Tähän väliin aloitan uuden postaussarjan, jolla ei ole tällä kertaa mitään tekemistä kirjojen kanssa - paitsi luontokirjojen. Hah, kyllä ne aasinsillat löytyy asiaan kuin asiaan. Mutta siis, kuten kuva jo kertoo, kyse on retkeilystä ihanassa Suomen luonnossa ja ensimmäinen tutkimuskohde oli Nuuksion kansallispuisto. Luontokeskus Haltia löytyy aivan kansallispuiston vierestä.
Olen lapsena metsissä temmeltämisestä lähtien ollut luontoihmisiä - ja nyt on tullut uudenlainen innostus käydä erilaisissa paikoissa kävelemässä ja nauttimassa luonnosta. Jonkinlaista terapiaa tämäkin. Eikä maksa mitään. Paitsi bensa- tai bussirahat. Autottomatkin voivat päästä Nuuksion kätevästi.
Alla kuvia reissusta:
Kevään ensimmäiset oikeasti lämpimät säät olivat saaneet ihmiset selkeästi liikkeelle ja vastaan tuli myös pidemmän reissun taittaneita isoine rinkkoineen. Koska kevät oli vasta saapunut, niin metsä ei ollut ehtinyt puhjeta samanlaiseen loistoon kuin se tämän kirjoituksen julkaisuhetkellä on. Kaunista silti oli, eikä onneksi vielä yhtään liian kuuma.
Monien purojen lisäksi reitinvarrelta löytyi peilityyni järvi, jonka ääreen ihmiset olivat tulleet taukoa pitämään ja ihastelemaan maisemaa. Ja hyppäsipä joku kala (tai mikä lie, emme jääneet tekemään tuttavuutta) melkein päin näköä, kun olin rantakasveja kuvaamassa.
Nuuksiossa on varaa valita eripituisia reittejä (1,5-7 km) ja tulentekopaikkakin löytyy, joka tajuttiin vasta paikan päällä. Grillailut jäi siis tällä kertaa väliin. Pyörillekin on omat reittinsä, jos käppäily ei kiinnosta. Pitkää reissua emme tehneet, mutta ehti jo siinäkin nauttia luonnon rauhasta.
Seikkailut jatkukoon tänä kesänä ja syksynä muihinkin maisemiin!
"Oli huhtikuun viidestoista, ja vain harva asia oli muuttunut: metsä on tunkeutunut suon laidoille ja pakottanut sen pienemmäksi, vanhat männyt ovat muuttuneet entistä pahkuraisemmiksi, metsän siluetti on tasaisempi kuin aiemmin."
(Tiina Raevaara - En tunne sinua vierelläni)
