Nuruddin Farah - Perhesalaisuuksia

Perhesalaisuuksia - Nuruddin Farah

(Secrets, 1998)

Otava, 1999

Kirjastosta lainattu

"Yksi ruumis, kolme salaisuutta!"

kirjan ensimmäinen lause

Somaliassa asuva nuori liikemies Kalaman kohtaa eräänä päivänä asunnossaan salaperäisen lapsuudenrakkautensa Sholoongon, joka vaatii miestä tekemään kanssaan lapsen. Voimakkaan ja erikoisen naisen ilmestymisen myötä alkavat Kalamanin suvun salaisuudet paljastua kaikessa karuudessaan.

Niin koukuttava takakansiteksti ja kehuja olen vain kuullut. Mikä siis meni pieleen? Pidin kovasti kirjan alusta ja ajattelin jo hetken tästä tulevan Se Vuoden Lukuelämys. Alkuhan siis kertoo Kalamanin lapsuudesta ja nuoruudesta. Minua kiehtoi niin paljon ne klaanit, magia ja uskomukset. Se oli niin erilainen omaan suomalaiseen taustaani verraten ja ihmeissäni vaelsin kirjan johdattelemaan toiseen maailmaan; hyvin erilaisiin tapoihin, käyttäytymiseen, monimutkaisiin ihmissuhteisiin... Tabu-käsite poljettiin heti aluksi tomuiseen maahan halveksien. Kaikki paljastettiin lukijalle koruttomasti, paljaina ja mitään salailematta. Prologille siis täydet viisi tähteä.

Loppu olikin kuin mistätahansa muusta romaanista, joka ei erityisemmin herätä tunteita suuntaan tai toiseen - paitsi ihmisten hyvin seksuaaliset välit. Aika ajoin kirja tuntui hyvinkin rohkealta. Mutta siis, odotin draamaa, riitoja ja herkullisia kohtia sen seurauksena, että Sholoong halusi lapsen Kalamanin kanssa, jolla oli jo tyttöystävä, mutta asia jätettiinkin jotenkin vähän sivummalle ja muista asioista tulikin tärkeämpiä.

Seurasi perhesekoilu. Pääasia tuntui olevan se kun Kalaman sai vaivalloisesti selville perheensä huolellisesti salaamia salaisuuksia, jota edelsi loputtoman pitkät keskustelut ja mietiskelyt. Suurin osa keskusteluista oli vaikeatajuisia ja epäkiinnostavia, pelkkää joutavaa sanahelinää. Pohdiskeluja, valtion asioiden puimista ja muuta mukavaa. Unet saivat myös tarpeettoman suuren roolin kirjassa, ihan näin tavislukijan mielestä, sillä niiden merkitys ei avautunut minulle ainakaan. Jos siis kirjan ajattelit lukea, niin unien/symboliikan tuntemus ei ole yhtään haitaksi.

Lupauksilla oli suuri merkitys kirjassa. Länsimaisessa kulttuurissa ei lupausten laita tunnu olevan ihan samanlainen. Ihmiset sanovat jotain, mutta saattavat perua sanomansa tai jättää kylmästi toteuttamatta. Toisaalta, eikö afrikkalaisessa kulttuurissa kyllä saata tarkoita ihan hyvin ei, mutta sitä on vain epäkohteliasta kieltäytyä. Mutta kirjassa siis Sholoongo on tehnyt lupauksen jo lapsena ja vielä aikuisena hän sen muistaa ja aikoo vielä toteuttaakin. Ihailtavaa omistautumista - miettimättä asiaa mitä lupaus koski.

Vielä pitää mainita, että itse pidän kirjan karuista kansista kovasti - juuri oikeinlaiset kannet kuvaamaan tätä kirjaan :)

Tähtiä: ★★½

Perhesalaisuuksista on aikaisemmin kirjoittettu Tarukirjassa.