Erika Vik - Seleesian näkijä

Fennekki kiisi varjomaailman virtausten mukana kohti itää.

Kaksoisauringot-fantasiasarjan toinen osa vie meidät viimein perille Seleesiaan, jonne ykkösosan lopussa oltiin jo matkaamassa. Aleian menneisyys on edelleen säilynyt arvoituksena, mutta odotettavissa on lisää paljastuksia sen suhteen sekä valotusta tulilintuja kohtaan, joita kohtaan ehti herätä mielenkiinto edellisessä osassa.

Takakannesta: Corildon ja Aleia ovat saapuneet Seleesiaan selvittääkseen, kuinka Aleiassa olevan lumouksen saisi murrettua. Corildonin menneisyys ei jätä miestä rauhaan. Tapahtumia varjostaa Seleesian sisäpoliittinen kuohunta, sillä villit huhut kuiskivat tulilinnuista, jotka karkotettiin puoli vuosisataa sitten. Ihmisten maailmassa valmistellaan suunnitelmia, jotka asettavat koko Seleesian tulevaisuuden vaakalaudalle. Kaiken tämän keskellä on Aleia, joka vaistoaa seleesien toisen pulssin. Mitä tapahtuu, jos lumouksen saakin murrettua? Voiko hän olla uhka seleeseille?

Mukaan tarinaan saadaan Corindonin perhe ja tietty salaperäisyyden verho avautuu miehen kohdalla, sillä karismaattisen herrasmiehen ulkokuori saa kaivattuja säröjä. Myös Kaksoisaurinkojen maaginen maailma ja seleesit lajina saavat lisää lihaa luiden ympärille. Keskiössä on edelleen Aleian lumouksen murtaminen, mutta tunnelma on siirtynyt synkempään suuntaan, sillä sodan uhka on mahdollinen ja Aleian kannoilla on hämäräperäisiä tyyppejä, joiden hyvyydestä tai pahuudesta ei ole tietoa. Kysymykseen kuka Aleian oikein on, ollaan jo niin lähellä ratkaisua että kutkuttaa!

Hitaasti käyntiin lähteneessä kirjassa ei lopulta vauhtia puuttunut. Pidin ensimmäisessä osassa Aleian, Corildonin ja Mateon selvittämättömistä väleistä, joka aiheutti jännitteitä heidän välilleen, mikä nyt tietenkin puuttui, kun Mateota ei juurikaan kirjassa ollut. Toivottavasti hän tulee viimeisessä osassa takaisin! Aleian ja Corildonin suhteesta ei ota vieläkään selvää, mihin suhtaudun huomattavasti positiivisemmin kuin edellä mainitsemaani asiaan. Se on tervetullutta vaihtelua selvien romanssien rinnalle.

Kolmatta osaa odotellessa!

★★★
Erika Vik - Seleesian näkijä
Kansi: Erika Vik

Gummerus, 2017

Arvostelukappale

Muita postauksia
Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia

Erika Vik - Hän sanoi nimekseen Aleia

"Se on turkasen huono juttu, veikkonen."

kirjan alku

Alunperin huomioni kiinnitti romaanin näyttävät kannet ja juoni kuulosti sen verran kiinnostavalta, että otin kirjan lukuun, vaikka fantasiaa lukemistooni eksyy vain satunnaisesti. Erika Vik on muuten itse tehnyt kirjalleen kannen. Hän sanoi nimekseen Aleia on avausosa Kaksoisauringot -trilogiaan. 

Takakannesta: Corildon on seleesi, aisteiltaan ylivertaisen lajin edustaja. Hän on myös seleesien Seuran kartografi, joka on havainnut tuulten muuttuneen ja aavistaa, että maailman voimasuhteet ovat horjahtamaisillaan. Eräänä talvi-iltana Seuran pihalle tuupertuu ihmistyttö. Herättyään hän ei kykene kertomaan itsestään muuta kuin nimen, Aleia. Corildonin pahat aavistukset vahvistuvat, kun myös Aleia aistii huonot tuulet, vaikka sen pitäisi olla ihmiselle mahdotonta. Kuka Aleia on ja miksi hän on täällä juuri nyt? 

Corildon epäilee muistinsa menettäneen Aleian altistuneen laittomalle magialle ja lähtee viemään tyttöä Seleesiaan, jossa häntä voitaisiin paremmin auttaa. Vielä tämän ensimmäisen osan aikana ei perillä asti päästä, vaan Corildonin ja Aleian matkanteko jää pahasti kesken. Suurimpana arvoituksena säilyy kuka Aleia oikeastaan on ja minkälainen menneisyys hänellä on takana. Hänestä olisi ollut kiva saada tietää lisää, sillä ainut aavistus mikä Aleialla on itsestään on se, että hänen on pysyttävä poissa muiden katseilta.

Vikin fantasiamaailmaan on helppo päästä mukaan, sillä se on tarpeeksi suurilta osin tuttu. Fantasiaelementtejä kirjaan luo seleesien kyky nähdä näkyjä ja käskeä liikkuvia elementtejä sekä suloiset fennekit. Toisen pulssin avulla seleesit voivat kokea varjomaailman. Pidin erityisesti kirjan alkuosasta ja Vikin hienosta kuvailusta kuten "Tuuli tunnusteli Aleian poskipäitä." tai "Aamunkoitto oli kalpea aavistus taivaanrannassa. Valo ei jaksanut raahautua yli Gremin vuoriston särmikkäiden huippujen, jotka kohosivat horisontissa utuisena maalauksena." Kirjan maisemat ja rakennukset näkee helposti mielessään. Tie pöllyää, juna kiitää eteenpäin ja kabaree raikaa.

Herrasmies Corildonin ja Aleian välisestä suhteesta ei tahdo ottaa selkoa, mutta kovasti se lukijana kiehtoi. Voiko heitä sanoa ystäviksi? Vai mihin suuntaan kaikki tämä on menossa. Hyvin ajnkohtaiseksi aiheeksi osoittautuu se kuinka varauksella seleeseihin suhtaudutaan ihmisten keskuudessa - oikeastaan he eivät ole edes kauhean tervetulleita. Hän sanoi nimekseen Aleia on raikas esikoisteos, joka toivottavasti saa tuulta siipien alle ja lentää rohkeasti Suomen rajojen ulkopuolelle.

Sarja saa jatkoa syksymmällä, mutta jos ei jaksa sinne asti odottaa, niin voi käydä katsomassa kirjasarjalle tehtyjä omia sivuja, josta saa lisää tietoa kirjojen maailmasta ja hahmoista. Osa henkilöistä on myös saanut Vikin käsittelyssä visuaalisen muodon.

_________________________________________

★★★½
Erika Vik - Hän sanoi nimekseen Aleia

Gummerus, 2017
Kuvittaja: Erika Vik

Arvostelukappale