelle hyvin tärkeäksi heidän yhteisten kokemusten vuoksi, joita muut kuin saman kokeneet eivät voi täysin ymmärtää.

Loppupeleissä Viallisen kaltaisen yhteiskunnan olomassaolo olisi hyvin hataralla pohjalla, sillä virheistä oppii ja niiden kautta tulee paremmaksi. On suorastaan mahdotonta olla ikinä tekemättä virheitä. Nyt kenellekään ei suoda toista tilaisuutta tai oppimismahdollisuutta. Celestine saa huomata, että moniakaan asioita ei tule ajatelleeksi ennen kuin ne sattuvat omalle kohdalle ja silloin ne saavat ajattelemaan.

PS. Olisi ollut kauhean kiva, jos kannen elottomalle ihmiselle olisi saanut myös silmät. Kiitos.

★★★½
Cecelia Ahern - Viallinen

(Flawed, 2016)

Gummerus, 2018

Kirjastosta

Sarah J. Maas - Throne of Glass: Lasipalatsi (#1)

Celaena Sardothien oli viettänyt jo vuoden
orjana Endovierin suolakaivoksella.

Viimeaikoina olen innostunut fantasiasta ihan eri tavalla kuin ennen ja kun Sarah J. Maasin tunnetun Throne of Glass -sarjan ensimmäinen osa suomennettiin, pääsi se heti lukulistalleni. Lasipalatsia suositellaan Game of Thronesin ja Nälkäpelin ystäville - samankaltainen nimikin sillä on ensin mainitun kanssa. Tuskin sattumaa. 

Takakannesta: Adarlanin hovin valtaistuinsaliin astelee pahamaineinen salamurhaaja. Hän ei ole tullut tappamaan julmaa kuningasta, vaan lunastaakseen vapautensa. Jos hän päihittää taistelutaidoillaan 23 varasta, salamurhaajaa ja soturia, hänet vapautetaan orjatyöstä suolakaivoksilta ja hänestä tehdään Kuninkaan Miekka. Hänen nimensä on Celaena Sardothien, ja hän on 18-vuotias nuori nainen. 

Kruununprinssi saa Celaenan raivoihinsa. Kuninkaallisen vartioston kapteeni ottaa hänet suojatikseen. Kaukaisen maan prinsessasta tulee hänen ystävänsä. Mutta linnassa lymyää jotain hyvin uhkaavaa, ja Celaenan kilvoittelu vapaudesta muuttuu selviytymiskamppailuksi. Hänen on käytävä taisteluun pahan kitkemiseksi ennen kuin se tuhoaa hänen maailmansa. 

Keskiössä on kilpailu Kuninkaan Miekaksi pääsemisestä ja treenituokiot seuraavaa koitosta varten, jolloin on hyvä tilaisuus tarkkailla vastustajia. Pitkin matkaa huonoiten suoriutuneita kilpailijoita tippuu kisasta ja väki vähenee. Myös jokin paha väijyy linnassa, sillä pimeän turvin se ottaa väkivaltaisesti uhreja kilpailijoiden joukosta. Ulkomuodon perusteella Celaena saattaa olla altavastaaja, mutta hänen nimensä on laajalti tunnettu ja pelätty. Alussa pidin omillaan toimeentulevan Celaenan uhoavasta ja yli-itsevarmasta asenteesta, jonka takia hämmästyinkin sitä miten helposti hän lopulta pudotti suojamuurit, luotti toisiin ihmisiin ja ystävystyi. Hyvä Celaenan kannalta, mutta lukijana odotin sen olevan pidempi ja monimutkaisempi prosessi.

Hän oli jo hypännyt jyrkänteeltä.
Nyt hän ei voinut muuta kuin odottaa verkkoa.

Lasipalatsi koukuttaa - ei niinkään Kuninkaan Miekka -kilpailun vaan kaiken muun osalta. Mikä on pahuus joka linnassa asustaa ja mitä se haluaa? Entä Nehemian rooli sarjan edetessä? Ja tietenkin se kuuma kysymys, että kumman miehen Celaena lopulta valitsee, sillä onhan tähän pitänyt lisätä se pakollinen kolmiodraama, joka tapahtuu kuninkaan vartioston kapteenin Chaolin ja prinssi Dorianin välillä Celaenasta. Nyrkit pystyssä he eivät kuitenkaan keskenään tappele - ovat jopa väleissä - vaan kyse on enemmänkin hiljaisemman sorttisesta unelmoinnista.

Sivujen välissä -blogissa alkaa ensi kuussa YA-lukuhaaste, joten olkoon tämä alkulämmittelyä siihen.

★★★★
Sarah J. Maas - Throne of Glass: Lasipalatsi

(Throne of Glass, 2012)

Gummerus, 2017

Kirjastosta

Hel-YA-kirjallisuustapahtuma

Ensimmäistä kertaa Suomessa järjestettyä Hel-YA-tapahtumaa (Helsinki Young Adult Literary Convention) vietettiin eilen Helsingin Suvilahdessa, Ravintola Lämmössä. Se keskittyi nimensä mukaisesti ya-genreen, joka ei Suomessa ole vielä niin suuri ilmiö kuin ulkomailla. Koska joukossa on voimaa, kokoonnuimme osan kirjabloggareiden kanssa jo ennen tapahtumaa ja teimme täsmäiskun paikan päälle.

Tapahtuman alkaessa pieni tupa oli täynnä porukkaa. Ohjelmassa oli erilaisia paneelikeskusteluja mm. fantasiamaailmoiden synnystä, siitä kuka kirjoittaa ja kenelle, fantasiakirjaillisuudesta tänään ja vinkkejä kirjailijaksi haluaville. Mukana oli videoterveisiä ulkomaisilta kirjailijoilta sekä Holly Bournen Skype-haastattelu. Kirjailijoista mukana oli mm. Erika Vik, Salla Simukka, Emmi Itäranta, Mintie Das, Siri Kolu, Elina Rouhiainen, Juuli Niemi, Johanna Valkama, Katri Alatalo, Elina Pitkäkangas, Sini Helminen ja Antti Halme. Jopa kuudelta ensiksi mainitulta olen ehtinyt kirjan lukea, Simukalta useamman.



Hel-YA oli hyvin lämminhenkinen ja mukava kirjatapahtuma. Siellä käytiin todella kiinnostavia ja intensiivisiä keskusteluja aiheista, jotka ovat viime aikoina olleet pinnalla. Nuorten aikuisten kirjallisuuden leikkikenttä on rajaton ja sen tarjoamissa mahdollisuuksissa on hyvä käsitellä rankkoja ja mielipiteitä herättäviä aiheita. Loppupuolella iski pienoinen väsymys ja energiavaje, sillä kuuteen tuntiin mahtui paljon kaikkea - ja ihan liikaa paikallaan istumista. Toivottavasti tämä tapahtuma saa jatkoa ensikin vuonna ja tavoittaa lisää yleisöä säilyttäen silti ihanan kotoisan fiiliksensä.

Kiitos kaikille ihanille bloggareille seurasta, oli jälleen tosi mukavaa tutustua uusiin naamoihin ja nähdä vanhoja tuttuja! 😃 Nähdään viimeistään taas kirjamessuilla!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

 
Lukulistalle jäi kummittelemaan

Erika Vik: Seleesian näkijä (#2)
Elina Rouhiainen: Uhanalainen (#2)

Johanna Valkama: Linnavuoren Tuuli
Katri Alatalo: Käärmeiden kaupunki
Holly Bourne: Oonko ihan normaali
Elina Pitkäkangas: Kuura
Sini Helminen: Kaarnan kätkössä