15.8.2014

Cyril Pedrosa - Kolme varjoa


Kolme varjoa - Cyril Pedrosa
(Trois Ombres, 2007)
WSOY, 2010
Kirjastosta lainattu

kirjan ensimmäinen ruutu

Albumin tekemiseen taiteilijan innoitti läheisen ystävän lapsen kuolema ja erittäin koskettava sarjakuvahan on kyseessä.

"Joachim elää vanhempineen onnellisena suojaisassa laaksossa, kunnes läheiselle kukkulalle ilmestyy kolme varjoa, jotka alkavat vainota poikaa. Joachimin isä ei suostu alistumaan kammottavan uhan alla, joten edessä on vaiheikas, koskettava ja pelottavakin pakomatka. Voiko näitä vainolaisia sittenkään paeta?" takakansi

Ennen pakomatkaa Joachimin äiti käy tapaamassa neiti Piqueta, joka on erikoistunut sisäisiin riivauksiin, mutta isä on vakaasti päättänyt paeta varjoja toiseen maahan. Hän kovasti haluaa uskoa, että näin varjot jättävät heidät rauhaan.

Kolmea varjoa ei niin vain nopeasti lukaista läpi, ei koska se on jykevä teos, mutta eniten siksi, että sen sisältö on synkkä ja asia on painavaa. Sarjakuvassa on suuri tunnelataus ja tarina vanhemmista, jotka pelkäävät menettävänsä poikansa on riipaiseva. Kolme varjoa näkyvät vain pieninä tarinan taustalla, mutta ovat hyvin suuri uhka. Tuo pieni Joachim kuitenkin tuntuu ymmärtävän kohtalonsa ja olevansa sinut asian kanssa paljon paremmin kuin isä, joka loppuun asti tekee aivan kaikkensa lapsensa puolesta. Edes oma henki ja sielu eivät merkitse mitään sen rinnalla, että poika olisi turvassa. Isä vain ei loppuun asti ajattele minkälaista elämää Joachim joutuisi näin ollen viettämään, että onko se elämää ollenkaan.

Kuvat ovat hyvin elokuvamaisia ja paikoitellen pystyin nähdä ruudut rikkomattomana liikkeen jatkona toisilleen, joka sai lukemisen tuntumaan todella elämykselliseltä ja tarinaan oli mahdoton olla uppoamatta täysin. Kuvat eivät näytä viimeisen päälle viimeistellyiltä, vaan niistä välittyy tietty luonnosmaisuus ja kynänjäljen kepeys, joka myös viehättää hyvin paljon ja sopii todella hyvin kirjan teemaan ja muuhun tarinaan. Valon ja varjon vahvat kontrastit elävöittivät nekin osaltaan ja loivat tunnelman.




Kolmessa varjossa on hyvin lohduttava ajatus siitä, että elämä jatkuu, vaikka joskus tuntuisi aivan toiselta. Suuri suru tietenkin sattuu pitkään, mutta ikinä ei voi tietää mitä elämällä on vielä tarjottava - se voi olla jotain hyvin suurta ja onnellista. Tiesin, että loppu tulisi koskettava olemaan, mutta kyllä se silti yllätti kuinka päästin itseni tunteilemaan tarinan mukana. Tuntuu, että toistan vain itseäni, mutta siis todella riipaiseva tarina, jota en hetkessä unohda.

Tähtiä:


4 kommenttia:

  1. Kolme varjoa oli minullekin huikea kokemus <3
    Itkeä vollotin sitä lukiessa ja varsinkin sen loputtua. Olin yksin kotona ja olisin halunnut soittaa miehen ja lapset saman tien kotiin.

    Tykkäsin tässä kaikesta, paitsi siitä, että se pohjautuu ystävän kokemaan menetykseen. Koska se teki tarinasta vielä surullisemman. (Ei sillä, että suru olisi pahasta, vaan koska tuntui niin pahalta sen ystävän puolesta...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan jälkeen tosiaan kaipaa perheen ympärilleen ja ainakin hetken ajan osaa arvostaa vielä enemmän toisia. Ja olen samaa mieltä, että Kolme varjoa on tarpeeksi synkkä ilman tuota taustatietoa, että se on kirjoitettu lapsen menettäneelle ystävälle.

      Poista
  2. Taustatekijöitä lukuun ottamatta tässä albumissa oli kaikki palaset kohdillaan eli minäkin pidin tästä kovasti. Kuvitus oli varsinkin mieluinen. Kuvissa riittää yksityiskohtia tutkittaviksi useammallekin lukukerralle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla yksi suurimpia kriteerejä sarjakuvaa lukiessa on juuri kuvat ja Kolmessa varjossa kaikki osui kohdalleen :) Lisäksi tarina on hyvin vahva, enkä edes keksi kummoista kritisoitavaa.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...