Viime kirjastoreissulta mukaan tarttui kasa sarjakuvia, joista yksi oli lukulistallakin pitkään ollut Manu Larcenet'n Blast: Röykkiö ihraa. Ei mikään järin huokutteleva nimi, joten en ollut varma mihin olin edes ryhtymässä. Surkuhupaisaa sinänsä, sillä takakannessa sanotaan tarinan olevan tutkielma ihmisen suvaitsemattomuudesta. Ja tässä minä olen, ennakkoluuloja täynnä.
Jotain pahaa on tapahtunut, ilmeisesti rikos, ja sairaalassa makaa
nainen tajuttomana. Epäiltynä on rankasti ylipainoinen mies, entinen
ruokakirjailija ja nykyinen kulkuri. Kuulusteluhuoneessa poliisi saa
faktojen, päivämäärien ja kellonaikojen sijasta kuulla kokonaisen
elämäntarinan. Kuka on Polza Mancini, tämä vastenmielinen röykkiä
ihraa? Sitä poliisi ei kysy, mutta juuri sen se saa tietää.
Polza Mancini kertoo tarinansa, siinä muodossa ja järjestyksessä kuin itse haluaa. Isän kuolema on laukaissut säyseässä miehessä pelon, jota hän pystyy hallitsemaan vain juomalla itsensä tolkuttomaan humalaan. Tavanomaiset normit eivät enää kahlitse Mancinia. Tavoittelemisen arvoista on vain blast, surrealistinen itsensä unohtamisen tila. Takakansi
Polza Mancini kertoo tarinansa, siinä muodossa ja järjestyksessä kuin itse haluaa. Isän kuolema on laukaissut säyseässä miehessä pelon, jota hän pystyy hallitsemaan vain juomalla itsensä tolkuttomaan humalaan. Tavanomaiset normit eivät enää kahlitse Mancinia. Tavoittelemisen arvoista on vain blast, surrealistinen itsensä unohtamisen tila. Takakansi
Polza henkilönä vaikuttaa aluksi hieman vastenmielinen ja jotenkin vinksahtaneelta, mutta lukijana aloin tarinan edetessä tuntea sympatiaa häntä kohtaan. Miehen menneisyyden auetessa selviää syitä hänen käytökseensä. Ilmapiiri albumissa on hivenen ahdistava ja tarina jää avoimeksi, sillä Blast-sarjasta löytyykin vielä kaksi suomennettua osaa innokkaille lukijoille. Sairaalassa makaavaa naisesta ei koko albumissa mainita, joten senkin selvittämiseksi on jatkettava seuraavien albumien pariin. Aikamoinen cliffhanger.
Albumin ruudut puhuvat puolestaan ja tekstiä on aika vähän. Laaveeratut harmaan sävyt luovat visuaalisesti rikkaat ja elävät kuvat ja tästä syystä kuvat tarjoavat enemmän kolmiulotteisuutta kuin mihin pelkkä viiva pystyisi. Polzan blastit on kuvattu mustavalkokuvien päälle piirretyillä lasten värikkäillä piirroksilla, jotka rikkovat hieman masentunuttakin tunnelmaa loistavasti. Yhdistelmä on herkullinen ja värilliset kuvat melkein räjähtävät silmille.
Blast: Röykkiö ihraa on loistava albumi, jonka soisi tulevan isommankin ihmismäärän tietoisuuteen. Itse ajattelin jatko-osiin ehdottomasti tarttua ja selvittää lisää asioita tuosta Polza Mancinista ja hänen mahdollisesta rikoksestaan.
_______
Manu Larcenet - Blast: Röykkiö ihraa
(Blast 1 - Grasse Carcasse, 2009)
WSOY, 2011
Lasten piirrokset: Lilie ja Lenni
Lasten piirrokset: Lilie ja Lenni
Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★★
Tähtiä: ★★★★★
Tämäpä vaikuttaa jännälle, varsinkin kuvituksen puolesta. Täytyy laittaa muistiin jos löytyisi täältäkin kirjastosta :)
VastaaPoistaKannattaa ehdottomasti etsiä käsiin, todella hienoa jälkeä on Larcenet tehnyt!
Poista