Cyril Pedrosa - Ekoloogiset

Ekoloogiset - Cyril Pedrosa

(Autobio, Autobio 2, 2008-09)

WSOY, 2011
Taitto: Kirjasorvi/Antti Hulkkonen

Kirjastosta lainattu

sarjakuvan ensimmäinen ruutu

Ekoloogiset on valikoima Cyril Pedrosan kahdesta omaelämäkerrallisesta albumista, jossa nimensä mukaisesti yritetään elää ekologisesti. Paino sanalla yritetään. Ei ole kuitenkaan helppo olla hyvä ihminen välinpitämättömässä maailmassa. Maailmanpaino harteillaan Pedrosan perhe joutuu jatkuvasti pienten valintojen eteen, jotka vaikuttavat koko planeetan tulevaisuuteen. "Reilun kaupan tavara, maallemuuttohaaveet ja käsiin hajoavat luomupuuvillakassit ovat ekologisesti ajattelevan perheen arkea."

Valinnat eivät tietenkään ole yksinkertaisia vaikka niin voisi ajatella. "Valitako nuhruinen pyykki vai saastuttava tehopesuaine? -- puutarhanhoidossa vaihtoehtoja on vain kaksi: myrkytä tai kitke." Pedrosa osuu monesti niin lähelle todellisuutta. Uskon, että moni tahtoisi valita luomua tai Reilun kaupan tuotteita, mutta se hinta kauhistuttaa. Ja sitten ei ehkä jakseta etsiä sieltä, mistä sitä löytyisi halvempana.

Maailman pelastaminen ei ole helppoa

Torjunta-aine ei taida maistua hyvälle lasten mielestä

Sarjakuvat ovat vain suunnilleen parin sivun mittaisia, eivätkä kaikki avautuneet niin kauhean hyvin minulle, vaikka pidän kovasti miehen piirrosjäljestä. Kolme varjoa kuitenkin kummitteli edelleen mielessäni ja kyseinen teos on asettanut riman niin korkealle, ettei ainakaan Ekoloogiset sitä tavoittanut.

Hauskoja ja yllättäviäkin asioita tapahtuu ekologisuudesta. Ajankohtaista aihetta on käsitelty humoristisesti, mutta samalla se kertoo ihmisille miten voisi ajatella luontoa enemmän paremmillla valinnoillaan. Eri asia on, että pystyykö noita valintoja noudattaamaan ja saman saa Pedrosan perhe tässä albumissa huomata.

Tähtiä: ★★★½

Muita postauksiani:
Kolme varjoa

Cyril Pedrosa - Kolme varjoa

Kolme varjoa - Cyril Pedrosa

(Trois Ombres, 2007)

WSOY, 2010

Kirjastosta lainattu

kirjan ensimmäinen ruutu

Albumin tekemiseen taiteilijan innoitti läheisen ystävän lapsen kuolema ja erittäin koskettava sarjakuvahan on kyseessä.

"Joachim elää vanhempineen onnellisena suojaisassa laaksossa, kunnes läheiselle kukkulalle ilmestyy kolme varjoa, jotka alkavat vainota poikaa. Joachimin isä ei suostu alistumaan kammottavan uhan alla, joten edessä on vaiheikas, koskettava ja pelottavakin pakomatka. Voiko näitä vainolaisia sittenkään paeta?" takakansi

Ennen pakomatkaa Joachimin äiti käy tapaamassa neiti Piqueta, joka on erikoistunut sisäisiin riivauksiin, mutta isä on vakaasti päättänyt paeta varjoja toiseen maahan. Hän kovasti haluaa uskoa, että näin varjot jättävät heidät rauhaan.

Kolmea varjoa ei niin vain nopeasti lukaista läpi, ei koska se on jykevä teos, mutta eniten siksi, että sen sisältö on synkkä ja asia on painavaa. Sarjakuvassa on suuri tunnelataus ja tarina vanhemmista, jotka pelkäävät menettävänsä poikansa on riipaiseva. Kolme varjoa näkyvät vain pieninä tarinan taustalla, mutta ovat hyvin suuri uhka. Tuo pieni Joachim kuitenkin tuntuu ymmärtävän kohtalonsa ja olevansa sinut asian kanssa paljon paremmin kuin isä, joka loppuun asti tekee aivan kaikkensa lapsensa puolesta. Edes oma henki ja sielu eivät merkitse mitään sen rinnalla, että poika olisi turvassa. Isä vain ei loppuun asti ajattele minkälaista elämää Joachim joutuisi näin ollen viettämään, että onko se elämää ollenkaan.

Kuvat ovat hyvin elokuvamaisia ja paikoitellen pystyin nähdä ruudut rikkomattomana liikkeen jatkona toisilleen, joka sai lukemisen tuntumaan todella elämykselliseltä ja tarinaan oli mahdoton olla uppoamatta täysin. Kuvat eivät näytä viimeisen päälle viimeistellyiltä, vaan niistä välittyy tietty luonnosmaisuus ja kynänjäljen kepeys, joka myös viehättää hyvin paljon ja sopii todella hyvin kirjan teemaan ja muuhun tarinaan. Valon ja varjon vahvat kontrastit elävöittivät nekin osaltaan ja loivat tunnelman.

Kolmessa varjossa on hyvin lohduttava ajatus siitä, että elämä jatkuu, vaikka joskus tuntuisi aivan toiselta. Suuri suru tietenkin sattuu pitkään, mutta ikinä ei voi tietää mitä elämällä on vielä tarjottava - se voi olla jotain hyvin suurta ja onnellista. Tiesin, että loppu tulisi koskettava olemaan, mutta kyllä se silti yllätti kuinka päästin itseni tunteilemaan tarinan mukana. Tuntuu, että toistan vain itseäni, mutta siis todella riipaiseva tarina, jota en hetkessä unohda.

Tähtiä: ★★★★★