"Syksyllä 1992 kerrottiin että metsissä oli ennätysmänen sienisato, että kostea ja lämmin loppukesä oli saanut maanalaiset sienirihmastot puhkeamaan kantarelleiksi ja orakkaiksi."
kirjan alku
Kultatukka, tähtönen ei ole heikkohermoisille, sillä suolenpätkän lentelevät ja veri roiskuu. Kovapäisempääkin vähän hirvittää. Ystävät hämärän jälkeen oli aivan mukavuusalueeni reunoilla, mutta tämä kirja meni jo reilusti ulkopuolelle. Kultatukka, tähtönen ei ole millään tavalla mukava kirja, se on inhottava ja silti oli aivan pakko lukea, kun jotenkin kummallisesti kirjoittajataituri
John Ajvide Lindqvist onnistuu koukuttamaan lukijan mukaansa kammottavalle
matkalle.
Kaikilla on oikeastaan jokin aivan toinen nimi.
Kultatukkainen tyttö löydetään parin viikon ikäisenä avoimesta haudasta metsässä. Hän kasvaa yksin kellariin teljettynä seuranaan vain kasettisoitin ja satunnaiset kasvattivanhempien vierailut. Tytöllä on ainutlaatuinen kyky laulaa täysin puhtaasti ja jäljitellä mitä tahansa musiikkia, mutta häneltä puuttuu kokonaan kyky tuntea.
Samaan aikaa toinen, aivan tavallinen tyttö kasvaa tavallisessa perheessä. Hän on samanlainen kuin kaikki muutkin, mutta ehkä vähän oudompi,vähän yksinäisempi. Tytöt kohtaavat 14-vuotiaina, ja heidän välilleen syntyy erikoinen ystävyys, josta kasvaa jotain täydellisen kauheaa. Nyt he eivät ole enää yksin, ja yhdessä he ovat voimakkaampia kuin kukaan muu. Takakansi
Synkkien kansien taakse kätkeytyy tarina ystävyydestä, ulkopuolisuuden tunteesta ja syrjäytyneistä, koulukiusatuista nuorista. Ihmiset kaipaavat kipeästi ympärilleen muita, mutta voiko siitä seurata mitään hyvää, jos joukko haavoittuneita, rikkinäisiä ihmisiä kerääntyy yhteen, karismaattisen johtajan ympärille. Romaani tarttuu myös musiikkimaailmaan, Idolsiin ja näiden raadollisuuteen. Nuoria viedään miten sattuu. Myös nettifoorumit on otettu esille. Paljon on siis asiaa, mutta kaikki ovat sulautuneet osaksi tarinaa.
"Lennart
tunsi piristyvänsä. Hänelle oli sattunut jotain. Sillä hetkellä kun
musta kaara oli syöksynyt häntä kohti, sydän oli hypähtänyt ja käpetynyt
kokoon kuin kuolettavan iskun edellä, levähtänyt sitten taas auki ja
rauhoittunut. Se oli kokemus."
Kultatukka, tähtönen on raaemman kauhun lukijoille ja niille jotka haluavat sietokykyään koitella, sillä jos kirjoissa olisi ikäraja, tämä olisi k-18. Pelottavinta kaikessa on se, että tämä voisi olla totta. Maailmasta eristäytyneissä ns. hiljaisissa yksilöissä on sisällä suuri uhka. Kuinka monta kertaa sitä on kuultu hirvittävien tekojen jälkeen, että tekijä oli vaitelias ja omissa oloissaan. Oliko romaanissa edes yhtään oikeasti onnellista ihmistä? Kaikki tuntuivat olevan lähinnä hukassa omassa elämässään. Huh, tämä vaatii sulattelua.
_______
John Ajvide Lindqvist - Kultatukka, tähtönen
(Lilla stjärna, 2010)
Gummerus, 2011
Kirjastosta
Hämärän jälkeen -haaste
Tähtiä: ★★★
Hämärän jälkeen -haaste
Tähtiä: ★★★
Aika paha. Kun seuraa maailman uutisia, niin noita eläviä vauvoja löytyy milloin mistäkin. Katsoin saksalaisen dokumentin, jossa kirkot pitävät sellaisia nimettömiä luukkuja, jonne voi tuoda vauvansa. Vauvasta huolehditaan ja hänelle hankitaan kasvattivanhemmat. Kirkko seuraa lapsen kasvatusta. Parempi sekin kuin metsään elävältä haudattu tai johonkin vessan pissarakoon jätetty. Julmaa.
VastaaPoistaSiitä ei taideta päästä koskaan yli eikä ympäri, että pahoja tekoja on ja niitä tapahtuu koko ajan. Romaanien esittämät kauhukuvat maailmasta eivät niin kaukana todellisuudesta aina ole. Totuus on tarua ihmeellisempää.
PoistaYritin lukea jotain kirjaa tältä, mutta jäi kesken. Lainasin saman DVD:n ja sekin keskeytyi. En muista nimeä, mutta alussa oli jokin lähiömetsä, lapsia, lunta, uhri. Ajattelin yrittää joskus uudelleen, sillä tuo ei maistunut jouluna.
VastaaPoistaOlisikohan kyseessä ollut juurikin tuo Ystävät hämärän jälkeen, ainakin siitä tiedän elokuvan olevan. Lindqvist tyyli ei ole kaikkia varten, mutta voihan sitä uudelleen yrittää parempana ajankohtana:)
Poista