Hurja Hassu Lukija
  • BLOGI
  • TBR
  • UUTUUDET 2023
  • LISTAT
  • MAAILMANYMPÄRI

24.8.2014

Sue Monk Kidd - Mehiläisten salaisuudet (+elokuva)



LUE KIRJA & KATSO ELOKUVA


Mehiläisten salaisuudet - Sue Monk Kidd
(The Secret Life of Bees, 2002)
Bazar, 2005
Kannen kuva: Photonica
Kannen suunnittelu: Lene Stangebye Geving
Omasta hyllystä

"Öisin makasin vuoteessani ja katselin miten mehiläiset työntyivät seinän raoista sisään,
 lentelivät huoneessa ympäriinsä ja täyttivät sen korkealla surisevalla äänellä zzzzzz, 
joka sai ihoni värisemään."
kirjan ensimmäinen lause

Kirjan luin jo reilu kuukausi takaperin, mutta muista kirjoista on ollut helpompi tehdä postaus. Ja nyt huomaan muistikuvani kirjasta hieman sumentuneen. Katsoinpahan sitten elokuvan ja kaikki kirjasta palasi elävänä taas mieleen - nekin kohdat, jotka oli pois jätetty.

Lily Owens asuu yhdessä vihaisen isänsä T. Rayn kanssa ja heidän suhdettaan hiertää Lilyn äidin hämärä kuolema kymmen vuotta sitten. Lily ei äidistään juuri mitään muista, mutta hänellä on äidin valkoiset hanskat sekä kuva tummaihoisesta madonnasta, jonka taakse on kirjoitettu Tiburon, Etelä-Carolina. Esineet hän on piilottanut persikkatarhaan haudattuun peltirasiaan, piiloon T. Raylta.

Miljöönä on USA:n etelävaltiot vuonna 1964, jolloin tummaihoiset saavat ensimmäistä kertaa äänestää. Perheen kotiapulainen, Rosalee, lähtee Lily mukanaan rekisteröitymään äänestäjäksi, mutta kaikki kaupungissa eivät ole asiasta samaa mieltä. Rosaleen pahoinpidellään ja vangitaan. Lily päättää paeta yhdessä Rosaleen kanssa ja lähteä selvittämään asioita äidistään. Matkalla Lily pääsee osalliseksi mehiläisten, hunajan ja Mustan Madonnan maailmaan.

"Voit nyt katsoa kuuluvasi joukkoon", hän sanoi. "Ei voi olla oikea mehiläistenhoitaja, jos ei tiedä miltä mehiläisenpisto tuntuu."
   Oikea mehiläishoitaja. Sanat antoivat minulle tyytyväisyydentunteen, ja samalla hetkellä parvi mustarastaita nousi lentoon läheisellä aukealla täyttäen koko taivaan. Ajattelin: Ihmeiden aika ei ole ohi. Lisäsin ammatin ansioluettelooni: Kirjailija, englanninopettaja ja mehiläishoitaja.

Päähenkilö Lily ei minua ärsyttänyt samalla tavalla kuin joitain kanssabloggaajia, mutta täytyy myöntää, ettei hän kirjan parhaita henkilöitä ollut, toisin kuin Lilyn kotiapulainen Rosaleen, joka on aika hauska tyyppi, vaikka välillä hapan kovanaama. Kovasti tykästyin myös Boatwrightin sisaruksiin: äitimäiseen Augustiin, joka vaikuttaa olevan perheen tukipilari; kovan ulkokuoren omaava June, joka osoittautuu tietysti moniulotteisemmaksi hahmoksi kuin aluksi annetaan ymmärtää sekä herkkä May, joka kantaa maailman tuskaa harteillaan. Mayn itkumuuri oli jotenkin todella koskettava kirjassa ja sen idea, että kirjoitetaan lapulle asia, josta on surullinen ja pistetään se sitten kiven alle. Herkkänä ihmisenä vaikutuin tuosta.

Tunnelma on parasta antia Mehiläisten salaisuuksissa, sillä ihmiset välittävät ja ovat hyvin vastaanottavaisia ja vieraanvaraisia varsinkin Lilya ja Rosaleeta kohtaan, vaikka eihän ihan kaikki nyt niin kauhean innoissaan ole. Yleinen ilmapiiri kirjassa on hyvin lämmin, vaikka kirja alkaakin aika tukalissa oloissa T. Rayn luona, jossa vallitsee vihamielisyys ja kaduilla huokuu pelottava ja uhkaava rotuviha. Olin hyvin onnellinen, kun Lily ja Rosaleen pääsivät sieltä pois. Kirja on Lilyn kasvutarina; hän etsii äitiään, jota ei koskaan tuntenut ja sitä kautta myös itseään.

Kannet kirjassa on yksiä hienoimpia näkemiäni vähään aikaan, ei voi kuin ihastella! Kesällä luettuna kirja on varmasti parhaimmillaan, sillä saatoin tuntea mehiläisten pörräyksen, auringon paahteen ja kaupungin tomun - niin tai jos talvea haluaa päästä pakoon Mehiläisten salaisuudet on oiva valinta. Ja sen vielä opin, että tästä lähtien täytyy lusikallinen hunajaa syödä päivässä!

Tähtiä: ★★★★






 Mehiläisten salaisuudet -elokuva
2008
Ohjaaja: Gina Prince-Bythewood
Näyttelijät: Dakota Fanning, Jennifer Hudson, Queen Latifah, 
Alicia Keyes, Hilarie Burton, Tristan Wilds
Draama


Koskaan ei ole pahitteeksi katsoa elokuva vahvoista naisista, kun näin muuten elokuvamaailma tuntuu olevan kovin miespainotteinen. Rosaleen hahmo jäi valitettavasti laimeaksi seinäruusuksi Boatwrightin vahvojen ja elinvoimaisten sisarusten rinnalla, mutta positiivinen yllätys oli Dakota Fanningin esittämä Lily, joka onnistui olemaan paljon vakuuttavampi kuin kirjan Lily.

Elokuva tehtiin pienellä budjetilla, mutta olen sitä mieltä, että nykyään monet suuren budjetin elokuvat on onnistuttu pilaamaan juuri sillä, että rahaa on ollut ihan liikaa käytössä. Kirjan sama lämminhenkisyys oltiin onnistuttu säilyttämään elokuvassa. Kuvaus oli tehty pehmeäksi ja värit lämpimän sävyisiksi.

Kaunis elokuva siinäkin suhteessa, että kaikkien kauheuksienkin jälkeen onnistuu olla onnellinen ja hempeä - jopa siinä määrin, että liiallinen siirappisuus olis lähellä. Jos suloista ja hellyyttävää elokuvaa etsii, niin tämä on nappivalinta. Elokuvan jälkeen maailma näyttää nimittäin taas erittäin hyvältä paikalta.

Tähtiä: ★★★½



klo 18.32 Ei kommentteja:
Tunnisteet: ****, dakota fanning, elokuva, lue kirja ja katso elokuva, Mehiläisten salaisuudet, Sue Monk Kidd

22.8.2014

Ateneum: Tove Jansson -näyttely


Tove Janssonin juhlavuoden kunniaksi kävin katsomassa Ateneumissa jo alkukesästä Tove Jansson -näyttelyn sekä katsasmassa hänen ateljeensa Ullanlinnankadulla.










Tove Janssonin ateljee Ullanlinnakadulla Helsingissä:






Löysin vielä lopuksi Ateneumin sivuilta tällaisen hauskan muumihahmo -testin, jonka tuloksena sain Vilijonkan. Yllättävä tulos, mutta aika raadollisen oikeaan osuva.



klo 11.11 4 kommenttia:
Tunnisteet: ateneum, Tove Jansson, Tove Janssonin -juhlavuosi, tove janssonin kirjakiusaus-haastematka

21.8.2014

Päivät 5-8 (Kirjakuva päivässä)

 

Päivä 5 - Lukemista ja herkuttelua

 

 

Päivä 6 - Rakkaat kirjanmerkit

 

 

 

Päivä 7 - Kirja reissussa

 

 

 

Päivä 8 - Lukunurkka


 

 

klo 14.27 4 kommenttia:
Tunnisteet: Kirjakuva päivässä -haaste, valokuva

19.8.2014

Maj Sjöwall & Per Wahlöö - Bussimurha


Bussimurha - Maj Sjöwall & Per Wahlöö
(Den skrattande polisen, 1968)
Karisto, 1994
Päällys: Curt Petersson
Kirjastosta lainattu

"Marraskuun kolmannentoista päivän iltana Tukholmassa satoi kaatamalla."
kirjan ensimmäinen lause

Rikoksen jäljillä -lukuhaaste osa 13

Takakannessa mainitaan, että kirja valittiin vuosisadan parhaaksi ruotsalaiseksi dekkariksi ja se kuluu kymmenosaiseen rikosromaanisarjaan. Bussimurha sai myös Edgar-palkinnon vuonna 1971.

Tukholmasta löytyy linja-auto, jossa on kahdeksan surmattua ihmistä. Yksi noista joukkosurmassa kuolleista ihmisistä on komisario Martin Beckin alaisiin kuuluva etsivä, eikä kukaan ei tunnu tietävän mitä mies bussissa teki. Hän on hoitanut aikaisemmin varjotushommia, mutta tiedoissa ei näy mitään tästä keikasta - jos se sellainen oli.

Ikään kuin kuvaus poliisien tavallisesta arjesta, mihin ei liity taikatemppuja tai suuria mullistavia mysteerejä, jotka lopussa paljastuvat rumpujen pärinän kera. Syyllinen toki löytyy, mutta kyse on rutiinilla tehdyistä hommista, kuulusteluista, palavereista, haastatteluista.

"- Luultavavasti, sanoi Martin Beck. - Mutta kenellä on voinut olla sellainen neljä päivää sitten?
- Jollakin hullulla suomalaisella, sanoi Gunvald Larsson. - Rankkurilla vain matkaan korjaamaan kaikki kaupungin hullut suomalaiset. Saatanan rattoisa homma."

Komisario Martin Beck on kirjan päähenkilö, mutta hän ei ole välttämättä keskiössä työtevereidensa rinnalla, vaan yksi monista tapauksen kimpussa työskentelevistä. Hän ei pidä suurta melua itsestään, vaan on aivan tavallinen pulliainen. Monissa dekkareissa juoni ei muodostu vain etsivän/poliisin tapauksen kimpussa työskentelystä, vaan mukana on myös hänen perhe-elämänsä kimurantit kuviot, eikä Bussimurha ole poikkeus. Martin Beck kituuttaa parisuhteessa vaimonsa kanssa ja liitto sen kun jatkuu, vaikka hän on  valinnut nukkumapaikakseen sohvan aika päiviä sitten. Hän on vain tyytynyt asioiden tilaan, eikä näytä ainakaan olevan aikeissa tehdä asialle mitään, vaikka nykyinen järjestely ei Martinia onnelliseksi tee.

Sain lukemisesta paljon irti sen takia, että aikaisemmin olen Martin Beck-elokuvia katsellut ja näin ollen muutama henkilö oli jo päässäni hyvin elävänä. Martin Beckin ja Gunvald Larssonin siirsin suoraan elokuvista tähän kirjaan ja näin ollen se elävöitti kirjaa ihan omalla tavallaan. Joissain tapauksissa on erittäin huono asia nähdä hahmot ensin silmiensä edessä tv:ssä, sillä lukiessa noista mielikuvista on vaikea päästä eroon, mutta tässä hahmojen visuaalinen näkeminen oli suurta plussaa. Martin ja Gunvald ovat parhaita henkilöitä ja pidin elokuvissa kovasti heidän keskenäisistä nahjailuista ja suureksi ilokseni huomasin samaa olevan myös kirjassa.

Tähtiä: ★★★½


klo 15.11 2 kommenttia:
Tunnisteet: ***½, Bussimurha, dekkari, Edgar-palkinto, Maj Sjöwall, Per Wahlöö, Rikoksen jäljillä -lukuhaaste

17.8.2014

Matti Yrjänä Joensuu - Harjunpää ja rakkauden nälkä


Harjunpää ja rakkauden nälkä - Matti Yrjänä Joensuu
Otava, 1993
Kannen kuva: Jukka Uotila
Kannen suunnittelu: Anna Lehtonen
Omasta hyllystä

"Yöstä kuului hyvin hiljainen ääni; tai sitten sen pimeyksistä leijui lähes huomaamaton tuoksu, jokin samaan tapaan tyynnyttävä kuin se mikä lähtee veneistä ja märistä laituripuista, ja vaikka Tipi ei tavoittanutkaan sitä järjellään, hän tunsi kuinka se vaikutti häneen."
kirjan ensimmäinen lause

Rikoksen jäljillä -lukuhaaste osa 12

Kirja sai Vuoden johtolanka -palkinnon 1994, jonka jakaa vuosittain Suomen Dekkariseura, eikä se ollut Joensuun ensimmäinen tai viimeinen palkinto Harjunpää -kirjoille. Tämä kirja on siis ensimmäinen kosketukseni kehuttuihin Harjunpää-kirjoihin.

Tipi on taitava murtomies, joka pimeinä öinä hiippailee helsinkiläisnaisten asunnoissa. Hän ei varasta mitään tai mukiloi ketään, vaan Tipin motiivi on päästä katselemaan tarkasti valitsemiaan naisia, ehkä vähän koskettaakin. Jotkut naiset aistivat Tipin läsnäolon unensa läpi, mutta poliisi ei ota asiaa vakavasti, sillä mitään ei ole tapahtunut tai hiippailusta ei ole todisteita ja silmännäkijöitä. Tipi käy kuitenkin aina vain rohkeammaksi ja poliisi alkaa saada aina vain enemmän yhteenottaja naisilta, jotka epäilevät jonkun olleen heidän asunnossaan.

Ylikonstaapeli Timo Harjunpää saa tapauksen harteilleen, jolla on ennestään dementoituneen isän raskas paino. Isä asuu Harjunpään perheen luona, sillä yksin asuminen ei enää luonnistu ja tietenkin hän aiheuttaa omat huolensa Harjunpäälle, jolla ei aina ole ollut helppo suhde isänsä kanssa. Myöskään välit työtoverien välillä eivät aina mutkattomia ole sekä orastavat tunteet Onervaa kohtaan antavat miehelle paljon ajattelemisen aihetta.

En saanut kirjasta aivan otetta tavalla jolla olisin halunnut. Tarina jäi etäiseksi, sillä en kokenut juonen olevan kauhean mielenkiintoinen, vaikka henkilöt vetivätkin kovasti puoleensa. Tipi varsinkin on mielenkiintoinen henkilö. Kirja alkaa Tipin matkassa ja lukija suorastaan oppii ymmärtämään häntä, vaikka kyseessä onkin erikoisen luonteen omaava rikollinen, jonka ei heti ensimmäiseksi ajattelisi olevan hellyyttävä tai puoleensavetävä, mutta niin siinä vaan käy. Hän on nimennyt jopa jalkansa Pessiksi ja Moosekseksi ja naiset joiden luona hän yöllä vierailee ovat saaneet hekin omat kuvaavat nimensä: löytyy Nokiruusu, Silkkipeppu ja Säihkysilmä, mutta kaikkein rakkain on vaaleahiuksinen Vehnätukka, jonka luokse Tipin mieli useiten halajaa. Tipille numerot esiintyvät väreinä ja niiden avulla hän murtokeikkansa suorittaakin. Hän tuntuu myös aistivan asioita herkemmin kuin tavalliset pulliaiset.

Kirjan vahvuus on, ettei se yritä selitellä Tipin puolesta, mutta häntä ei myöskään tuomita. Tipin lapsuus ei kauhean onnellista ole ollut, sillä 'Kultamuoriksi' kutsuttu äiti on ollut hyvin vaativa ja melkeinpä kiristänyt lapsiaan rakkaudellaan. Tipistä kasvoi herkkä ja kaltoinkohdeltu poika. Hänen veljensä ajautuivat rikollisuuden tielle ja Tipi siinä mukana. Veljet tarvitsevat silloin tällöin Tipin apua keikoillaa, sillä hän on haka kassakaappien avaamisissa ynnä muissa.

Ei sitä ihan joka dekkarin kohdalla suorastaan toivo, että rikolliselle ei kävisi mitään pahaa, päivänvastoin monesti rikolliset esitetään dekkareissa aika julmassa, säälimättömässä valossa. Joensuun maailma ei ihan niin yksiselitteinen ja mustavalkoinen ole, että ihmiset jaettaisiin suoraan hyvään tai pahaan, niin kuin ei se tosielämässäkään välttämättä mene. Kaikista löytyy monia puolia. Poliisienhan pitäisi niitä hyviksiä aina olla, mutta Harjunpää ja rakkauden nälässä pidin joitain heitä aikamoisina pelleinä: varsinkin Lampista, joka eniten otti pahiksen roolin haltuunsa oman auktoriteettinsa voimin. Ei yhteiskunnassa ole asiat vain pielessä rikollisten taholla, vaan ihan muuallakin valtarakenteissa.

Taisin tässä keskittyä enimmäkseen Tipin hahmoon, josta sai kaikista eniten irti, ettei ihmekään että muut henkilöt jäivät aavistuksen verran köyhiksi. Kyllä se Harjunpääkin menetteli koti- ja työpaikkaongelmineen, mutta me ei samalle aaltopituudelle päästy tällä kertaa. Kirja pyörittelee Tipin ja Harjunpään kautta yksinäisyyden, rakkauden ja kaipuun teemoja. Kirjan nimi on muuten aika hieno. Sen merkityksen ymmärtäminenkään ei vaikeaa ole, tai itselleni kyse on ainakin Tipistä, jolla ainakin todellinen rakkauden nälkä on.

Tähtiä: ★★




klo 19.54 Ei kommentteja:
Tunnisteet: **, dekkari, Harjunpää ja rakkauden nälkä, Matti Yrjänä Joensuu, Rikoksen jäljillä -lukuhaaste

15.8.2014

Cyril Pedrosa - Kolme varjoa


Kolme varjoa - Cyril Pedrosa
(Trois Ombres, 2007)
WSOY, 2010
Kirjastosta lainattu

kirjan ensimmäinen ruutu

Albumin tekemiseen taiteilijan innoitti läheisen ystävän lapsen kuolema ja erittäin koskettava sarjakuvahan on kyseessä.

"Joachim elää vanhempineen onnellisena suojaisassa laaksossa, kunnes läheiselle kukkulalle ilmestyy kolme varjoa, jotka alkavat vainota poikaa. Joachimin isä ei suostu alistumaan kammottavan uhan alla, joten edessä on vaiheikas, koskettava ja pelottavakin pakomatka. Voiko näitä vainolaisia sittenkään paeta?" takakansi

Ennen pakomatkaa Joachimin äiti käy tapaamassa neiti Piqueta, joka on erikoistunut sisäisiin riivauksiin, mutta isä on vakaasti päättänyt paeta varjoja toiseen maahan. Hän kovasti haluaa uskoa, että näin varjot jättävät heidät rauhaan.

Kolmea varjoa ei niin vain nopeasti lukaista läpi, ei koska se on jykevä teos, mutta eniten siksi, että sen sisältö on synkkä ja asia on painavaa. Sarjakuvassa on suuri tunnelataus ja tarina vanhemmista, jotka pelkäävät menettävänsä poikansa on riipaiseva. Kolme varjoa näkyvät vain pieninä tarinan taustalla, mutta ovat hyvin suuri uhka. Tuo pieni Joachim kuitenkin tuntuu ymmärtävän kohtalonsa ja olevansa sinut asian kanssa paljon paremmin kuin isä, joka loppuun asti tekee aivan kaikkensa lapsensa puolesta. Edes oma henki ja sielu eivät merkitse mitään sen rinnalla, että poika olisi turvassa. Isä vain ei loppuun asti ajattele minkälaista elämää Joachim joutuisi näin ollen viettämään, että onko se elämää ollenkaan.

Kuvat ovat hyvin elokuvamaisia ja paikoitellen pystyin nähdä ruudut rikkomattomana liikkeen jatkona toisilleen, joka sai lukemisen tuntumaan todella elämykselliseltä ja tarinaan oli mahdoton olla uppoamatta täysin. Kuvat eivät näytä viimeisen päälle viimeistellyiltä, vaan niistä välittyy tietty luonnosmaisuus ja kynänjäljen kepeys, joka myös viehättää hyvin paljon ja sopii todella hyvin kirjan teemaan ja muuhun tarinaan. Valon ja varjon vahvat kontrastit elävöittivät nekin osaltaan ja loivat tunnelman.




Kolmessa varjossa on hyvin lohduttava ajatus siitä, että elämä jatkuu, vaikka joskus tuntuisi aivan toiselta. Suuri suru tietenkin sattuu pitkään, mutta ikinä ei voi tietää mitä elämällä on vielä tarjottava - se voi olla jotain hyvin suurta ja onnellista. Tiesin, että loppu tulisi koskettava olemaan, mutta kyllä se silti yllätti kuinka päästin itseni tunteilemaan tarinan mukana. Tuntuu, että toistan vain itseäni, mutta siis todella riipaiseva tarina, jota en hetkessä unohda.

Tähtiä: ★★★★★


klo 19.34 4 kommenttia:
Tunnisteet: *****, Cyril Pedrosa, Kolme varjoa, kuolema, menetys, Sarjakuva

Päivä 4 - Kirjakassi / Kirja kassissa








klo 18.22 Ei kommentteja:
Tunnisteet: Kirjakuva päivässä -haaste
Uudemmat tekstit Vanhemmat tekstit Etusivu
Tilaa: Blogitekstit (Atom)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Jassu

maaginen realismi ♥ Unohdettujen kirjojen hautausmaa ♥ The Red Tree ♥ maalin tahrimat sormet ♥ luonto ♥ John Irving ♥ nektariinit ♥ Twin Peaks ♥

Postia: hh.lukija(a)gmail.com

2024 Reading Challenge

2024 Reading Challenge
Jassu has read 2 books toward her goal of 50 books.
hide
2 of 50 (4%)
view books

Yöpöydällä

.

Henkien labyrintti
Brooklyn


. »

Luetuimmat

  • Agatha Christie 125 vuotta -lukuhaaste
  • Sarjakuvahaaste
  • Äänestä Blogistanian Finlandiaa 2017 täällä!
  • TBR-lista Mount Everestille

Blogiarkisto

  • ▼  2024 (2)
    • ▼  elokuuta (1)
      • Kirjauutuudet kevät ja syksy 2024
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2023 (2)
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2022 (2)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (1)
  • ►  2021 (2)
    • ►  syyskuuta (1)
    • ►  tammikuuta (1)
  • ►  2020 (6)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  helmikuuta (2)
    • ►  tammikuuta (2)
  • ►  2019 (25)
    • ►  joulukuuta (2)
    • ►  marraskuuta (1)
    • ►  lokakuuta (1)
    • ►  elokuuta (1)
    • ►  heinäkuuta (3)
    • ►  kesäkuuta (1)
    • ►  toukokuuta (1)
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (1)
    • ►  helmikuuta (6)
    • ►  tammikuuta (7)
  • ►  2018 (74)
    • ►  joulukuuta (6)
    • ►  marraskuuta (4)
    • ►  lokakuuta (6)
    • ►  syyskuuta (5)
    • ►  elokuuta (5)
    • ►  heinäkuuta (8)
    • ►  kesäkuuta (4)
    • ►  toukokuuta (4)
    • ►  huhtikuuta (5)
    • ►  maaliskuuta (5)
    • ►  helmikuuta (9)
    • ►  tammikuuta (13)
  • ►  2017 (143)
    • ►  joulukuuta (13)
    • ►  marraskuuta (10)
    • ►  lokakuuta (10)
    • ►  syyskuuta (9)
    • ►  elokuuta (13)
    • ►  heinäkuuta (12)
    • ►  kesäkuuta (15)
    • ►  toukokuuta (10)
    • ►  huhtikuuta (12)
    • ►  maaliskuuta (12)
    • ►  helmikuuta (12)
    • ►  tammikuuta (15)
  • ►  2016 (185)
    • ►  joulukuuta (13)
    • ►  marraskuuta (12)
    • ►  lokakuuta (17)
    • ►  syyskuuta (14)
    • ►  elokuuta (18)
    • ►  heinäkuuta (20)
    • ►  kesäkuuta (19)
    • ►  toukokuuta (13)
    • ►  huhtikuuta (12)
    • ►  maaliskuuta (14)
    • ►  helmikuuta (17)
    • ►  tammikuuta (16)
  • ►  2015 (160)
    • ►  joulukuuta (16)
    • ►  marraskuuta (12)
    • ►  lokakuuta (14)
    • ►  syyskuuta (12)
    • ►  elokuuta (24)
    • ►  heinäkuuta (15)
    • ►  kesäkuuta (15)
    • ►  toukokuuta (13)
    • ►  huhtikuuta (11)
    • ►  maaliskuuta (9)
    • ►  helmikuuta (8)
    • ►  tammikuuta (11)
  • ►  2014 (152)
    • ►  joulukuuta (14)
    • ►  marraskuuta (13)
    • ►  lokakuuta (20)
    • ►  syyskuuta (18)
    • ►  elokuuta (17)
    • ►  heinäkuuta (10)
    • ►  kesäkuuta (12)
    • ►  toukokuuta (12)
    • ►  huhtikuuta (12)
    • ►  maaliskuuta (8)
    • ►  helmikuuta (10)
    • ►  tammikuuta (6)
  • ►  2013 (57)
    • ►  joulukuuta (8)
    • ►  marraskuuta (8)
    • ►  lokakuuta (7)
    • ►  syyskuuta (8)
    • ►  elokuuta (14)
    • ►  heinäkuuta (12)

Vierailijoita

Tähdet

★★★★★ Rakastan
★★★★ Suosittelen
★★★ Mukavaa luettavaa
★★ No jaa...
★ Älä vaivaudu

Lukuhaasteita

Lukuhaasteita

Kotimaiset kirjablogit

Kotimaiset kirjablogit
(c) Hurja Hassu Lukija. Teema: Yksinkertainen. Sisällön tarjoaa Blogger.