Edward St Aubyn - Loistava menneisyys

Kello oli puoli seitsemän aamulla, kun Yvette 
laskeutui pihatietä pitkin kohti taloa sylissään 
korillinen edellisiltana silitettyä pyykkiä.

Edward St Aubynin kirja kutsui lukemaan itsensä, sillä en voinut olla huomaamatta siitä tekeillä olevaa tv-sarjaa, Patrick Melrose, jossa pääosaa näyttelee Benedict Cumberbatch. Sarja on pakko nähdä ja Loistavan menneisyyden kuvaus vaikutti sekin houkuttelevalta, joten halusin lukea kirjan ensin. Niin kuin todellinen kirjanörtti tietysti tekee. Johon en ehkä voi itseäni sittenkään lukea, sillä kävin juuri katsomassa Kirjallisen piirin perunankuoripaistoksen ystäville ja kirja on lukematta. Hupsis.

Palatakseni aiheeseen: Patrick Melrosen tarina on viisiosainen romaanisarja ja Loistava menneisyys pitää sisällään osat 1-3. Äskettäin lukemani Juoksee saksien kanssa -kirjan tapaan Loistava menneisyys on myös omaelämäkerrallinen. Se kertoo brittiyhteiskunnan yläluokkaisesta perheestä, joka ei voi niin hyvin kuin ulkokuori antaa ulkopuolisille ymmärtää. Ensimmäinen osa Mitäs pienistä kertoo Patrick Melrosen lapsuudesta, jota hallitsee mielivaltainen, tunteeton ja julma isä, joka on myös onnistunut pyrkimyksessään luoda äidin ja rakkautta janoavan ja tarvitsevan pojan välille etäisyyden. Perhe viettää kesää Ranskan maaseudulla vieraiden ympäröimänä ja eräänä päivänä Patrick kokee järkyttävän hetken, joka saa aikaan särön hänen sisällään.

Toinen osa kulkee nimellä Ikävä juttu ja siinä Patrick onkin jo huumeongelmainen aikuinen ja koko kirja on tiivistettynä yhä piikitystä ja pilvessä oloa. "Tuhoa ja kuolema", hän jupisi. Voi luoja, hän oli pahasti raiteiltaan, aivan helvetin pahasti raiteiltaan. Hyvin hupaisa kohta oli absurdi lewiscarrollmainen huumehouru, jossa Patrick oli.

Hoitaja: "Nyt minä kyllä sanon, että jos sinä et lakkaa pitämästä noita hulluja ääniä, miten sitten suu pannaan, kun sinä et pysty lopettamaan tuota."

Poika (epätoivoisena): "Mutta minä haluan lopettaa"

Hoitaja: "Pelkkä halu ei riitä."

Kersantti: "Ryhdistäydy, poika." (Alkaa huutaa):
"Pikamarssia! Vasen, oikea, vasen, oikea."

Matolla makaava Patrick heilutti jalkojaan kuin kaatunut vieterinukke.

Kirjan viimeisessä osassa, Toivon mukaan, Patrick on päässyt irti huumeista. Jo edellisen osan kohdalla kiinnostus pääsi aika paljon hiipumaan itseään toistavien kohtausten takia, mutta kolmannessakaan osassa en nähnyt punaista lankaa. Tutustuttiin pikaisesti moniin eri henkilöihin, jotka lopulta juhlivat keskenään, mutta en kokenut että minulle olisi jäänyt siitä mitään käteen. Toivottavasti viimeiset kaksi osaa tarjoavat kiintoisampaa sisältöä, sillä pidin kuitenkin paljon ensimmäisen osan tyylistä ja tarkan viiltävästä otteesta, vaikka itse tarina on joissain kohti iljettävä.

Tv-sarja on jo julkaistu ja Patrick Melrosen tarinan viimeisetkin osat ilmestynee jossain vaiheessa suomeksi.

★★★
Edward St Aubyn - Loistava menneisyys. Patrick Melrosen tarina

(Never Mind, 1992
Bad News, 1992
Some Hope, 1994)

Otava, 2018

Kirjastosta

Jane Smiley - Sydänmailla

Kuudenkymmenen mailin tuntinopeudella meidän maatilamme 
sivuitse ajoi minuutissa kantatie 686:ta pitkin, joka kulki 
pohjoiseen Cabot Street Roadin tienhaaraan.

kirjan alku

Jane Smileyn Sydänmailla vaikutti etukäteen hyvinkin mielenkiintoiselta ja onhan kirja vielä saanut 90-luvulla Pulitzer-palkinnon. Ikääntynyt ja pahansuopa iowalainen Larry Cookie omistaa tuottavan maatilan ja päättää ennalta-arvaamatta jakaa maatilan kolmen tyttärensä kesken. Nuorin tytöistä, muualla asuva Caroline, ei halua osuuttaan. Suutuspäissään Larry katkaisee välinsä häneen ja tästä alkaa perheen alamäki. Larry nimittäin nostaa oikeusjutun, ei Carolinea vastaan, vaan toisia tyttäriään, joiden sanoo vieneen maatilan häneltä.

Larryn vanhimmat tyttäret Rose ja Ginny asuvat miestensä kanssa isän maatilalla. Rose on syöpää sairastanut, ailahtelevan miehensä ja kahden tyttären kanssa asuva päättäväinen ja hiukan itsekeskeinenkin henkilö. Perheen välirikonkin aikana on tärkeää säilyttää maatilan puhtoinen julkisuvu. Perheen sisällä oleva epäsopu on saatava näyttämään mitättömältä ja naapurinkin ojentaa sisaruksia kertomalla, että näiden tulisi olla kiitollisuudenvelassa, koska isä onnistunut tekemään maatilasta piirikunnan parhaan. Lujat perhesiteet painavat vaakakupissa paljon, vaikka kauheuksia tyttärien lapsuudesta muistuu vihdoin mieleen.

Ginny on elänyt elämäänsä sen suurempia ajattelematta omia haaveita tai toiveitaan ja näkee nyt kaiken uusin silmin. Kirjassa käydään läpi kaikenlaista mahdollista kuten insesti, murhan suunnittelu, vanhuus, pettäminen, lapsettomuus, keskenmeno, perintöriita.., mutta silti kirja onnistuu olemaan hyvinkin tasaisesti etenevä mitä tulee draaman kaareen. Ei nousuja, ei laskuja. Luulin insestin olevan suuremmassakin roolissa draamaa ja päähenkilön sisäistä kasvua aiheuttamassa, mutta aihe ohitettiin hyvin pikaisesti ja jopa pinnallisesti.

Sydänmailla etenee verkkaisella tahdilla ja raflaavasti sanottuna se on masentava romaani masentavien ihmisten elämästä. Kirja pohjautuu löyhästi William Shakespearen Kuningas Leariin, jota tietoa vasten lukeminen ja kirjan tutkaileminen oli hiukan kiinnostavampaa. Kirjasta on tehty samanniminen elokuva, jossa näyttelee ainakin Michelle Pfeiffer.

VINKKI
Parempaa maatilaperhedraamaa etsiessäsi suosittelen tutustumaan Anne B. Ragden Berliininpoppelit-trilogiaan. Huippuhyvä!

_______

★★½
Jane Smiley - Sydänmailla

(A Thousand Acres, 1991)

Otava, 1997

Omasta hyllystä