6.6.2016

P. D. James - Sally-rukka, kultatukka (Dekkariviikko)


"Tasan kolme kuukautta ennen Martingalen 
murhaa rouva Maxie piti päivälliskutsut."
kirjan alku

Dekkariviikko alkakoon! Tällä viikolla on siis luvassa blogissani pelkästään dekkaripostauksia ja vieläpä jokaiselle päivälle omansa. Kunnon panostus. Paljastetaan nyt sekin, että löytyy uutta ja vanhaa, klassikoita ja muita. Enimmäkseen klassikoita. Mutta ennen kaikkea onnistuin suurimmaksi osaksi lukea todella hyviä rikoskirjoja. On siis suuri ilo päästä esittelemään ne teille hyvät ja arvoisat lukijat ja dekkarien ystävät.

Heti ensimmäisestä romaanista lähtien P. D. James on saanut minut hyppysiinsä, vaikka tämän kirjan kannen perusteella pysyisin kaukana. Sally-rukka, kultatukka on P. D. Jamesin ensimmäinen dekkari ja myönnän heti, että hänen uudempi tuotanto iskee minuun paremmin. Ne ovat tuntuneet raikkaammilta. Tämä on hyvä, ei siinä mitään, mutta ei mikään erityislaatuinen. Perinteisiä dekkareita ja rauhallista menoa arvostavalle hyvä valinta.

Sally Jupp on nuori ja sievä ja hyväkäytöksisin kaikista St. Maryn suojakodin naimattomista äideistä. Kun hän tulee vauvansa kanssa sisäköksi Maxien perheeseen Martingaleen, hän voittaa oitis Stephen Maxien myötätunnon, ja vähän myöhemmin tämä lupaava nuori kirurgi kosii häntä. Mutta sitten Sally-rukka kuolee. Joku tulee sisään hänen ikkunastaan ja kuristaa hänet. P.D. Jamesin poliisiromaanien suosittu komisario Adam Dalgliesh asettuu nyt taloksi Martingaleen ja aloittaa tutkimuksen. Ratkaisu alkaa häämöttää, kun käy ilmi, että Sally on ollut myös kunnianhimoinen ja ovela ja rakastanut salaisuuksia. Takakansi

Kirja alkaa lupaavasti päivälliskutsuilla, jonne on kutsuttu kylän väkeä. Erilaiset persoonallisuudet erottuvat jo keskustelun lomassa, mutta illan yllätyksen tarjoaa sisäkkö Sally Jupp, jota isäntäperheen poika on kosinut - kaikkien suureksi järkytykseksi. Takakannessa luvatut Sallyn salaisuudet osoittautuivat makuuni turhan laimeiksi. P. D. James on selvästi aloittanut kirjailijanuransa turvallisilla vesillä ja vasta myöhemmin päässyt revittelyn makuun. Rinnastan P. D. Jamesin Agatha Christieen, sillä molemmat ovat iäkkäitä englantilaisia naisia, jotka kirjoittavat vetäviä dekkareita.
_______

P. D. James - Sally-rukka, kultatukka
(Cover her face, 1962)
WSOY, 1990
Päällyksen kuva: C-G Hagström
Omasta hyllystä
Tähtiä:

4 kommenttia:

  1. Olen samaa mieltä siitä, että P. D. Jamesin tuotannon alkupään kirjat ovat melko tavanomaisia dekkareita. Myöhemmin hän kehittää ihan oman tyylinsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi aloitin hänen tuotantonsa lukemisen juuri uusimmasta päästä, koska niissä kirjoissa on uutuudenviehätystä ja jotain omaperäistä. Mutta ihan ok tämäkin oli:)

      Poista
  2. Olen lukenut tämän joskus vuosia sitten, mutten muista kirjasta juuri mitään... P. D. Jamesin myöhempää tuotantoa on tullut toki myös luettua, ja tv-sovituksistakin olen tykännyt. Hänen kirjoissaan on miellyttävän rauhallinen ja hyvin englantilainen tunnelma. :)

    Hyvää dekkariviikkoa sinulle! Minullekin osui yksi todellinen helmi viikolle, mutta muutoin sitten tuli luettua keskinkertaisempaa kirjaa. Tuntuu, että ne dekkarit joiden suhteen odotukseni ovat todella korkealla jäivät ison sivumäärän vuoksi kesälomaviikkojen iloksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en olekaan noita tv-sovituksia nähnyt. Pitää katsoa, jos ne eteen joskus sattuu tulemaan:)

      Kuin myös! Jos yksikin hyvä löytyy, niin tämä on ollut vaivanarvoista:) Nopeasti laskettuna luin neljä oikein hyvää ja kolme keskinkertaista. Muutaman paksumman (mm. Jussi Adler-Olsen) jouduin minäkin jättämään haasteen ulkopuolella, mutta niin kuin sanoit, onneksi kesä<3

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...