kirjan alku
Kirjamaailma sai kuulla viime vuonna suru-uutisia Seita Vuorelan äkillisestä poismenosta. Häneltä jäi kesken nuortenromaani Lumi, jonka viimeisteli Vilja-Tuulia Huotarinen. Hieno kirja ansaitsikin päästä maailmalle ihmisten luettavaksi. Lumi on ehdolla Finlandia Junior-palkinnon saajaksi.
15-vuotias Siamak on asunut perheensä kanssa Suomessa jo pitkään ja sopeutunut lumen ja jään maahan, josta on tullut hänelle koti. Muut pojat ovat hyväksyneet hänet joukkoon, koska jääkiekossa Siamak on hyvä. Lapsuudenystävä Iranista pakenee yksin Siamakin perheen luokse. Atishan tulo muistuttaa poikaa elämäästään Iranin Teheranissa. Vanhemmat muistelevat mielellään noita aikoja ja kyselevät kuulumisia, mutta Siamak haluaa unohtaa. Hän elää nuorena kuolleen setänsä nimen varjossa ja saappaat ovat isot täytettäviksi.
Siamakista ja Atishasta kertovien osuuksien lomassa kulkee satu Lumikuningattaresta persialaisin vivahduksin, jossa ydin on säilynyt ennallaan: poika saa sirpaleen silmäänsä ja sydämeensä eikä kaipaa enää kotiin. Lumi on tätä päivää nyt, kun maahanmuuttajakysymykset ovat nousseet pinnalle. Siamakin äiti tuntee olonsa ulkopuoliseksi: lapset ovat sulautuneet osaksi Suomea, mutta hän ei osaa edes kieltä, eikä siten tunne osaavansa huolehtia perheestään niin kuin vanhempien kuuluu. Pohjoinen on tehnyt äidistä katkeran.
Näkökulmat vaihtuvat Siamakin ja Atishan välillä. Atisha saa kokea kylmää vastarintaa Siamakin suunnalta, sillä poikaa ei tämän tulo miellytä. Hän ei tahdo kavereidensa yhdistävän häntä huivipäiseen Atishaan. Hän haluaa sulautua joukkoon. Vuorela on luonut hienon ja erilaisen nuortenkirjan, jonka lopussa on onneksi tuttua epärealistisuutta ja satumaisuutta. Maaginen realismi on nimittäin ollut se, mihin aikaisemmin Usvassa ihastuin.
Lukeminen muuttui loppua kohden aika surulliseksi, kun tiesi ettei Vuorelalta enää muita kirjoja ilmestyisi ja Huotarisen koskettavat loppusanat saivat viimeistään kyyneleet silmiin. Linkkaan tähän vielä Sirrin erittäin kiinnostavan ja kattavan pohdinnan kirjan stereotypioista ja kulttuurisesta omimisesta. Lumen lumoavat kannet kirjaan on loihtinut Terhi Ekebom.
"Mä olen ollut ajattelematta elämääni Iranissa niin monta vuotta,
että on kuin mä en olisi siellä koskaan ollutkaan. Nyt mun muuriini on
kuitenkin ilmestynyt halkeama, joka kasvaa, leviää, siitä tunkee
muistoja sisään, niitä ryömii kuin varkain taloon, jonka seinässä on
reikä, ne ovat kuokkavieraita, jotka sotkevat huoneet ja jättävät
sormenjälkensä ovenkarmeihin."
Siamakista ja Atishasta kertovien osuuksien lomassa kulkee satu Lumikuningattaresta persialaisin vivahduksin, jossa ydin on säilynyt ennallaan: poika saa sirpaleen silmäänsä ja sydämeensä eikä kaipaa enää kotiin. Lumi on tätä päivää nyt, kun maahanmuuttajakysymykset ovat nousseet pinnalle. Siamakin äiti tuntee olonsa ulkopuoliseksi: lapset ovat sulautuneet osaksi Suomea, mutta hän ei osaa edes kieltä, eikä siten tunne osaavansa huolehtia perheestään niin kuin vanhempien kuuluu. Pohjoinen on tehnyt äidistä katkeran.
Näkökulmat vaihtuvat Siamakin ja Atishan välillä. Atisha saa kokea kylmää vastarintaa Siamakin suunnalta, sillä poikaa ei tämän tulo miellytä. Hän ei tahdo kavereidensa yhdistävän häntä huivipäiseen Atishaan. Hän haluaa sulautua joukkoon. Vuorela on luonut hienon ja erilaisen nuortenkirjan, jonka lopussa on onneksi tuttua epärealistisuutta ja satumaisuutta. Maaginen realismi on nimittäin ollut se, mihin aikaisemmin Usvassa ihastuin.
"Mitään ei voi sanoa varmaksi sellaisessa maassa kuin Iran. Hekään
eivät ole voineet palata, vaan seisovat vielä lähes kymmenen vuoden
jälkeen tällä lumisella laiturilla tuomittuina odottamaan junaa, jota ei
tule ja joka on kaiketi suistunut raiteiltaan."
Lukeminen muuttui loppua kohden aika surulliseksi, kun tiesi ettei Vuorelalta enää muita kirjoja ilmestyisi ja Huotarisen koskettavat loppusanat saivat viimeistään kyyneleet silmiin. Linkkaan tähän vielä Sirrin erittäin kiinnostavan ja kattavan pohdinnan kirjan stereotypioista ja kulttuurisesta omimisesta. Lumen lumoavat kannet kirjaan on loihtinut Terhi Ekebom.
_______
★★★★
Seita Vuorela - Lumi
Wsoy, 2016
Kannen kuva: Terhi Ekebom
Kannen kuva: Terhi Ekebom
Arvostelukappale
Tämä oli todella korkealaatuinen nuorisokirja. Nyt sitä lunta sitten on, ihanaa.
VastaaPoistaAivan ihana, vaikka pakko sanoa, että Usvasta tykkäsin vielä enemmän<3
PoistaFinlandia-ehdokkaat on kyllä vahvoja. Mulla olisi varmasti ainakin tosi vaikeata lasten- ja nuortenkirjoista valita kun on nuortenkirjasta kuvakirjaan. :D Lukulistalta löytyy tämä ja muutama muu.
VastaaPoistaTiia
Eipä käy kateeksi valitsijaa, niin paljon hyviä ehdokkaita (siis ainakin Juniorissa:D)) Luin juuri kaksi kuvakirjaa, jotka ovat ehdolla: huikean hyviä nekin!<3
PoistaMinusta tämä oli hieno kirja, ja niin oli toinenkin lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokas Minä, Muru ja metsä. Kirjat ovat keskenään niin erilaisia, että vaikea miettiä, mitä valinnassa lopulta painotetaan.
VastaaPoistaMinä jos saisin valita, niin Minä, Muru ja metsä voittaisi ehdottomasti<3 Mutta tosiaan haastavaa tuo erilaisuus, miten näitä voi verrata?
Poista