Elokuun lukumaratonilla luettua

Elokuun lukumaratonilla onnistuin lukemaan loppuun asti mukavan kasan kirjoja ja kun pöydällä on jo odottamassa toinen samanmoinen, päätin tehdä taas miniarvioita ruuhkan purkamiseksi.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Agatha Christie: Sininen juna

Takakannesta: Rikas, kaunis ja avioliitossaan epäonnistunut Ruth Kettering lähti Sinisellä junalla Ranskan Rivieralle tapaamaan rakastettuaan. Hänellä oli mukanaan mittaamattoman arvokas ja haviteltu Tulensydänrubiini. Yöjunan käytävillä liikkui monia ihmisiä, mutta vain yksi otti hengen Ruthilta ja vei jalokiven mennessään. Jalokivi oli motiivi, mutta kenellä oli tilaisuus tihutyöhön ja syy murskata kaunottaren kasvot? "Mutta on kaksi sellaista jotka tietävät. Toinen on hyvä Jumala, toinen on Hercule Poirot." Näin mahdottomia lausuessaan tuo itserakas nero on kuitenkin oikeassa. Sinisen junan tapausta pidetään jo ratkaistuna, kun Hercule vielä kertaa tapahtumat ja oivaltaa, kuka lopulta murhasi Ruth Ketteringin.

Agatha Christiet on takuuvarmaa maraton luettavaa, sillä ne aina imaisevat mukaansa ja pituuskin on juuri sopiva. Sinisellä junalla on ihanat kannet, mutta itse tarina ei ollut Christien parhaimpia. Ihan kiva, muttei mikään masterpiece. Syyllistä en välttämättä olisi tajunnut arvata oikein, ellen jo ennen lukemista olisi nähnyt joku aika sitten tv-version. Lukija johdetaan taas harhaan ja katseet suunnataan aivan muualle, kunnes Poirot paljastaa asioiden todellisen laidan.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Juan Carlos Onetti: Sitten kun

Takakannesta: Magda, tanssiravintola Eldoradon kaunein tyttö, on saanut lankaansa sotilasattashean, jonka profiili on kuin pronssimitalista ja taskut täynnä dollareita. Ilta illan jälkeen rakastunut upseeri piirittää Maria Magdalaistaan. Lehtimies Lamas saa osakseen vain silmänvilkutuksen. Vielä tiukemmin Magda torjuu tanssiravintolan isännän. Niin ei kohdella don Luisia, jota myös Sernan rutoksi kutsutaan. Hän suunnittelee koston, josta tulee hidas mutta sitäkin tehokkaampi. Ja mustasukkainen Lamas joutuu tietämättään sen välineeksi.

Olen onnistunut nykyään välttämään hyvin puuduttavia kirjoja, mutta nyt sellaiseen törmäsin. Kyse oli kuitenkin juuri alle sadan sivun pienoisromaanista, joten en sentään kesken jättänyt. Välillä kun pitää kuitenkin tätä maailmanvalloitusta jatkaa. Kirjan traaginen ja intohimoinen tarina mahdottomasta rakkaudesta lässähti kuin pannukakku, eikä tarjonnut minulle mitään tunteenpaloa. Tai sitten en vain osannut lukea kirjaa oikein. Alkupuolisko oli todella kuivaa luettavaa, mutta loppuosa oli jo kiinnostavampi. 
 
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Uruguay

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Elina Karjalainen: Uppo-Nalle ja setä Tonton

Takakannesta: Setä Tonton istuu Välimeren rannalla vastassa, kun Usko, toivo ja rakkaus -laiva saapuu mukanaan koko Uppo-Nallen perhekunta. Isoisä ja isoäiti jatkavat matkaa Alpeille, isä ja äiti Afrikkaan, mutta Uppo-Nalle, Reeta ja Laulava Lintukoira saavat koko joukon uusia ystäviä. Aasi Annette vie heidät seikkailusta toiseen, sika Napoleon sienimetsään ja pikajuna Pariisiin. Ja Uppo-Nallen runosuoni pulppuaa entiseen tapaan.

Hellyyttävän Uppo-Nallen seuraan aina mukava palata ja setä Tontonin mukana nalle ystävineen joutuu kaikenlaisiin seikkailuihin. He käyvät Etelä-Ranskassa härkätaistelussa, Laulava Lintukoira joutuu leikkimään kokkia, koska heillä ei ole rahaa maksaa yösijaa, he etsivät tryffeleitä, matkustavat Pariisiin ja tapaavat oopperan kummituksen.

Tuttuun tapaan tarinaa siivittää Hannu Tainan kuvat.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Hanna Hauru: Jääkansi

Takakannesta: Unenomainen tarina tytöstä, uudesta isästä ja sotienjälkeisestä elämästä pohjoisen pienessä pitäjässä.

Eletään sodan jälkeistä aikaa ja isän sijaan juna-asemalla äitiä ja tytärtä vastaan tulee iso, mustatukkainen mies sotapuvussa. Hän on tytön uusi isä, sillä vanha isä tulee lautalaatikossa perässä. Mies on tytön mielessä Paha. Enää ei tanssita kotimatkaa. Jääkansi on kertomus sodan jättämistä jäljistä ihmismieleen ja taakasta, jonka jokainen saa väistämättä osakseen.

Kirja kuuluu sarjaan "masentavan ahdistavat suomitarinat" ja samaan lokeroon olen sijoittanut esimerkiksi Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu. Pidän mieluusti tuon lokeron tiukasti kiinni, mutta nyt minut yllätettiin enkä kunnolla tajunnut minkälaista tarinaa olin alkamassa lukea. Pelastuksena oli Hanna Haurun intensiivinen, minimalistinen kirjoitustyyli, jonka vuoksi melkein pidin tarinasta. Tai en tiedä voiko tuollaisesta tarinasta varsinaisesti "pitää", mutta luin sen kannesta kanteen yhdeltä istumalta. Vaikuttavan pienoisromaanin Hauru kirjoittanut ja luulen lukevani häneltä jonkun toisenkin kirjan. Toivottavasti vain miljöö ja aihe olisivat erilaisia.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

★★★
Agatha Christie - Sininen juna

(The Mystery of the Blue Train, 1928)

Wsoy, 2012

Omasta hyllystä

★½
Juan Carlos Onetti - Sitten kun

(Cuando entonces, 1987)

Otava, 1991

Kirjastosta

★★★
Elina Karjalainen - Uppo-Nalle ja setä Tonton

Wsoy, 1981

Omasta hyllystä

★★★½
Hanna Hauru - Jääkansi

Like, 2017

Kirjastosta