 |
| Kuin kaksi marjaa |
Pajtim Statovci - Kissani Jugoslavia
Maahanmuutto, rakkaus, kuolema ja kissa. Siihen Kissani Jugoslavia tiivistyy. Kirja kertoo Eminestä ja Bekimistä. Emine on Jugoslavian maaseudulla varttunut albaanityttö, jossa naisen tehtävä on miellyttää miestään. Valtion hajotessa perhe matkaa Suomeen ja alkaa sopeutuminen uuteen maahan, joka aiheuttaa lähinnä suuren ulkopuolisuuden tunteen ja häpeän. Minusta tuntui että suomalaiset katselivat meitä kuin häkkiin teljettyjä eläimiä. Turhautuminen kuuluu osana tunteiden kirjoa. He eivät tunne kuuluvansa kotimaahan eikä uusi maa ota hyvin vastaan. Me jäimme eristyksiin - kahteen erilaiseen maailmaan, jotka jollakin tavalla kuitenkin alkoivat muistuttaa toisiaan, emmekä me enää kuuluneet kumpaankaan. Olimme irtolaisia, marginaaliin työnnettyjä kiertolaisia, ihmisiä vailla kotimaata, identiteettiä ja kansallisuutta.
Bekim asuu nyky-Suomessa, jonne hän on tullut pienenä poikana Jugoslaviasta. Hänellä ei ole ystäviä ja suomalaisten pinnalliset puheet olivat sietämättömiä. -- kaikkien näiden vuosien yksinäisyys on ollut niin julmaa, että joskus minusta tuntuu siltä kuin kukaan ei tietäisi olemassaolostani. Asenteet maahanmuuttujia kohtaan ovat kamalaa luettavaa. Hävettää. En voi millään tietää miltä tuntuu olla maahanmuuttuja Suomessa, mutta Kissani Jugoslavia avaa sitä puolta hyvin. Kirja ei ole pelkästään maahanmuuttokirja, se kertoo yleensäkin ihmisistä, heidän tunteistaan, identiteetin etsimisestä, yksinäisyydestä ja johonkin kuulumisen halusta.
Statovci jättää paljon lukijan varaan ja vastuulle, ja osa symboliikasta jääkin arvoitukseksi. Nuoren Eminen tarina oli kirjan mielenkiintoisimpia osuuksia ja Bekimin luona asunut puhuva kissa taas hirvittävä ja epämieluisa.
Maahanmuutto, rakkaus, kuolema ja kissa. Siihen Kissani Jugoslavia tiivistyy. Kirja kertoo Eminestä ja Bekimistä. Emine on Jugoslavian maaseudulla varttunut albaanityttö, jossa naisen tehtävä on miellyttää miestään. Valtion hajotessa perhe matkaa Suomeen ja alkaa sopeutuminen uuteen maahan, joka aiheuttaa lähinnä suuren ulkopuolisuuden tunteen ja häpeän. Minusta tuntui että suomalaiset katselivat meitä kuin häkkiin teljettyjä eläimiä. Turhautuminen kuuluu osana tunteiden kirjoa. He eivät tunne kuuluvansa kotimaahan eikä uusi maa ota hyvin vastaan. Me jäimme eristyksiin - kahteen erilaiseen maailmaan, jotka jollakin tavalla kuitenkin alkoivat muistuttaa toisiaan, emmekä me enää kuuluneet kumpaankaan. Olimme irtolaisia, marginaaliin työnnettyjä kiertolaisia, ihmisiä vailla kotimaata, identiteettiä ja kansallisuutta.
Bekim asuu nyky-Suomessa, jonne hän on tullut pienenä poikana Jugoslaviasta. Hänellä ei ole ystäviä ja suomalaisten pinnalliset puheet olivat sietämättömiä. -- kaikkien näiden vuosien yksinäisyys on ollut niin julmaa, että joskus minusta tuntuu siltä kuin kukaan ei tietäisi olemassaolostani. Asenteet maahanmuuttujia kohtaan ovat kamalaa luettavaa. Hävettää. En voi millään tietää miltä tuntuu olla maahanmuuttuja Suomessa, mutta Kissani Jugoslavia avaa sitä puolta hyvin. Kirja ei ole pelkästään maahanmuuttokirja, se kertoo yleensäkin ihmisistä, heidän tunteistaan, identiteetin etsimisestä, yksinäisyydestä ja johonkin kuulumisen halusta.
"Voiko
todella olla niin, mietin silittäessäni sen karheaa päälakea,
että siltä odotetaan pahinta siksi, että se sattuu olemaan käärme?"
että siltä odotetaan pahinta siksi, että se sattuu olemaan käärme?"
Statovci jättää paljon lukijan varaan ja vastuulle, ja osa symboliikasta jääkin arvoitukseksi. Nuoren Eminen tarina oli kirjan mielenkiintoisimpia osuuksia ja Bekimin luona asunut puhuva kissa taas hirvittävä ja epämieluisa.
⧫ ⧫ ⧫
Vilja-Tuulia Huotarinen - Valoa valoa valoa
Tsernobylin räjähtäessä keväällä 1986 Mimi saapuu samaan kouluun kuin Mariia. Mariia lupautuu näyttelemään Mimin ystävää ja 14-vuotiaat tytöt ystävystyvät ja rakastuvat. Kun rakastuu ei enää leijaile ilmassa vaan löytää jotakin mistä pitää kiinni. Mariian perheeseen kuuluu sairas äiti, isä ja veli, jotka kaikki tuntuvat etäisiltä, eivät vanhemmat ymmärrä tytärtään. Mariia ei viihdy hiljaisessa kodissaan, vaan haluaa elämää ja ääntä. Mimi puolestaan asuu Seka-Sorto nimisessä talossa yhdessä isoäidin, Kylli-tädin, 59:n ja 62:en kanssa. Isä on muualla ja äiti on tehnyt itsemurhan.
Tsernobylin räjähtäessä keväällä 1986 Mimi saapuu samaan kouluun kuin Mariia. Mariia lupautuu näyttelemään Mimin ystävää ja 14-vuotiaat tytöt ystävystyvät ja rakastuvat. Kun rakastuu ei enää leijaile ilmassa vaan löytää jotakin mistä pitää kiinni. Mariian perheeseen kuuluu sairas äiti, isä ja veli, jotka kaikki tuntuvat etäisiltä, eivät vanhemmat ymmärrä tytärtään. Mariia ei viihdy hiljaisessa kodissaan, vaan haluaa elämää ja ääntä. Mimi puolestaan asuu Seka-Sorto nimisessä talossa yhdessä isoäidin, Kylli-tädin, 59:n ja 62:en kanssa. Isä on muualla ja äiti on tehnyt itsemurhan.
Kirjan kertojana on Mariia, joka puhuttulee vähän väliä lukijaa, neuvoo, kritisoi itseään ja kokeilee kuuluisien kirjailijoiden neuvoja kirjoittamisesta (tai on kokeilematta). Tekstikappaleet ovat hyvin lyhyitä, välillä runomaisia. Jatkuvasti toistuva HYVÄT LUKIJAT! -fraasi tempaisi pois tarinasta ja aiheutti pientä ärtymystä, kun mielummin olisi halunnut upota paremmin tarinaan.
"He aikoivat jatkaa elämistä. He hengittävät Jumalan ilmaa ja säteilvät
valoa valoa valoa
jonka nimi on
elämänhalu"
Kirjassa kauniita ajatuksia ja erikoisempaan kerrontatapaan tottui. Älkää luulko että pelastatte ihmisiä ottamalla heitä kädestä kiinni. Mutta ottakaa heitä kädestä kiinni. Välillä oli raskastakin lukea kipuilevien nuorten elämästä. Mimin kanssa Mariia kuitenkin pystyy olemaan Takki auki. Sydän auki. Mimi loi hänen elämäänsä valon valon valon.
Valoa valoa valoa on vuoden 2011 Finlandia Junior -palkittu.
___________________________________________
★★★½
Pajtim Statovci - Kissani Jugoslavia
Pajtim Statovci - Kissani Jugoslavia
Seven, 2014
Omasta hyllystä
★★★
Vilja-Tuulia Huotarinen - Valoa valoa valoa
Vilja-Tuulia Huotarinen - Valoa valoa valoa
Karisto, 2011
Kannen suunnittelu: Tuija Kuusela/Stiili
Kannen suunnittelu: Tuija Kuusela/Stiili
Kirjastosta
Prideviikko on kohta päätöksessään enkä huomenna ole postausta ole julkaisemassa, joten tämä olin minun osaltani tässä. HLBTQ kirjallisuutta jäi tosin julkaistavaksi ensikin viikolle, kun eilisen myräkkä ja huonosti toimiva netti pisti julkaisutahtini uusiksi. Kiitos Niinalle teemaviikosta!
Postaukset
Violette Leduc: Thérése ja Isabelle
Jean Cocteau: Valkoinen kirja
Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia
Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa
⧫ ⧫ ⧫
Prideviikko on kohta päätöksessään enkä huomenna ole postausta ole julkaisemassa, joten tämä olin minun osaltani tässä. HLBTQ kirjallisuutta jäi tosin julkaistavaksi ensikin viikolle, kun eilisen myräkkä ja huonosti toimiva netti pisti julkaisutahtini uusiksi. Kiitos Niinalle teemaviikosta! Postaukset
Violette Leduc: Thérése ja Isabelle
Jean Cocteau: Valkoinen kirja
Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia
Vilja-Tuulia Huotarinen: Valoa valoa valoa
Olen lukenut Kissani Jugoslavian jo pari kertaa. Kirjan maailma oli niin huikea, että uppouduin siihen täysillä ja kirjan maailma veti puoleensa lujalla otteella. Huippuhieno teos <3
VastaaPoistaJa tuo kissa+kirjakuva on ihana <3
PoistaKissani Jugoslavialla oli paljon hienoja hetkiä ja mukavaa, että niin monet tuntuvat pitäneen siitä.
PoistaKiitos:)
Hauska kissakuva! Tuo Valoa valoa valoa oli tällä viikolla esillä monessa blogissa, itsekin sen luin. Kiitos kun otit osaa teemaviikolle. ♥
VastaaPoistaNuo kissat olivat kuin tehty yhteiskuvaa varten:D Itsekin tartuin Valoa valoa valoa -kirjaan sen nopealukuisuuden vuoksi, joten en ihmettele monien muidenkaan halua lukea se tälle teemaviikolle.
PoistaKiitos vielä emännöinnistä♥