1.7.2015

Neil Gaiman - Tähtisumua

Tähtisumua - Neil Gaiman
(Stardust, 1999)
Seven, 2007
Omasta hyllystä

"Olipa kerran muuan nuorimies, joka halusi toteuttaa Sydämensä Salaisimman Toiveen."
kirjan alku

Terry Pratchett-haasteen yhteydessä lukemaani Hyviä enteitä -kirjaan ihastuin, joka oli kirjoitettu yhteistyössä juurikin Neil Gaimanin kanssa, joten jatkoin Gaimaniin tutustumista hänen oman romaaninsa parissa, vaikka aikaisemmin olen toki lukenut häneltä Sandmania, josta en niinkään innostunut.

Englannin maaseudulla olevaa kylää ympäröi Muuri, josta kukaan ei pääse ulos toisella puolella sijaitsevaan haltijoiden maahan. Muurin sisäpuolella asuva Tristran Thorn rakastuu  kylmään ja etäiseen neitoon, joka vaatii sydämensä vastineeksi Tristrania hakemaan hänelle haltioiden maahan pudonneen tähden. Rakkautensa huumassa Tristran päättää toteuttaa pyynnön, muttei osaa yhtään aavistaa mihin seikkailuihin se hänet johtaa.

Tristran siis lähtee etsimään timanttia tai kivenlohkaretta, mutta tähti onkin tyttö - ja hänellä on oma tahto. Enää Tristranin on saatava hänet Muurin sisäpuolelle rakastettunsa silmien eteen. Tähden kannoilla on muitakin kiinnostuneita kuten noita, joka haaveilee nuoremmasta ulkonäöstä ja siihen auttaisi valtavasti tähden rinnasta irti leikattu sydän. Tarinassa haahuilee lisäksi isänsä kuoleman johdosta Myrskypesän valtiaaksi havittelevat veljet sekä sekalainen seurakunta kaikenlaisia muita otuksia ja hahmoja, joten tapahtumatäyteinen matka ainakin on.

"Silloin salaman leimahdus valaisi navettaa ja Dunstan näki nurkassa jotain pientä ja karvaista, joka oli pukeutunut isoon lerppalieriseen hattuun. Sitten tuli taas pimeää.
"Toivottavasti en häirinnyt sinua mitenkään", sanoi ääni, joka tosiaan kuulosti varsin karvaiselta nyt, kun Dunstan oli miettinyt asiaa tarkemmin."

Tähtisumua on fantasiakirjallisuutta minun makuuni ja se on jo todella hyvin sanottu minulta, sillä tuppaan olemaan todella nirso fantasian suhteen. Se on kuin kepeä satu, jonka luki nopeasti. Se on myös jonkinlainen kasvukertomus, sillä Tristranin pitää voittaa esteitä ja matkalla on myös auttajia ja näiden kaikkein tapahtumien kautta hän kasvaa ulos nuoren, hölmön pojanklopin roolistaan.

Vähän liiankin pikaisesti tutustuttiin hahmoihin ja sitten jo hyvästeltiin heidät. Vaikea olla vertaamatta kirjaa sen pohjalta tehtyyn elokuvaan, mutta kirja ei pysy niin hyvin kasassa kuin elokuva, ikävä kyllä. Joitain puutteita Tähtisumusta löytyy, vaikka noin yleisesti ottaen Gaimanin tyylistä pidänkin. Ainoastaan kapteeni Shakespearen odotin kohtaavani koko kirjan ajan, mutta hän puuttuikin kokonaan. Mikä menetys.

Tähtiä: ½

Muita postauksiani
Terry Pratchett & Neil Gaiman: Hyviä enteitä


Kirjankansibingo: Mies


2 kommenttia:

  1. Olen lukenut Tähtisumua-kirjan silloin, kun elokuva tuli teattereihin. Siitä on jo vuosia, mutta muistan pitäneeni elokuvaversiosta hiukan enemmän. Pitäisi varmaan palata romaanin pariin uudestaan - tietäisin, mitä mieltä olen siitä, kun edellisestä lukukerrasta on kulunut kahdeksan vuotta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen elokuvan tosiaan ensin nähnyt, joka tietysti jollain lailla lukemiseen vaikuttaa, siinä oli ehkä aavistuksen verran selkeämpi juoni kuin kirjassa. Hyvä käsikirjoittaja on siis ollut :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...