Näytetään tekstit, joissa on tunniste Neil Gaiman. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Neil Gaiman. Näytä kaikki tekstit

30.3.2018

Ensimmäinen sukellus äänikirjojen maailmaan!

Sattuipa niin että löysin BBC radiosta ilmaisen Neil Gaimanin äänikirjan ja ajattelin että miksipä ei. Kuljen paljon bussilla ja kävelen ja aina lukeminen ei noissa tilanteissa onnistu (no kävellessä ei käytännössä koskaan). Äänikirjojen kuunteleminen sen sijaan olisi kätevää. Olen kerran aikaisemmin koittanut jotain Kaari Utrion kirjaa kuunnella, mutta silloin siitä ei tullut mitään, kun en jaksanut keskittyä. Se on nimittäin paha jos keskittyminen herpaantuu, sillä silloin putoaa totaalisesti kärryiltä, eikä enää tiedä mihin jäi. Mutta nyt annoin uuden tilaisuuden äänikirjoille. Hyvä niin.


✚   ✚   ✚



Anansi Boys (Neil Gaiman)

God is dead. Meet the kids.
Fat Charlie Nancy's normal life ended the moment his father dropped dead on a Florida karaoke stage. Charlie didn't know his dad was a god. And he never knew he had a brother. Now brother Spider's on his doorstep -- about to make Fat Charlie's life more interesting... and a lot more dangerous.


Näin tästä jotkut tosi hienot kannet ja kiinnostuin kirjasta, mutta sisältö olikin sitten jotain aivan muuta. Kirjaa en ainakaan olisi jaksanut lukea, sillä tarina tökki, eikä lopulta ollut kovin kiinnostava. Charlien veli vähän sekoittaa velipoikansa seurustelusuhdetta ja töitä, eikä Charlie tietenkään ota tätä kaikkea kovin hyvin ja tekee jotain harkitsematonta mikä saattaa heidät molemmat pulaan.

Kuuntelin kirjan loppuun pelkästään sen ääninäyttelijöiden takia kuten Nathan Stewart-Jarrettin, joka on näytellyt ainakin Misfits-sarjassa. Suomeksi tämä Neil Gaimanin kirja löytyy nimellä Hämähäkkijumala.


✚   ✚   ✚



To the Lighthouse (Virginia Woolf)
The serene and maternal Mrs. Ramsay, the tragic yet absurd Mr. Ramsay, and their children and assorted guests are on holiday on the Isle of Skye. From the seemingly trivial postponement of a visit to a nearby lighthouse, Woolf constructs a remarkable, moving examination of the complex tensions and allegiances of family life and the conflict between men and women.

As time winds its way through their lives, the Ramsays face, alone and simultaneously, the greatest of human challenges and its greatest triumph--the human capacity for change.

 
Päivän yllättäjä oli ehdottomasti Virginia Woolfin To the Lighthouse (Majakka). Olen aikaisemmin lukenut Woolfilta Orlandon ja Mrs. Dallowayn ja väitän, että näin äänikirjan muodossa pääsee paremmin rytmiin sisään ja minä ainakin hahmotin tarinan paljon selkeämmin. Etinkin tämän kirjan monissa tasoissa ja ei-lineaarisesti liikkuvaa kerrontaa kuultu muoto helpotti. Jännästi rakennettuja olivat esimerkiksi keskustelut, joissa samaan aikaan toinen henkilöistä ajatteli jotain itsekseen. Pitää joskus vilkaista kirjaa, sillä kiinnostaa miltä teksti näyttää. Hyvin kiehtova elämys ja miellyttävin Woolf tähän mennessä.


✚   ✚   ✚



Kadonnutta aikaa etsimässä: Combray (Marcel Proust)
Sarjan ensimmäinen osa, Combray, on alkusoitto, teemojen esittely. Sen ytimenä on muistin toiminta ja uuden aikakäsitteen luominen: muistojen ja todellisuuden erottamattomuus, menneisyyden sulautuminen nykyisyyteen. Sattuma, madeleine-leivoksen maku, herättää eloon lapsuuden maailman, Combrayn, tuoreena ja voimakkaasti aistittavana.

Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä kuuluu klassikkoteoksiin, joka olisi mukava olla luettuna, mutta tämä ei ole klassikoista kaikista helpoimmin lähestyttävä ja osia riittää vaikka loppuelämäksi. Äänikirja ratkaisee tämänkin ongelman ja sainkin kuunneltua ensimmäisen osan, joka kulkee nimellä Combray. Se keskittyy päähenkilön lapsuuteen ja hyvin kuvailevasti kertoo erinäisiä tapahtumia. Lavein pensselin vedoin Proust maalaa yksityiskohtiin takertuvan kirjan, joten ei ole ihme että kirjalla on pituutta. Siinä ei myöskään ole juonta ja kieli on hyvin runollista.

Gaimanin kirjan tavoin en tätäkään olisi koskaan saanut luettua, mutta äänikirjana sen sijaan meni.

★★★
Neil Gaiman - Anansi Boys (2005)
BBC Radio

★★★½
Virginia Woolf - To the Lighthouse (1927) 
BBC Radio

★★
Marcel Proust - Kadonnutta aikaa etsimässä: Combray (1913) 
Yle Areena

22.2.2018

Chris Riddellin kuvittamia lastenkirjoja


➤ Ottilia merillä (Chris Riddell)
Olen lukenut kaksi edellistä Ottilia-sarjan osaa tytöstä ja hänen parhaasta ystävästään Mauri-herrasta, joka on pieni ja karvainen olento norjalaiselta suolta, mutta nyt Mauri-herra on lähtenyt salaiselle matkalle Norjaan etsimään Isojalkaa, Trondheimin trullia. Huomattuaan ystävänsä kadonneen, Ottilia ei voi ymmärtää miksi Mauri-herra ei edes vihjaissut aikeistaan hänelle, mutta kuten lopulta todetaan, ei Ottilia yksikertaisesti huomioinut toisen kertomisaikeita. Hän oli liian kiireinen tai keskittymiskyvytön kuuntelemaan. Ottilia keksii keinot lähteä ystävänsä perään ja hän matkaa avustajansa kanssa meren halki osaksi sukellusveneellä osaksi kävellen syvänmerensukelluspuvussa.

Näyttävän kirjan kuvat ovat muuten mustavalkoisia, mutta korostusväriksi on otettu vihreä väri, joka kulkee matkassa mukana. Riddellin kuvat ovat tunnetusti ihastuttavia ja hauskoja, täynnä yksityiskohtia. Lapset varmasti nauttivat tästä mielikuvitusmatkasta.


➤ Onneksi oli maitoa (Neil Gaiman)
Takakannesta: Kun äiti lähtee työmatkalle, isälle jää loputtoman pitkä lista muistettavia asioita. Ja kaikkein tärkein asia on: MUISTA OSTAA MAITOA. Valitettavasti isä ei muista. Niinpä seuraavana aamuna ennen aamupalaa hänen täytyy kipaista lähikauppaan. Tämä on tarina siitä, miksi kestää ikuisuuden ennen kuin isä palaa.

Isän kertomuksessa seikkailee jos jonkinlaista otusta kuten aikamatkustava stegosaurustiedemies, merirosvoja, vampuureja ja avaruusölleröitä. Meno on villiä ja nopeakäänteistä - onhan kuitenkin kyse aikamatkoista. Isä pölmähtää seikkailusta toiseen ja joutuu välistä pinteeseen. Riddellin kuvitukset ovat kirjan pelastus, taattua laatua, jotka pitävät mielenkiinnon yllä sekamelskan keskellä.

★★★
Chris Riddell - Ottilia merillä
(Ottoline at Sea, 2010)
Gummerus, 2017
Arvostelukappale

1.7.2015

Neil Gaiman - Tähtisumua

Tähtisumua - Neil Gaiman
(Stardust, 1999)
Seven, 2007
Omasta hyllystä

"Olipa kerran muuan nuorimies, joka halusi toteuttaa Sydämensä Salaisimman Toiveen."
kirjan alku

Terry Pratchett-haasteen yhteydessä lukemaani Hyviä enteitä -kirjaan ihastuin, joka oli kirjoitettu yhteistyössä juurikin Neil Gaimanin kanssa, joten jatkoin Gaimaniin tutustumista hänen oman romaaninsa parissa, vaikka aikaisemmin olen toki lukenut häneltä Sandmania, josta en niinkään innostunut.

Englannin maaseudulla olevaa kylää ympäröi Muuri, josta kukaan ei pääse ulos toisella puolella sijaitsevaan haltijoiden maahan. Muurin sisäpuolella asuva Tristran Thorn rakastuu  kylmään ja etäiseen neitoon, joka vaatii sydämensä vastineeksi Tristrania hakemaan hänelle haltioiden maahan pudonneen tähden. Rakkautensa huumassa Tristran päättää toteuttaa pyynnön, muttei osaa yhtään aavistaa mihin seikkailuihin se hänet johtaa.

Tristran siis lähtee etsimään timanttia tai kivenlohkaretta, mutta tähti onkin tyttö - ja hänellä on oma tahto. Enää Tristranin on saatava hänet Muurin sisäpuolelle rakastettunsa silmien eteen. Tähden kannoilla on muitakin kiinnostuneita kuten noita, joka haaveilee nuoremmasta ulkonäöstä ja siihen auttaisi valtavasti tähden rinnasta irti leikattu sydän. Tarinassa haahuilee lisäksi isänsä kuoleman johdosta Myrskypesän valtiaaksi havittelevat veljet sekä sekalainen seurakunta kaikenlaisia muita otuksia ja hahmoja, joten tapahtumatäyteinen matka ainakin on.

"Silloin salaman leimahdus valaisi navettaa ja Dunstan näki nurkassa jotain pientä ja karvaista, joka oli pukeutunut isoon lerppalieriseen hattuun. Sitten tuli taas pimeää.
"Toivottavasti en häirinnyt sinua mitenkään", sanoi ääni, joka tosiaan kuulosti varsin karvaiselta nyt, kun Dunstan oli miettinyt asiaa tarkemmin."

Tähtisumua on fantasiakirjallisuutta minun makuuni ja se on jo todella hyvin sanottu minulta, sillä tuppaan olemaan todella nirso fantasian suhteen. Se on kuin kepeä satu, jonka luki nopeasti. Se on myös jonkinlainen kasvukertomus, sillä Tristranin pitää voittaa esteitä ja matkalla on myös auttajia ja näiden kaikkein tapahtumien kautta hän kasvaa ulos nuoren, hölmön pojanklopin roolistaan.

Vähän liiankin pikaisesti tutustuttiin hahmoihin ja sitten jo hyvästeltiin heidät. Vaikea olla vertaamatta kirjaa sen pohjalta tehtyyn elokuvaan, mutta kirja ei pysy niin hyvin kasassa kuin elokuva, ikävä kyllä. Joitain puutteita Tähtisumusta löytyy, vaikka noin yleisesti ottaen Gaimanin tyylistä pidänkin. Ainoastaan kapteeni Shakespearen odotin kohtaavani koko kirjan ajan, mutta hän puuttuikin kokonaan. Mikä menetys.

Tähtiä: ★★★½

Muita postauksiani
Terry Pratchett & Neil Gaiman: Hyviä enteitä


Kirjankansibingo: Mies


6.4.2015

Terry Pratchett - Hyviä enteitä

Hyviä enteitä: Noita Agnes Nutterin Hienot ja Oikeat Ennustukset
Terry Pratchett & Neil Gaiman
(Good Omens: The Nice and Accurate Prophecies of Agnes Nutter, Witch, 1990) 
Kansi: Jari Rasi
Jalava, 1992
Kirjastosta lainattu

"Päivä oli kaunis. Kaikki päivät olivat olleet kauniita. Niitä oli ollut huomattavasti useampia kuin seitsemän siihen mennessä, eikä sadetta ollut vielä keksitty. Eedenistä itään kerääntyvistä pilvistä saattoi kuitenkin päätellä, että ensimmäinen ukkosmyrsky teki tuloaan, eikä se olisi mikään mitätön myräkkä."
kirjan alku 

Entuudestaan minulle tuntematon (tarkennus: tai olenhan minä hänestä kuullut, mutten lukenut) Terry Pratchett on todella tunnettu englantilainen fantasiakirjailija, joka kuoli viime kuussa. Siitä syystä Yöpöydän kirjojen Niina T. järjesti kimppaluvun aina tuonne tämän kuun loppuun saakka, jolloin tietenkin luetaan fantasiamestarin kirjoja. Sopivasti lukulistaltani löytyy peräti viisi miehen kirjaa, joista ainakin muutaman ehdin tässä lukea.

Maailmanloppu häämöttää jo ja siitä merkkinä erääseen ihmisperheeseen on yksitoista vuotta sitten sijoitettu antikristus perheen oman vauvan tilalle, mutta pieni virhe sattui matkalla: antikristus menikin vahingossa väärään perheeseen, eikä kukaan tiedä missä hän nyt on - juuri kun suuri tehtävä pitäisi laittaa täytäntöön maailman tuhoamiseksi. Demoni Crowleylle ja hänen ystävä/vihamies enkeli Aziraphalelle on annettu tehtävä nitistää antikristus, mutta mitä tehdä, kun maan päällä on oikeastaan hauska olla ja antikristus osoittautuu miellyttäväksi lapsukaiseksi.

"Hyviä enteitä on ratkiriemukas maailmanlopun visio. Kuulostaako ristiriitaiselta?" Täytyy myöntää, että hieman, mutta allekirjoitan täysin tuon ratkiriemukkaan. Se on täynnä sanoilla kikkailua ja nerokkaita, hullunkurisia lausahduksia, juuri sellaista huumoria mikä minuun tehoaa täysin. Veikkaan, että juuri tuo huumori on se mikä erottaa Pratchettistä tykkääjät ja ei-tykkääjät, sille se on kuitenkin niin suuri ja näkyvä osa kirjaa, että lukeminen varmasti vaikeutuu, jos vitsit ja tietynlainen huumori ei ollenkaan nappaa. "Tosikot älkää vaivautuko."

Ennakko-odotuksia Pratchettin tuotannon suhteen ei minulla juurikaan ollut, joten tämä oli todella positiivinen kohtaaminen! Paljon tapahtuu ja sivujuonteita löytyy, mutta silti kirja onnistuu olemaan jokseenkin selkeä ja pysyy juuri ja juuri kasassa, vaikka vähän natiseekin liitoksissaan. Tarinan pieni rönsyileminen on hyvästä.

Kirjan kantava voima huumorin lisäksi on sen monipuoliset hahmot: Adam Young ja hänen jenginsä on yksi parhaista, näennäisesti toisiaan vihaavat Crowley ja Azi, Apokalyptiset hevoshenkilöt eli Kuolema, Sota, Nälänhätä ja Saastuminen, ja tietenkin identiteettikriisin kokeva Koira (Saatanallinen hornanhenki ja kissainkiusaaja). Hyviä enteitä on kepeä kirjallinen ilotulitus. Näiden kahden kirjailijan yhteenlyöttäytyminen oli kyllä neronleimaus, ainakin mitä nyt tätä lopputulosta katsoo. En edes uskoisi, että tässä on ollut kaksi kirjoittajaa, mutta kun kannessa niin sanotaan niin kai se on totta. Pratchettin ja Gaimanin tyylit ovat menneet siis hyvin yhteen, sillä kirjan kirjoitusasu pysyy samanlaisena ja -oloisena alusta loppuun.

"Vanhempien kosto oli nyt taattu juttu, Adam ajatteli pinkaistaessaan pakoon Koira kannoillaan ja taskut täynnä varastettuja hedelmiä. Niinhän se aina oli. Mutta se tapahtuisi vasta tänä iltana. Ja tähän iltaan oli vielä paljon aikaa. Hän viskasi omenankaran jonnekin vainoojansa suuntaan ja otti taskustaan toisen. Ei hän tajunnut miksi ihmiset aina nostivat niin suunnattoman metelin toisten hedelmien syömisestä, mutta elämä olisi paljon tylsempää, jos niin ei olisi ollut. Eikä sellaista omenaa ollut Adamin mielestä vielä tehtykään, jonka syöminen ei ollut sen aiheuttaman vaivan arvoinen."

Ja nyt pelkään, että tuli aloitettua siitä parhaasta kirjasta, jonka rinnalla muut eivät onnistu säväyttämään, mutta se jää nähtäväksi.

Tähtiä: ★★★★½



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...