RETKELLÄ: Nuuksion kansallispuisto

Tähän väliin aloitan uuden postaussarjan, jolla ei ole tällä kertaa mitään tekemistä kirjojen kanssa - paitsi luontokirjojen. Hah, kyllä ne aasinsillat löytyy asiaan kuin asiaan. Mutta siis, kuten kuva jo kertoo, kyse on retkeilystä ihanassa Suomen luonnossa ja ensimmäinen tutkimuskohde oli Nuuksion kansallispuisto. Luontokeskus Haltia löytyy aivan kansallispuiston vierestä.

Olen lapsena metsissä temmeltämisestä lähtien ollut luontoihmisiä - ja nyt on tullut uudenlainen innostus käydä erilaisissa paikoissa kävelemässä ja nauttimassa luonnosta. Jonkinlaista terapiaa tämäkin. Eikä maksa mitään. Paitsi bensa- tai bussirahat. Autottomatkin voivat päästä Nuuksion kätevästi.

Alla kuvia reissusta:

Kevään ensimmäiset oikeasti lämpimät säät olivat saaneet ihmiset selkeästi liikkeelle ja vastaan tuli myös pidemmän reissun taittaneita isoine rinkkoineen. Koska kevät oli vasta saapunut, niin metsä ei ollut ehtinyt puhjeta samanlaiseen loistoon kuin se tämän kirjoituksen julkaisuhetkellä on. Kaunista silti oli, eikä onneksi vielä yhtään liian kuuma.

Monien purojen lisäksi reitinvarrelta löytyi peilityyni järvi, jonka ääreen ihmiset olivat tulleet taukoa pitämään ja ihastelemaan maisemaa. Ja hyppäsipä joku kala (tai mikä lie, emme jääneet tekemään tuttavuutta) melkein päin näköä, kun olin rantakasveja kuvaamassa.

Nuuksiossa on varaa valita eripituisia reittejä (1,5-7 km) ja tulentekopaikkakin löytyy, joka tajuttiin vasta paikan päällä. Grillailut jäi siis tällä kertaa väliin. Pyörillekin on omat reittinsä, jos käppäily ei kiinnosta. Pitkää reissua emme tehneet, mutta ehti jo siinäkin nauttia luonnon rauhasta.

Seikkailut jatkukoon tänä kesänä ja syksynä muihinkin maisemiin!

"Oli huhtikuun viidestoista, ja vain harva asia oli muuttunut: metsä on tunkeutunut suon laidoille ja pakottanut sen pienemmäksi, vanhat männyt ovat muuttuneet entistä pahkuraisemmiksi, metsän siluetti on tasaisempi kuin aiemmin." 

(Tiina Raevaara - En tunne sinua vierelläni)

Victor Hugo - Meren ahertajat

"Vuoden 182. joulupäivä oli harvinainen päivä Guernseyllä."

kirjan alku

Blogin puolelle en olekaan tuonut yhtään Victor Hugon kirjaa, kun Kurjat ja Pariisin Notre-Damen luin jo ennen blogin perustamista. Olin fiksoitunut ajatukseen, että Hugon kirjoja ei muita olekaan kuin nuo edellämainitut, mutta onneksi Tuntematon lukija herätti tajuamaan, että hänen tuotantoaa on paljon laajemmin suomennettu. Mielenkiintoisesta esipuheesta selvisi, että Hugo kirjoitti Meren ahertajat ollessaan maanpaossa (lähti puolittain vapaaehtoisena) Guernseyn-saarella Englannissa, jonne romaanikin sijoittuu. Siellä syntyivät myös mestariteos Kurjat sekä Nauruihminen.

Nuori Déruchette piirtää matkallaan lumeen perässä kulkevan Gilliatt'n nimen ja jokin erakoituneen miehen sisällä liikahtaa, kun hän näkee mitä tyttö on kirjoittanut. Gilliatt ei tiedä miksi hän sen kirjoitti ja kysymys raastaa hänen mieltään. Lopulta tämä johtaa siihen, että Gilliatt uhraa jopa henkensä saadakseen rakastamansa naisen vaimokseen. Hän uhmaa merta ja sen vaaroja, eikä hänen merimiesvuosistaan huolimatta ole selvää selviääkö hän hengissä yrityksestä, todennäköisyys onnistumiseen on huono.

Keskushenkilö Gilliatt on ahkera mies, joka jatkuvasti puuhastelee puutarhassaan tai merellä. Säkkipilli soi yön tullen rantakallioilla, mutta kyläläiset pitävät miestä pahanilmanlintuna, vaikka parhaansa tämä tekee yrittäessään jutustella ihmisten kanssa ohikulkiessaan. Gilliatt on aikaansa edellä, sillä hän tietää jo monia asioita, mitä pienen saaren asukkaat pitävät silkkana noituutena. Pikkutytöllä on täitä päässä ja Gilliatt laittaa siihen salvaa ja täit katoavat. "Täit katosivat ja tämä todisti kiistattomasti, että Gilliatt oli pahalla silmällään noitunut syöpäläiset lapsosen päähän." Mies tietää myös että haavanlehtien puhjetessa, ei yöhalloista ole vaaraa tai että maksaruohon kukkiessa on paras kylvöaika ja muita lukemattomia viisauksia, jotka on voinut ymmärtää vain luontoa seuraamalla. Kyläläiset eivät valitettavasti ole yhtä valveutuneita ja pitävät siksi Gilliattia velhona, joka osaa taikoja, sillä eihän kukaan voi moisia asioita ennustaa. Miehen kirjahyllystäkin löytyy epäilyttäviä kirjoja kuten Voltairen Candide. He karttavat miestä ja tämä onkin enimmäkseen omissa oloissaan, vaikka potee yksinäisyyttä.

"Vakain askelin Gilliatt kulki heidän edellään. Nuo kaksi nuorta eivät nähneet sitä yötä, joka nyt paistoi Gilliatt Yksinäisen silmistä"

Siitä on pitkä aika kun viimeksi luin Hugoa, mutten ollut onneksi muistanut väärin hänen taitavaa kirjoittamista, kauniita sanoja ja maalailua. Hugo kuvaa niin elävästi luontoa; yötä ja merta. Hahmoissa on aina suuri määrä syvyyttä, vaikka heidät usein onkin luokiteltu karkeasti hyviin ja pahoihin. Meren ahertajissa on osaksi kyse myös sankaritarinasta: mies vastaan luonnonvoimat.

Suvantovaiheitakin löytyy, turha sitä on peitellä; monista henkilöistä kerrotaan hyvin seikkaperäisesti, saaren historia käydään läpi todella tarkasti ja meren kuvailut ottavat vallan. Meren ahertajat kuitenkin palkitsee sinnikkään lukijansa ja luonnon ystäville tällä on varmasti annettavaa, sillä juuri luonto pitää hallussaan yhtä suurimmista rooleista. Kirja on oikeastaan kamala ja julma! En olisi halunnut viimeistä lukua lukea, sillä minulla oli pahoja aavistuksia, mutta oi miten kaunis samalla. Hirveä, mutta koskettava.

_______

Victor Hugo - Meren ahertajat

(Les travailleurs de la mer, 1866)

Werner Söderström, 1950

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★

Joyce Carol Oates - Blondi

"Niin lähestyi Kuolema huimaa vauhtia pitkin 
bulevardia haipuvassa harmaanruskeassa valossa."

kirjan alku

Ensimmäinen Joyce Carol Oatesilta lukemani kirja oli Kosto, jossa en ihastunut nimenomaan sen tarinaan, mutta hänen tyylistään pidin, joten en liikoja säikähtänyt vaan kokeilin seuraavaa kirjaa Blondia, joka sattui olemaan kymmenen kertaa paksumpi kuin edellinen laiheliini. Vaistoni osui oikeaan ja taiturimaisen kirjoittamisen lisäksi tarinakin oli tällä kertaa kohdillaan.

Norma Jeane Baker on kiharapäinen, isätön tyttö, joka jumaloi äitiään Gladysia. Mutta Gladys laittaa "lääkevettä" Norma Jeanen juomaan, kylvettää tulikuumassa vedessä, ajaa autolla pensaspalojen keskelle. Gladys viedään mielisairaalaan, Norma Jeane orpokotiin. "Vielä minä saan teidät rakastamaan itseäni", Norma Jeane sanoo. Studion elokuvatuottajilla on hyeenan hymy, mutta he antavat Norma Jeanelle roolin. Itsetunnoltaan hauraasta luonnonlahjakkuudesta kasvaa elokuvataivaan kiintotähti, jumaloitu legenda, joka tunnetaan toisella nimellä. Takakansi

Norma Jean on erilainen kuin muut näyttelijät, sillä hän ei näyttele; roolihahmot ovat yhtä kuin hän. Hän sukeltaa hahmojensa nahkoihin ja tuntee sen mitä he tuntevat. Päähenkilön nimi säilyy Norma Jeanina läpi romaanin; Marilyn Monroe on vain roolinimi, jonka Studio on keksinyt, hahmo mitä Norma Jean kaikille ihmisille näyttelee. Monroe on Studion kehittämä robotti.

"Minä olen täällä satimessa. Olen satimessa tämän blondin mallinuken sisällä jolla on naamio kasvoilla. Minä voin hengittää vain näiden kasvojen kautta. Vain näiden sierainten! Tämän suun kautta!"

 
Miehet ihannoivat Norma Jeania ja haluavat oman osansa, joka ei kamalan vaikeaa näytä olevan, sillä Norma Jean janoaa hyväksyntää: jos joku vain haluaa rakastaa häntä, hän rakastaa takaisin. "Ihana tietää olevansa haluttu. Joku tarvitsee minua." Jo pienestä pitäen kun näki valkokankaalla Kauniin prinsessan ja Tumman prinssi, hän on haaveillut samasta. "Tempautua heidän täydelliseen maailmaansa, paistatella heidän kauneudessaan ja rakkaudessaan --"  Norma Jeanin suurin unelma on mies ja lapsi.

Norma Jean on vaativa, kenties tietämättään. Hänen kanssaan seurustelu on kuluttavaa, sillä Norma Jean on äärimmisen epävarma ja kolmannen aviomiehen Millerin on jatkuvasti autettava ja todisteltava, että Norma Jean on hyvä ja lahjakas. Viikko Marilynin kanssa -elokuvaa katsoessa tuli sama tunne, että hän imee ihmiset kuiviin. "Norma Jean vaati niin paljon. Bucky ei saanut kunnolla ilmaa. Toki hän rakasti vaimoaan." Epävarmuus tulee esille myös kuvauksissa, joista Norma Jean myöhästelee. Maskeeraajan on loihdittava taikaystävä/prinsessa peilistä esiin ennen kuin Norma Jean voi mennä kameroiden eteen.

Näistä monet asiat selittyvät suurelta osin hankalla äiti-suhteella ja isällä, jota Norma Jean ei koskaan ole tavannut, mutta jonka näkemisestä hän haaveilee jatkuvasti. Aikuisena naisenakin Norma Jean on viaton ja naiivi kuin pieni lapsi. "Aikuinen oppii olemaan ivallinen sitä mukaan kun hän saa osakseen loukkauksia, pettymyksiä ja häpeää, mutta Yläkerran tyttö kykenee pyyhkimään sellaiset kokemukset pois."

Yksi suurimpia mielenkiinnonkohteita oli loppu ja se millaisen lopun Joyce Carol Oates valitsee huomioon ottaen, että Monroen kuolemasta on olemassa monia erilaisia teorioita. Goodreadsiin kirjoitin, että todella mielenkiintoinen fiktion ja faktan sekoitus Marilyn Monroen elämästä. Olen viimeistään nyt vakuuttunut Joyce Carol Oatesin kirjoittamisen lahjasta. Hän hienovaraisesti vihjailee asioista, eikä läväytä kaikkea suoraan katsojan naamaan.

Suosittelen Blondia, eikä sen pituudesta kannata liikaa hätkähtää, sillä tarina on todella mielenkiintoinen - varsinkin Marilyn Monroe -fanien must-luettava. Sattumalta satuin toissapäivänä löytämään kirppikseltä Haudankaivajan tyttären, joka tietysti lähti mukaani. Tätä menoa minusta on tulossa fani.

_______

Joyce Carol Oates - Blondi

(Blonde, 2000)

Loisto, 2002

Omasta hyllystä
Seitsemännen taiteen tarinat
Tähtiä: ★★★★½

Muita postauksiani:
Joyce Carol Oates: Kosto - rakkaustarina

Elena Ferrante - Loistava ystäväni

"Rino soitti minulle aamulla, luulin että hän pyytäisi taas 
rahaa ja valmistauduin sanomaan ei. Mutta hänellä olikin 
toisenlaista asiaa: hänen äitinsä oli kadonnut."

kirjan alku

Paljon hehkutettu Loistava ystäväni löysi tiensä myös minun yöpöydälle ja jo tässä vaiheessa voin sanoa, että varmasti yksi tämän vuoden parhaita käännöskirjoja! Väärään osoitteeseen eivät ylistykset ole menneet. Elena Ferrante salanimen takana on julkisuutta välttelevä kirjailija.

Lila on jo pikkutyttönä peloton, uhmakas ja huippuälykäs, Elena taas epävarma tarkkailija. Mutta yhdessä tytöissä on voimaa selvitä miesten hallitsemassa yhteisössä, jossa naiset taistelevat tilastaan ja jossa väkivalta on jokapäiväistä. Tyttöjen keskinäinen kilpailu ja kateus potkii heitä eteenpäin, mutta luja yhteenkuuluvuus ei horju koskaan. Takakansi

Kirjaan humpsahtaa sisälle samantien. Se on intiimi, kiehtova ja elämännälkäinen. Napoli toisen maailmansodan jälkeen on rankka paikka. Ihmiset ovat suurelta osin köyhiä, lapset tekevät töitä, eivätkä juuri haaveile pitkälle kouluttautumisesta, sillä siihen vaaditaan rahaa. Kaduilla on väkivaltaa.

Elenalla ja Lillalla on erikoinen ystävyys, heillä ei ole montaa yhdistävää tekijää (kirjat tietenkin), mutta silti he vetävät toisiaan puoleensa kuin magneetit ja viihtyvät yhdessä. Lila on räväkkä ja Elena hiljaisempi. Molemmat koulussa nopeita oppijoita, mutta Lila on ihan omaa luokkaansa; Hän omaksuu asioita huikeen tahtiin, vaivattomasti ja Elena yrittää pysyä hänen perässään, nousta jopa ohi, mutta se on turha kilpailu. Lapsuudesta saakka Lila haastaa Elenaa ja tämähän seuraa perässä.

"Vähän ennen neljättä kerrosta Lila teki jotakin yllättävää. Hän pysähtyi odottamaan minua, ja kun olin päässyt hänen rinnalleen, hän tarttui käteeni. Se ele muutti kaiken välillämme ainiaaksi"

Eletään miesten hallitsemassa maailmassa, jossa miehen kunnianloukkauksesta seuraa välittömästi selkkaus. Lila kapinoi raivokkaasti ja tekee asiat miten haluaa muiden seuratessa pelokkaina vieressä. Hän on kiehtova henkilö kaikessa mystisyydessään ja hänen tekemisiään osaa kaikista vähiten ennustaa. Muutenkin Loistava ystäväni on täynnä yllättäviä käänteitä, eikä mitenkään voi tietää mitä seuraavaksi on luvassa. Ferrante taiturimaisesti kuljettaa lukijan halki tapahtumien. Loistava ystäväni on raikas tuulahdus kirjamaailmaan.

Lila ei kuitenkaan täysin yksipuoleinen henkilö ole, hänestä löytyy muitakin kuin uhkarohkea puoli. Hänellä on omat pelkonsa, maailma Napolin ulkopuolella mietityttää ja pelottaa. Elena taas kamppailee jatkuvasti itsensä kanssa, yhdessä hetkessä hän pitää itseään lahjakkaana ja seuraavassa Lilan kopioijana, joka ei osaa tehdä mitään omaa. Vaikka Elena ja Lila eivät aina yhdessä ole ja he menevät omia polkujaan, on heidän välinen side luja. Kirja pursuaa muutenkin mielenkiintosia henkilöitä. Toinen mielenkiintoinen seikka on se, että että kirjailijan etunimi on sama kuin pähenkilöllä. Onkohan sillä joku merkitys?

Kirjassa päästään tyttöjen nuoruuteen asti ja Loistava ystäväni onkin napolilaissarjan ensimmäinen osa neljästä ja jos ei jaksa odottaa seuraavaa osaa, voi sillä aikaa lukea Ferrantelta muut suomennetut kirjat: Amalian rakkaus (1992) ja Hylkäämisen päivät (2002). Täällä ruudun takana ainakin yksi kiinnostunut ilmoittautuu!

_______

Elena Ferrante - Loistava ystäväni

( L'amica geniale, 2011)

WSOY, 2016

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★★

Kesän ja syksyn 2016 uutuudet

Tänä syksynä lukutoukkia hemmotellaan oikein olan takaa! Kirjakatalogien selaaminen sai suurin piirtein hihkumaan riemusta, kun vastaan tuli todella monta must-read kirjaa. Ilon aiheista suurimpia: Lucinda Rileylta käännetään suomeksi (hän on pitkään roikkunut waiting for translation -listalla), uusi Rei Shimura ilmestyy (en olisi uskonut tämänkään päivän koittavan) ja uusi painos Poldarkista, edellinen onkin vuodelta 1977. Lisäksi Flavia de Luce ja Ada Gootti -sarjat jatkuvat.

Listat sen kun kasvaa vuosi vuodelta, mutta aina voi napsia parhaat pinnalta ja palata loppuihin joskus muulloin. Lista on myös aina täydentynyt bloggaajakollegoiden hehkuttaessa jotain kirjaa, jota en välttämättä ollut ajatellut lukea. Kotimaisen kirjallisuuden vinkkejä ainakin otetaan mielellään vastaan, koska ne tältä listalta lahjakkaasti uupuvat - mitä nyt pari sentään bongasin.


Sujata Massey: Rei Shimura menetysten rannikolla (5/2016, Gummerus)
"Rei Shimura -jännityssarjan itsenäinen osa"

Dolores Redondo: Myrskyuhri (6/2016, Gummerus)
"Trilleritrilogian viimeinen osa"
Lucinda Riley: Keskiyön ruusu (6/2016, Bazar)
Rakkaustarina 1900-luvun alun Intian kimaltavista palatseista nykypäivän Englannin maaseudulle"
Patrick Ness: Hirviön kutsu (6/2016, Tammi)
"13-vuotias poika saa avukseen hirviön, kun äiti sairastuu syöpään"
Lauren Kate: Langennut (6/2016, WSOY)
"Trillerimäinen yliluonnollinen romanssi"
Winston Graham: Poldark - Kapinallinen (6/2016, Gummerus)
"Historiallisten romaanien sarjan ensimmäinen osa, joka esittelee lukijoille ristiriitojen repimän mutta oikeamielisen Ross Poldarkin, suuren romanttisen sankarin"

Chris Riddell: Ada Gootti ja Humisevan karju (7/2016, Gummerus)
"Kalmatollon kartanoon kerääntyy väkeä osallistumaan lordi Gootin kirjalliseen koiranäyttelyyn"
Hugh Howie: Hiekka (7/2016, Like)
"Maailma on hautautunut hiekkaan"

Julian Fellowes: Belgravia (8/2016, Otava)
"Romaani 1840-luvun Lontoon seurapiirejä kuohuttaneesta salaisuudesta"
Emma Cline: Tytöt (8/2016, Otava)
"Esikoisromaani tytöistä, heidän voimastaan ja kiihkeästä halustaan kuulua joukkoon"
Sinikka Vuola: Replika (8/2016, Tammi)
"Matka myyttiseen ja unenomaiseen maailmaan"
Joel Dicker: Baltimoren sukuhaaran tragedia (8/2016, Tammi)
"Mikä johti Draamaan, joka tuhosi kaiken?" 

Chris Cleave: Sodassa ja rakkaudessa (9/2016, Gummerus)
"Sotaa ei voi paeta kukaan – ei pommien moukaroimassa Lontoossa eikä vihollisten piirittämällä Maltan karulla saarella."
Seita Vuorela: Lumi (9/2016, Wsoy)
"Tarina maahanmuuttajien lapsista" 
Emmanuel Moynot: Rankalainen sarja - Myrsky kesäkuussa (9/2016, Jalava)
"Pohjautuu Irene Nemirovskyn romaaniin"  
Michael Cunningham: Villijoutsenet ja muita kertomuksia (9/2016, Gummerus)
"Oletko koskaan miettinyt, mitä tapahtuu ”Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti” -lauseen jälkeen?"
Winston Graham: Poldark - Demelzan laulu (9/2016, Gummerus)
"Toinen osa Poldark-sarjaa"
Klas Östergren: Twist (9/2016, Siltala)
"Tarina Anne-Mariesta ja niistä, jotka uskoivat olleensa hänen läheisiään. Samalla romaani on tarina hyväksikäytöstä--"
Kate Morton: Salaisuuden kantaja (9/2016, Bazar)
"Kolmen toisilleen tuntemattoman ihmisen kohtalot kietoutuvat sattumalta yhteen sodan ajan Lontoossa tavalla, jolla on kauaskantoiset seuraukset"
Alan Bradley: Loppusoinnun kaiku kalmistossa (9/2016, Bazar)
"Ja se mitä hän kalmistosta kaivaa esiin, ei välttämättä kestä päivänvaloa"
Riikka Pulkkinen: Paras mahdollinen maailma (9/2016, Otava)
"Mitä tapahtui Berliinissä yli 20 vuotta sitten?"
Kim Öhman: Pannulta pikseleiksi - Ota parempia ruokakuvia (9/2016, Docendo)
"--suttuisista räpsyistä kohti näyttäviä ruokakuvia"

Mark Frost: Twin Peaks: Salattu historia (10/2016, Otava)
"Romaani vastaa faneja riivaaviin kysymyksiin"
Katharine Mcgee: Tuhat kerrosta - Pudotus (10/2016, Otava)
"New York vuonna 2118."

Bill Willingham - Fables #1 ja #2

Blogeissa on aina välillä vilahtanut juttua Bill Willinghamin Fables-albumeista, jotka saivat minutkin heti kiinnostumaan, sillä kyse on siitä mitä tapahtui satujen loputtua. "Ja he elivät elämänsä onnellisesti loppuun asti" -fraasi taisi olla liian hätäisesti sanottu, sillä nyt tarina vasta kunnolla alkaa!

Legends in Exile
New Yorkissa, tavallisten ihmisten rinnalla, asuvat melkein kaikki satujen hahmot, sillä heidät on sinne pakotettu asumaan omasta maasta häätämisen jälkeen. Satuhahmojen perustamaa Fabletownia horjuttaa Rose Redin murha ja tutkimuksia johtaa Big Bad Wolf yhdessä murhatun siskon Lumikin kanssa, joka sattuu myös olemaan yksi Fabletownin vaikutusvaltaisimmista hahmoista.

Kaunotar ja Hirviö Lumikin juttusilla

Animal Farm
Loput satuhahmoista asuvat eristyksissä Animal Farmissa, sillä he eivät ole ihmisiä ja näin ollen erottuisivat tavallisista kaduntallaajista. Satojen vuosien eristyksen jälkeen kapinahenkisyys pyrkii pinnalle ja joukkoa johtaa Kultakutri ja kolme pientä possua. Lumikki haluaa korjata välinsä Roseen ja vie tämän Animal Farmille, tietämättään keskelle suurta kuohuntaa.

Nyt saa heittää romukoppaan käsitykset kliseisistä kilteistä prinsseistä ja prinsessoista, sillä hahmot eivät ole aivan sellaisia kuin luulisi; kaikkien tuntemat satuhahmot painiskelevat arkipäiväisten ongelmien parissa. Kaikki parit ei ole pysyneet yhdessä, pahikset eivät olekaan kovin pahoja, unelmien prinssit osoittautuvat ei-niin-ihaniksi.

Badass Kultakutri

Juoni kuljee paljolti puhekuplien kannattelemana ja lukemista onkin suhteellisen paljon, joten nopeasti en saanut näitä albumeja selätettyä. Piirrostyyli ei valitettavasti kuulu lemppareihini. Samankaltaista jälkeä näkee niin usein: tasapaksua ja runsasta, noh mutta makukysymyshän tämä on. Edellä mainittu seikka ei kuitenkaan estänyt nauttimasta Fablesista ja suunnitelmissa on palata sarjan pariin, kunhan seuraavat osat jostain metsästän käsiini. Pakko nähdä mitä topakoille satuhahmoille kuuluu jatkossa ja keihin uusiin hahmoihin saa mahdollisesti vielä tutustua.

_______

Bill Willingham - Fables: Legends in Exile (#1)
Muut tekijät: Lan Medina, Steve Leialoha, Craig Hamilton

Vertigo, 2002

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★

Bill Willingham - Fables: Animal Farm (#2)
Muut tekijät: Mark Buckingham, Steve Leialoha

Vertigo, 2003

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★

TTT 12. Oman hyllyn odotetuimmat 2016

Täällä on vähän itse kukin listaillut oman hyllynsä odotetuimpia kirjoja, joten miksen siis minäkin. Ehdokkaita löytyisi vaikka kuinka paljon, mutta tässä nyt jonkinlainen listaus:

1. Kazuo Ishiguro - Ole luonani aina
2. Iain Banks - Crow Roadin käsikirjoitus
3. Carlos Ruiz Zafon - Marina
4. Rosamunde Pilcher - Simpukankerääjät
5. Sebastian Faulks - Mustarastas laulaa
6. Michael Cunningham - Samaa sukua
7. Jane Smiley - Sydänmailla
8. Grace Metalious - Paluu Peyton Placeen
9. Jodi Picoult - Sisareni puolesta
10. Margaret Atwood - Sokea surmaaja

Laskin, että sattumalta viisi kirjailijaa tunnen jo ennestään ja viisi on uutta tuttavuutta. Ei yhtään yllättänyt, että aika paksuista opuksista on kyse, kun ne aina jäävät pienempien jalkoihin - jostain syystä. Joten senkään ei pitäisi yllättää, että seuraavana noista aloitan varmaankin pinossa kolmantena keikkuvan Marinan :D


Muita TTT-postauksiani:
11. Olen nähnyt vain elokuvan osa 2/2 
10. Olen nähnyt vain elokuvan osa 1/2
9. Kamalimmat kirjat
8. Suomalaiset nykykirjailijat
7. Kesäleffoja
6. Kirjat jotka oli PAKKO ostaa... Mutta ovat silti lukemattomina hyllyssä
5. Kirjailijat joihin en ole vielä tutustunut
4. Sarjat jotka aloittaisin mutten ole vielä ehtinyt
3. Hienoimmat kirjablogien ulkoasut
2. Nuoruuteni kirjasarjat
1. Suosikkikirjat