"Gerda-täti oli viidenkymmenenviiden silloin kun se alkoi,
ja ensimmäinen muutoksen enne näkyi hänen kirjeissään.
Niistä tuli persoonattomia."
ja ensimmäinen muutoksen enne näkyi hänen kirjeissään.
Niistä tuli persoonattomia."
kirjan alku
Kuuntelija on Tove Janssonin novellikokoelma, joka sisältää 18 pientä
novellia. Koen novellit haastavaksi kirjallisuuden muodoksi niiden lyhyiden pituuksien vuoksi. En aina ehdi päästä kiinni tarinaan, kun se jo loppuu. Janssonin ajattelin olevan turvallinen aloitus tai ainakin hänen muut aikuisille suunnatut kirjat ovat olleet lukuelämyksiä.
Tove Jansson katselee elämän koko asteikkoa, näkee iloista ja
surullista. Hän kertoo leikkivistä lapsista, taiteilijoista työssään,
naisesta jolla oli ystävänä orava ja miehestä joka ei osannut leikkiä.
Hän kertoo siitä mitä me koemme nuoruudesta, palvovasta rakkaudesta,
vanhenemisesta, kuolemasta. Ja yksinäisyydestä, joka voi olla yhtä
alaston kuin ulkomeren luoto. -- Mutta Tove Jansson ei olisi oma itsensä
ellei hän hiukan leikittelisi lukijan kustannuksella. Yhtäkkiä mikään ei
ole miltä näyttää: kaupunki voi joutua lumotuksi ja huikea aavemainen
takatalvi ryöpsähtää valloilleen. Takakansi
Jansson ote on myötätuntoinen ja rauhallinen. Novelleissa on elämän arkisia tapahtumia, ihmisiä elämän tuiskeessa, mutta sitten on myös muutama jännittävämpi tarina kuten Mustavalkoista, jossa kuvittajamies saa työnannoksi kauhukertomusantologian kuvittamisen. Teksti on suoraan sydämeenkäypää. Siinä hienoja ajatuksia ja joitain lauseita, joita jäin lukemaan muutaman kerran uudestaan. Nyt harmittaa, etten kirjoittanut niitä heti ylös.
Lemppareiksi nousi Kirje palvotulle - kertoo tytöstä, joka ihailee suuresti erästä mieskirjailijaa -, Lastenkutsut sekä Toinen, joka jäi jätti aivot raksuttamaan vielä joksikin aikaa. Näin jälkikäteen huomaan muistijäljen kirjasta heikentyneen huimasti, joten nappivalinta tämä ei ollut, mutta tunnelma ainakin on säilynyt mielessä.
Jansson ote on myötätuntoinen ja rauhallinen. Novelleissa on elämän arkisia tapahtumia, ihmisiä elämän tuiskeessa, mutta sitten on myös muutama jännittävämpi tarina kuten Mustavalkoista, jossa kuvittajamies saa työnannoksi kauhukertomusantologian kuvittamisen. Teksti on suoraan sydämeenkäypää. Siinä hienoja ajatuksia ja joitain lauseita, joita jäin lukemaan muutaman kerran uudestaan. Nyt harmittaa, etten kirjoittanut niitä heti ylös.
Lemppareiksi nousi Kirje palvotulle - kertoo tytöstä, joka ihailee suuresti erästä mieskirjailijaa -, Lastenkutsut sekä Toinen, joka jäi jätti aivot raksuttamaan vielä joksikin aikaa. Näin jälkikäteen huomaan muistijäljen kirjasta heikentyneen huimasti, joten nappivalinta tämä ei ollut, mutta tunnelma ainakin on säilynyt mielessä.
Ps. Suomi100-välilehdeltä voit seurata kotimaisten kirjojen lukemisen edistymistä. Kaksi kotimaista viikossa pitäisi lukea, jos sataa tavoittelee ja aikataulussa ollaan, mutta saa nähdä kuinka kauan :D
_______
★★★½
Tove Jansson - Kuuntelija
(Lyssnerskan, 1971)
Wsoy, 1972
Novellihaaste
Novellihaaste
Omasta hyllystä
