Tove Jansson - Bulevardi ja muita kirjoituksia

Bulevardi syntyi taatusti Pariisissa. Eivätkä sen jälkeläiset koskaan vedä vertaa kantaäidilleen, joka lakkaamatta kasvaa ja säkenöi, kruunaa öiset fasadinsa leiskuvien valomainosten tiaralla ja asfalttinsa autojen tiheällä lamppuvirralla.

Osa Tove Janssonin teksteistä on jäänyt tuntemattomaksi ja Bulevardi ja muita kirjoituksia kokoaa ne yksiin kansiin. Kirja pitää sisällään novelleja ja esseitä sekä Janssonin kuvituksia lehtiteksteihin ja muita piirroksia. Jälkisanat on kirjaan kirjoittanut kokoelman toimittaja ja suomentaja Sirke Happonen, joka kertoo tekstien yhteydestä julkaisuaikaansa sekä Janssonin muuhun tuotantoon ja elämään.

Takakannesta: Moni varhaisnovelli sijoittuu Euroopan kaupunkeihin; ne kertovat rakastavaisista ja nuorten taiteilijoiden kommelluksista Pariisissa, syrjäytyneen naisen Veronasta tai yksinäisestä miehestä Dresdenin rautatieasemalla. Hilpeässä helsinkiläiskertomuksessa kamppaillaan vuokrahuoneesta ja siitä, kuka hakijoista on hiljaisin.

Kokoelma sisältää myös jo kokeneen ja muumeista kuuluisaksi tulleen taiteilijan pohdiskelevia esseitä. 1960- ja 1970-luvun teksteissään Jansson pohtii muun muassa lastenkirjailijan tarkoitusperiä sekä paikkaa, jossa ihmisen on hyvä olla. Miten saari muuttaa asukkiaan? Entä millaisia taloja ei pidä rakentaa?

Kirjassa on kirjoituksia aina 1930-luvulta lähtien, jolloin Jansson kirjoitti lehtiin, joita hän myös kuvitti. Kokoelman ensimmäisen novellin, Pariisiin sijoittuvan Bulevardin, Jansson kirjoitti 20-vuotiaana.

Novellissa "Parta" nuori nainen Kristina tutustuu boheemiin maalariin, joka parrakkaalla olemuksellaan saa naisen pauloihinsa. "Hän oli rakastunut rakkauteen tai ehkä pikemminkin romantiikkaan, mutta sitä hän ei tiennyt." Nuoruuden huuma saa kyytiä, kun Kristina näkee maalarin ilman partaa. Mies näyttää aivan tavalliselta ja ensimmäistä kertaa Kristina tarkastelee häntä kriittisesti tuntien olonsa pettyneeksi.

"Vuokrataan huone" -novellissa kertoja on asuntoa vailla. "Millaista se on, ei voi kuvitellakaan, jos ei itse ole sitä kokenut. Ensimmäinen hakukierros on täynnä vilpitöntä optimismia, löytöretki, joka muuttuu parin päivän päästä suunnittelemattomaksi paniikiksi ja jättää jälkeensä masennusta ja ihmisvihaa." Asunnonhakijoita on paljon ja vuokranantajalle on annettava kuva siitä, että on paras hakija. Keskinäinen kilpailu hakijoiden välillä on jo kovaa rappukäytävässä, eikä kertojan maalaristatus ole kovin vakuuttava muiden rinnalla.



Viimeisin teksti, "Kerran puistossa", on kirjoitettu 81-vuotiaana ja siinä Jansson pohtii ideapulaa. Kertoja ei tiedä enää mistä kirjoittaa ja suhtautuu ideoihinsa hyvin kriittisesti. Bulevardi ja muita kirjoituksia laajentaa kuvaa Janssonista kirjailijana ja onhan hän ollut todella lahjakas niin kirjoittamisen kuin taiteenkin alalla. Hän kohtelee novelliensa henkilöitä lempeästi, mutta totuudenmukaisesti ja tulkitsee taitavasti ihmismieltä.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

★★★★
Tove Jansson - Bulevardi ja muita kirjoituksia

(Bulevarden och andra texter, 1934-1995)

Tammi, 2017

Arvostelukappale

Muita postauksia
Muumimaailma ja todellisuus - Tove Janssonin elämä kuvina
Tove Jansson: Kuuntelija
Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä: Haru, eräs saari
Tove Jansson: Kesäkirja
Tove Jansson: Aurinkokaupunki
Tove Jansson: Kunniallinen petkuttaja