Erika Vik - Hän sanoi nimekseen Aleia

"Se on turkasen huono juttu, veikkonen."

kirjan alku

Alunperin huomioni kiinnitti romaanin näyttävät kannet ja juoni kuulosti sen verran kiinnostavalta, että otin kirjan lukuun, vaikka fantasiaa lukemistooni eksyy vain satunnaisesti. Erika Vik on muuten itse tehnyt kirjalleen kannen. Hän sanoi nimekseen Aleia on avausosa Kaksoisauringot -trilogiaan. 

Takakannesta: Corildon on seleesi, aisteiltaan ylivertaisen lajin edustaja. Hän on myös seleesien Seuran kartografi, joka on havainnut tuulten muuttuneen ja aavistaa, että maailman voimasuhteet ovat horjahtamaisillaan. Eräänä talvi-iltana Seuran pihalle tuupertuu ihmistyttö. Herättyään hän ei kykene kertomaan itsestään muuta kuin nimen, Aleia. Corildonin pahat aavistukset vahvistuvat, kun myös Aleia aistii huonot tuulet, vaikka sen pitäisi olla ihmiselle mahdotonta. Kuka Aleia on ja miksi hän on täällä juuri nyt? 

Corildon epäilee muistinsa menettäneen Aleian altistuneen laittomalle magialle ja lähtee viemään tyttöä Seleesiaan, jossa häntä voitaisiin paremmin auttaa. Vielä tämän ensimmäisen osan aikana ei perillä asti päästä, vaan Corildonin ja Aleian matkanteko jää pahasti kesken. Suurimpana arvoituksena säilyy kuka Aleia oikeastaan on ja minkälainen menneisyys hänellä on takana. Hänestä olisi ollut kiva saada tietää lisää, sillä ainut aavistus mikä Aleialla on itsestään on se, että hänen on pysyttävä poissa muiden katseilta.

Vikin fantasiamaailmaan on helppo päästä mukaan, sillä se on tarpeeksi suurilta osin tuttu. Fantasiaelementtejä kirjaan luo seleesien kyky nähdä näkyjä ja käskeä liikkuvia elementtejä sekä suloiset fennekit. Toisen pulssin avulla seleesit voivat kokea varjomaailman. Pidin erityisesti kirjan alkuosasta ja Vikin hienosta kuvailusta kuten "Tuuli tunnusteli Aleian poskipäitä." tai "Aamunkoitto oli kalpea aavistus taivaanrannassa. Valo ei jaksanut raahautua yli Gremin vuoriston särmikkäiden huippujen, jotka kohosivat horisontissa utuisena maalauksena." Kirjan maisemat ja rakennukset näkee helposti mielessään. Tie pöllyää, juna kiitää eteenpäin ja kabaree raikaa.

Herrasmies Corildonin ja Aleian välisestä suhteesta ei tahdo ottaa selkoa, mutta kovasti se lukijana kiehtoi. Voiko heitä sanoa ystäviksi? Vai mihin suuntaan kaikki tämä on menossa. Hyvin ajnkohtaiseksi aiheeksi osoittautuu se kuinka varauksella seleeseihin suhtaudutaan ihmisten keskuudessa - oikeastaan he eivät ole edes kauhean tervetulleita. Hän sanoi nimekseen Aleia on raikas esikoisteos, joka toivottavasti saa tuulta siipien alle ja lentää rohkeasti Suomen rajojen ulkopuolelle.

Sarja saa jatkoa syksymmällä, mutta jos ei jaksa sinne asti odottaa, niin voi käydä katsomassa kirjasarjalle tehtyjä omia sivuja, josta saa lisää tietoa kirjojen maailmasta ja hahmoista. Osa henkilöistä on myös saanut Vikin käsittelyssä visuaalisen muodon.

_________________________________________

★★★½
Erika Vik - Hän sanoi nimekseen Aleia

Gummerus, 2017
Kuvittaja: Erika Vik

Arvostelukappale

Boucq/Jodorowsky - Bouncer #1 ja #2

Jatkakaamme vielä hetki sarjakuvien parissa, mutta Voroon verrattuna nyt hypätään paljon rankempaan maailmaan, kun isot miehet ottavat mittaa toisistaan ahneukset silmissä kiiluen ja pyssyt pamahdellen. Boucq ja Jodorowsky johdattavat lukijan Villiin länteen ja toiminnalliseen seikkailuun.

Ensimmäisessä osassa, Kainin silmässä, nuori Seth joutuu todistamaan perheensä teloitusta. Isän viimeisiä neuvoja totellen hän matkaa pahamaineiseen Barro Cityyn etsimään miestä nimeltä Bouncer. Bouncerin tapaamisen myötä Sethille aukenee isänsä ja hänen suvun rankka historia. Hän saa tietää kolmesta veljeksestä ja timantista, Kainin silmästä, joka on aiheuttanut veljikselle tuhoa. Bouncer lupautuu opettamaan Sethille aseiden käyttöä ja vasta toisen osan myötä alkaa todellinen kostoretki.

Kainin silmä

Koska kyse on western-tarinasta, meno on armotonta ja rankkaa kuten sopii odottaa: tappelua pyssyjen kanssa, verta ja irtonaisia ruumiinosia. Sethin rinnalla kulkeva Bouncer on kylmäpäinen ja taitava asemies - yksikätisenäkin -, hahmona hän on sarjakuvan mielenkiintoisin. Jälkeenpäin ajatellen nämä osat oli hyvä lukea putkeen, sillä sivuja on yhdessä sarjakuvassa aika vähän ja tarina jäisi pahasti kesken, jos lukee vain ensimmäisen. Osia on ilmestynyt vielä enemmänkin, mutta minun osaltani tämä taitaa olla tässä.

"Jos sinua yhtään lohduttaa, poika, voi olla parempi menettää päänsä kuin käsivartensa.
Kuolleet eivät kärsi. Käsipuolet kärsivät koko elämänsä."

Piirrostyyli on tarinaan sopivaa, rosoista ja kovaa. Ei välttämättä sellaista mistä itse pidän, mutta menköön. Heikkoutena on ihmisten samankaltaisuus. Kanin silmän kanttakin katsoessa kaikki miehet näyttävät ihan samoilta. Albumeissa heidät onneksi erottaa jotenkuten erilaisista hiuksista. Näissä sarjakuvissa on paljon puhetta ja selityksiä. Kyllähän nämä luki, mutta lopulta tässä on kyse siitä, etten ole kohdeyleisöä, sillä länkkärielokuvatkaan eivät ole minua varten. Hyvä kuitenkin välillä poistua mukavuusalueelta.

_______

Boucq/Jodorowsky - Bouncer osa 1: Kainin silmä

(Un diamant pour l'au-delá, 2001)

Jalava, 2015

Kirjastosta
Tähtiä: ★★★

Boucq/Jodorowsky - Bouncer osa 2: Armottomien laupeus

(La pitié des bourreaux, 2002)

Jalava, 2015

Kirjastosta
Tähtiä: ★★★