"Pitäisi jatkaa jo matkaa, mutta minun on
pakko seisahtua hetkeksi katselemaan."
pakko seisahtua hetkeksi katselemaan."
kirjan alku
Melkein tasan vuosi sitten nautiskelin Korppinaisista ja nyt luettavana oli sarjan vahva päätösosa Veri joka suonissasi virtaa. Periaatteessa osat voi lukea itsenäisinä teoksina lähtien Yö ei saa tulla -kirjasta, mutta minä olen tykännyt lukea ne näin ilmestysmisjärjestyksessä.
Takakannesta: On syksyinen aamu Helsingissä, kun Johannes Heinosen kelloliikkeen
lattialle tuupertuu luonnottoman kalvakka nuorukainen. Käy ilmi, että
mies on lähtenyt Romaniasta, paennut salaperäisestä laitoksesta, jonka
toiminnasta kukaan ei tunnu tietävän mitään. Johannes saa kuulla kauan
sitten kadonneen rakastettunsa olevan samassa laitoksessa, ja hän
päättää matkustaa Romaniaan etsiäkseen naisen käsiinsä.
Veri joka suonissasi virtaa -kirjan inspiraationa toimii Bram Stokerin Dracula ja siitä tai jostain muusta johtuen luin kirjaa yleensä iltaisin. Se olikin paras tapa virittäytyä tunnelmaan ja Johanneksen synkkään matkaan ja hänen pimeään sisäiseen sielunmaisemaansa. Tätä postaustakin on hyvä kirjoittaa illan pimentyessä.
Johanneksella ja hänen vaimollaan Hannalla on ollut kaksi lasta, mutta toinen heistä on menehtynyt. Johannekselle Aaro on kuitenkin läsnä. Hän ei ole saanut käsiteltyä suruaan ja moneen otteeseen parjaa itseään siitä ettei ollut paikalla. Avioliittokaan ei ole vankalla pohjalla. Johannes ei ole kyennyt unohtamaan Aaloa, elämänsä todellista ja ainoaa rakkautta ja kuullessaan Aalon olevan Romaniassa ei hänen tarvitse kauaa miettiä matkalle lähtöä. Seuraa hän saa yllättävältä taholta, kun tiet kohtaavat ensimmäisestä kirjasta tutun hahmon kanssa.
Veri joka suonissasi virtaa on synkkä, täynnä surua ja ahdistavuutta. Se on toki kauhutarina, mutta pelätä ei tarvitse. Jännittäväksi asiat kyllä kehkeytyivät ja oikeastaan varsinkin loppuosa pitäisi lukea putkeen, sillä oli inhottavaa keskeyttää jännitysnäytelmä ja jättää Johannes yksin selviytymään tietämättä mihin suuntaan juoni on menossa. Todellisuuteen sekoittuu muita elementtejä, tummia sävyjä ja mielen monimutkaisuutta.
"Minun maailma on ollut jo valmiiksi julma ja järjetön. Minun vereni
on kyllästetty surulla. Kuolemakaan ei ole vapautus, ei todellakaan.
Se on vain ovi toiseen, yhtä hirvittävään paikkaan."
on kyllästetty surulla. Kuolemakaan ei ole vapautus, ei todellakaan.
Se on vain ovi toiseen, yhtä hirvittävään paikkaan."
Tämän postauksen kirjoittaminen on ottanut aikansa, sillä tuntuu etten saa sanoilla kirjoitetuksi kirjan huikeaa, intensiivistä tunnelmaa ja kaikkia niitä asioita joista pidin. Kirja jatkaa sitä vahvaa linjaa minkä Yö ei saa tulla pari vuotta sitten aloitti. Nyt jään innolla odottamaan mitä Tiina Raevaara meille lukijoille seuraavaksi tarjoilee ja jos olo käy liian malttamattomaksi voin onneksi korkata vaikka Hukkajoen tai Eräänä päivänä tyhjä taivas -kirjan.
____________________________________________
★★★★★
Tiina Raevaara - Veri joka suonissasi virtaa
Like, 2017
Omasta hyllystä
Tämä oli aika huikea! Rakastan Raevaaran tyyliä!
VastaaPoistaKoko trilogia on niin mahtava!<3
Poista