"Alussa oli täydellisen ihana englantilainen aamu: yksi
niistä huhtikuun alun säkenöivistä päivistä, jolloin aurinko
on palannut ja yhtäkkiä tuntuu kuin olisi jo kesä."
niistä huhtikuun alun säkenöivistä päivistä, jolloin aurinko
on palannut ja yhtäkkiä tuntuu kuin olisi jo kesä."
Tällä viikolla vietetään dekkariviikkoa ja sen käynnistää blogissani bloggareiden maanantaitempaus eli yli 12 tunnin ajan julkaistaan dekkariaiheisia postauksia siellä täällä. Edellinen ja samalla ensimmäinen postaus ilmestyi Tuntematon lukija -blogissa ja seuraava julkaistaan kello 12 Kirjan pauloissa -blogissa.
Luin Alan Bradleyn Flavia de Luce -sarjaa jatkavan Kuolleet linnut eivät laula -kirjan ja voisin veikata, että tämä ei ole viimeinen postaus mitä kirjasta tullaan dekkariviikolla näkemään. Minulle tämä oli jännittävä paikka, sillä viime osa ei yltänyt samalle tasolle kuin edelliset, mutta jo silloin saamani aavistus piti paikkansa ja kuuden osa lunasti lupauksensa.
Luin Alan Bradleyn Flavia de Luce -sarjaa jatkavan Kuolleet linnut eivät laula -kirjan ja voisin veikata, että tämä ei ole viimeinen postaus mitä kirjasta tullaan dekkariviikolla näkemään. Minulle tämä oli jännittävä paikka, sillä viime osa ei yltänyt samalle tasolle kuin edelliset, mutta jo silloin saamani aavistus piti paikkansa ja kuuden osa lunasti lupauksensa.
Takakannesta: Aurinkoisena huhtikuun aamuna vuonna 1951 11-vuotias kemisti
ja harrastelijasalapoliisi Flavia de Luce on perheensä kanssa
rautatieasemalla odottamassa vuosia sitten kadonneen äitinsä Harrietin
paluuta. Mutta juuri kun juna on saapumassa piskuiseen Bishop’s Laceyn
kylään, Flavian luo tulee pitkä muukalainen, joka kuiskaa kryptisen
viestin hänen korvaansa. Vain hetkeä myöhemmin mies heittää henkensä,
kun joku asemalle kerääntyneestä väkijoukosta työntää hänet junan alle.
Perhesalaisuuksien ovet aukenevat tälle näppärälle pienelle etsivälle, sillä sukua on tulossa Buckshaw'n kartanoon. Edellisiin osiin ripotellut palapelin palaset sujahtavat nyt paikoilleen ja ennen hämärässä ollut Harriet-äidin vuorikiipeilyonnettomuus Himalajalla alkaa hahmottua. Harrietista ja hänen menneisyydestään paljastuu odottamattomia asioita ja esiin marssiin mielenkiintoisia sivuhenkilöitä ja sukulaisia, joita emme ole ennen tavanneet. Mukana on jopa sisäministeriö ja itse Winston Churchill.
Näemme Flaviasta herkän puolen, mutta tapansa mukaan tyttö turvautuu kemiaan ja laboratorioon, jotka hän tuntee kuin omat taskunsa. Tämän kirjan mielenkiintoisin projekti Flavialle on varmasti ruumis, jota olisi tietysti hyvin jännittävää päästä tutkimaan ja tekemään sille kokeiluja. Flavian isä pitää tiiviisti kulissia yllä ja tunteenpurkauksia muiden nähden vältellään.
Flavia-kirjat eivät ole liian jännittäviä, vaikka kyse on välillä aika synkistäkin jutuista. Kirjassa on huumoria ja nämä on nopeasti luettu. Ensi kerralla taidetaankin olla sitten uusissa maisemissa, jota odotan innolla. Flavia pääsee esittelemään taitojaan uusissa kuvioissa. Blogini on dekkariviikossa mukana koko viikon ajan, ja jos ei nyt postaus per päivä tahdilla, niin useasti kuitenkin.
Perhesalaisuuksien ovet aukenevat tälle näppärälle pienelle etsivälle, sillä sukua on tulossa Buckshaw'n kartanoon. Edellisiin osiin ripotellut palapelin palaset sujahtavat nyt paikoilleen ja ennen hämärässä ollut Harriet-äidin vuorikiipeilyonnettomuus Himalajalla alkaa hahmottua. Harrietista ja hänen menneisyydestään paljastuu odottamattomia asioita ja esiin marssiin mielenkiintoisia sivuhenkilöitä ja sukulaisia, joita emme ole ennen tavanneet. Mukana on jopa sisäministeriö ja itse Winston Churchill.
"Perheasioissa vesi on syvää, ja minulla on vielä paljon opittavaa
siinä, millaisia vonkaleita oman perheeni pinnan alla uiskenteli."
siinä, millaisia vonkaleita oman perheeni pinnan alla uiskenteli."
Näemme Flaviasta herkän puolen, mutta tapansa mukaan tyttö turvautuu kemiaan ja laboratorioon, jotka hän tuntee kuin omat taskunsa. Tämän kirjan mielenkiintoisin projekti Flavialle on varmasti ruumis, jota olisi tietysti hyvin jännittävää päästä tutkimaan ja tekemään sille kokeiluja. Flavian isä pitää tiiviisti kulissia yllä ja tunteenpurkauksia muiden nähden vältellään.
"Yhtä hyvin sen voi sanoa suoraan: kuolema on tosi tylsää. Se on eloonjääneille
vielä vaikeampaa kuin vainajalle, jonka ei ainakaan tarvitse miettiä, koska pitää
istua ja koska seistä tai koska saa hymyillä vienosti tai vilkaista traagisen
näköisesti muualle."
vielä vaikeampaa kuin vainajalle, jonka ei ainakaan tarvitse miettiä, koska pitää
istua ja koska seistä tai koska saa hymyillä vienosti tai vilkaista traagisen
näköisesti muualle."
Flavia-kirjat eivät ole liian jännittäviä, vaikka kyse on välillä aika synkistäkin jutuista. Kirjassa on huumoria ja nämä on nopeasti luettu. Ensi kerralla taidetaankin olla sitten uusissa maisemissa, jota odotan innolla. Flavia pääsee esittelemään taitojaan uusissa kuvioissa. Blogini on dekkariviikossa mukana koko viikon ajan, ja jos ei nyt postaus per päivä tahdilla, niin useasti kuitenkin.
________________________________________
★★★★
Alan Bradley - Kuolleet linnut eivät laula
Alan Bradley - Kuolleet linnut eivät laula
(The Dead in their Vaulted Arches, 2014)
Bazar, 2017
Arvostelukappale
Oli hieman synkähkö kirja, onneksi siellä oli jotain jolle nauraa. Kirjassa oli jotain outoa, jonka itse Flaviakin huomasi, mutta enpäs spoilaile enempää. Uutta Flavia-kirjaa odotellen.
VastaaPoistaHyvin tummansävyinen oli, mutta onneksi Bradley osaa kirjoittaa aika näppärää ja humorististakin tekstiä, ettei nämä ikinä liian synkiksi mene. Minäkin odotan taas innolla seuraavaa osaa:)
PoistaLuin tämän sarjan ensimmäisen osan viikko sitten ja rakastuin siihen - aloin ihmetellä, miksi annoin Flavia de Lucen odottaa niin kauan. Julkaisen postauksen kirjasta huomenna. Toinen osa on jo osa kirjastoani, ja tahdon metsästää loputkin osat itselleni. Yritän lukea koko sarjan loppuun ennen uuden osan ilmestymistä, jos suinkin ehdin. :P
VastaaPoistaParempi myöhään kun ei milloinkaan ;) Nämä kirjat ovat fyysisestikin niin kivoja: ei kovakantisia, eikä pieni fonttisia pokkareita, vaan jotain siitä välimaastosta - ja nopealukuisia:)
PoistaMinä tykkäsin tästäkin osasta Flavia-sarjaa tosi paljon, jopa niin paljon, että siitä tuli suosikkini kaikista. Odotan mielenkiinnolla, kuinka monessa blogissa tämä nouseekaan esille tällä viikolla (puhumattakaan sarjan muista osista).
VastaaPoistaMinustakin yksi mielenkiintoisimmista, vaikka sarjan ihan alkupää taitaa lempparini vielä olla. Flavia tuntuu olevan aina pinnalla näin dekkariviikon aikaan, hyvin ajotettu kirjan julkaisu:D
PoistaHeh, olen nähnyt tälle päivälle jo kolme postausta tästä kirjasta, ja minullakin tämä on kesken. En taida ehtiä postausta tälle viikolla, mutta olen tykännyt kirjasta. Viimeinkin päästään asiaan eli Flavian ja hänen perheensä menneisyyden saloihin. :)
VastaaPoistaNiin kuin odottaa saattaa :D Parasta tässä oli tuo mainitsemasi perheen menneisyyden salat ja toivon, että teema jatkuu vielä seuraavassakin osassa.
PoistaUnohdin tämän dekkariviikon jotenkin kokonaan, ja aika hauskaa kun ajattelin tällä viikolla postata jopa kahdesta dekkarista, ihan sattumalta :D Tykkäsin tästä osasta paljon, ja odotan kyllä seuraavaa jo innolla, jännittävää nähdä uusia maisemia!
VastaaPoistaHaha, sun alitajunta on selvästi muistanut asian:D Kyllä, hyvin innoissani uusista tuulista, vaikka Buckshaw'n kartanoa voi tulla ikävä :/
PoistaFlavia ei onnistunut hurmaamaan minua, kun ensimmäisen kirjan joskus luin, mutta tämän perusteella voisin yrittää solmia tuttavuutta uudelleen.
VastaaPoistaJos pikkiriikkisenkään innostaa, niin kannattaa antaa vielä Flavialle tilaisuus - minä olen hurmaantunut tuohon pikku kemistiin:)
PoistaMinä en innostunut tästä ollenkaan, ehkä seuraavasta.
VastaaPoistaKaikesta ei aina voi tykätä, mutta ehkä Flavia vielä yllättää positiivisti:)
Poista