Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tainaron. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tainaron. Näytä kaikki tekstit

1.10.2018

TEATTERISSA: Tainaron

Kuvaaja: Kastehelmi Korpijaakko

Pääsin kutsuvieraslipulla katsomaan Kansallisteatterin Tainaron-näytelmän, joka pohjautuu Leena Krohnin samannimiseen kirjaan. Olin hyvin kiinnostunut näkemään, miten niin haastava teksti ja tapahtumien vähyys ja absurdius on saatu toiminaan lavalla. Miten ne kaikki kummalliset tapahtumat ja oudot ötökät on tuotu esille.

Kirjan tapaan näytelmän päähenkilö (Kati Outinen) kirjoittaa kirjeitä jollekin tutulleen ja kertoo Tainaronin maailmasta, joka ei muistuta millään lailla omaa maailmaamme. Tanaronin maailma oli luotu vähin, mutta erikoisin lavastein: katosta roikkuvia lasimaljoja, mekaanisesti liikkuvia ötötöitä vilisii kymmenittäin pitkin Pienen näyttämön lavaa, teltta ja kasvi, joka on ottanut haltuunsa yhden seinustan. Näytelmä ei ainakaan vilissyt kirjan tapaan vauhdilla ohi, vaan se jäi päähenkilön tavoin ihmettelemään ja hämmästelemään monenlaista pientä ja hämmentävää tapahtumaa. Aikansa siinä ihmetteli mukana, kunnes alkoi odottaa jotain uutta kiinnostavaa.

Kuvaaja: Kastehelmi Korpijaakko

"Tainaron ei ole paikka vaan tapahtuma."

Tainaron muuttaa jatkuvasti muotoaan ja niin myös siellä asuvat eläimet ja kasvit. Päähenkilö käy itsekin läpi muutosprosessia ja siihen liittyviä ajatuksia. Kohokohdat muodostuivat oikeastaan Aino Vennan musiikkiosuuksista, jotka tavoittivat tuon häilyvän, oudon ja aavistuksen uhkaavan tunnelman, joka piti näytelmää kasassa. Vennalla on hieno vahva ääni ja kappaleet olivat upeita. Roolitus on mennyt aivan nappiin! Tainaron on pala purtavaksi.

Loistavasti näytelmän tunnelmiin pääsee Älkää luottako kukkiin -videon kautta.

Kuvaaja: Kastehelmi Korpijaakko

ESIINTYJÄT Kati Outinen ja Aino Venna
OHJAUS Essi Rossi
DRAMATISOINTI Iida Hämeen-Anttila ja Essi Rossi
ESITYSDRAMATURGIA Essi Rossi ja Iida Hämeen-Anttila
LAVASTUS JA VALOSUUNNITTELU Milla Martikainen
VIDEOIDEN SUUNNITTELU JA TOTEUTUS Milla Martikainen ja Aino Venna
PUKUSUUNNITTELU Auli Turtiainen
MUSIIKKI Aino Venna
ÄÄNISUUNNITTELU Pauli Riikonen
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU Krista Karppinen

20.2.2017

Leena Krohn - Unelmakuolema ja Tainaron


"Lapset pelkäävät pimeää, ja lapset ovat oikeassa. Heille uskotellaan,
että yö merkitsee vain värien ja valon tilapäistä poissaoloa. Mutta asia
on juuri toisin päin: se mikä on hetkellistä on päivä. Auringonpaiste,
värit ja äänet ovat erityistapauksia, ne kuuluvat poikkeustilaan."
Unelmakuoleman alku

Unelmakuolema on ensimmäinen lukemani kirja Leena Krohnilta, vaikka hän on roikkunut aikojen alusta saakka lukulistallani. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Lucialla, unettomuudesta kärsivällä nukutuslääkärillä, on virka sekä Unelmakuolema-kodissa että Pakastamossa. Unelmakuoleman bisnesidea on tarjota hyvinvoiville kansalaisille, myös terveille ja nuorille, mahdollisimman laadukas kuolema. Pakastamon asiakkaat puolestaan tavoittelevat kuolemattomuutta. He uskovat tieteen vielä kerran löytävän ratkaisun parantumattomiin sairauksiin.

Unelmakuoleman moninainen ihmisverkko kietoutuu Lucian ympärille, jolta kaikkein vaikeimmat tapaukset tulevat hakemaan ratkaisua ongelmiinsa. Äänitarkkailijana toimivaa Tottia piinaavat äänet, joita kukaan muu ei kuule. Kassu on häirikkönuori, joka liittyy työpaikkoja sabotoivaan salaiseen iskuryhmään. Syvämietteinen Nara on pettynyt ihmiskuntaan ja haaveilee kuoleman kautta siirtyvänsä osaksi kasvikuntaa. Takakannesta

"Nyt elettiin toista aikakautta, jolloin moisen pyrkimys oli säälittävä ja
pateettinen. Kukapa olisi halajoinut kehittyä paremmaksi ihmiseksi? Itsensä
unohtaminen, kieltämys, nöyryys, kiitollisuus, myötätunto ja muut samankaltaiset
entisajan hyveet todistivat nyt vain heikkotahtoisuudesta, vitaliteetin, uskalluksen,
kyvyn ja seksikkyyden puutteesta. Sisältöteollisuus, johon kuuluivat sellaiset
inhimillisen toiminnan ja kaupankäynnin alat kuin viihde ja taide, opastivat
kansalaisia kehittämään katu-uskottavampaa persoonallisuutta."

Unelmakuolemassa eletään hyvin erilaista aikaa kuin tämä meidän nykypäivä. Mieleeni tulee tulevaisuuden dystopia. Vedestä käydään maailmalla sotaa ja ihmiset juodaan kofeiinitonta kahvia. Taide on ottanut harppauksia eteenpäin ja radikalisoitunut. Taitelijat tavoittelevat ihmisten shokeeraamista ja tekevät mitä hurjimpia teoksia, jossa prostituoidun tappaminenkin viihteen hyväksi on hyväksyttävää. Taiteen inhimillisemmäksi tekemisen puolestapuhujia ihmetellään: "Elämme nyt keskellä konservatismin aaltoa, joka todella kauhistuttaa minua." Maailma näyttää siis täysin heittäneen häränpyllyä.

Kirjassa on väläyksiä ja häivähdyksiä sieltä täältä, muutamien ihmisten elämästä, mutta eniten keskitytään Luciaan, jolla on mielenkiintoinen tilanne ammattinsa puolesta. Unelmakuolemassa tarjotaan yleellinen kuolema ja Pakastamossa ihmiset syväjäädytetään, jotta heidät voidaan tulevaisuudessa herättää takaisin eloon. Lisäksi Lucia tekee kerran viikossa vuoron kaupunginsairaalassa. "Oikeus kuolla on paljon tärkeämpi ja luovuttamattomampi ihmisoikeus kuin se että saa työntää lapun vaaliuurnaan."

Unelmakuolema on älykäs romaani, joka sai itseni tuntumaan tyhmältä, sillä siinä on jonkin verran lääketieteen ja fysiikan sanastoa ja muuta hienoa termistöä sekä ihan sisällöllisesti kirjassa on monia teemoja. Paljon pyöritään kuoleman ja kuolemattomuuden ympärillä ja erityisesti pelätään lentävä vanhuus -virusta, joka saa ihmiset vanhenemaan nopeammin ja mikä olisi sen kauheampaa.


⧫   ⧫   ⧫   ⧫   ⧫


"Kuinka unohtaisin kevään, jolloin teimme kävelyretkiä Yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan, kun täällä Tainaronissakin on sellainen puisto, laaja ja huolella hoidettu."
Tainaronin alku

Tainaron sisältää kaksikymmentä kahdeksan kirjettä, joihin ei tule vastausta. Ne on osoitettu ystävälle, joka hahmottuu näkyviin sen läpi mitä kerrotaan, ja ne kuvaavat merkillistä Tainaronin kaupunkia. Kertoja puhuu tyynesti ja kummastelematta olennoista ja tapahtumista uudessa ympäristössään. Ystävästään Jäärästä, välkkyjistä, neiti Pumilionista, Matkijasta, Liikkuttomasta, Kuningas tarkimalaisesta ja Pölkkyhärästä, uuden maailman tavoista ja lainalaisuuksista. Takakansi

Tainaron kuvaa kummallisen kaupungin elämänmenoa, jossa seurataan siellä asuvien ötököiden ja eliöiden elämää pieninä vilauksina ja lyhyinä tuttavuuksina. Tainaron ei oikein ollut minun kuppi teetä, en kokenut päässeeni sisälle Krohnin erikoiseen maailman läheskään yhtä hyvin kuin Unelmakuolemaan. Enkä kauheasti välitä ötököistä, joten en näköjään tykkää lukeakaan niistä 😅 Toinen syy on varmasti lyhyt kappaleet ja jatkuva tutustuminen aina vain uusiin hahmoihin. Sama ongelma joka minua vaivaa novellien kanssa. Tainaronin kaupunki vilisi ohi silmien, mutta mitään ei erityisemmin jäänyt käteen.

"Täällä voit törmätä tuntemattomaan, ja hän tulee luoksesi kuin
vanha tuttava ja alkaa muistella jotain taannoista hupaista
sattumaa, jonka muka olette yhdessä kokeneet. Kun kysyt:
- Milloin? hän nauraa ja vastaa: - Silloin kuin olin toinen."
________________________________________________


Leena Krohn - Unelmakuolema
Teos, 2004
Graafinen suunnittelu: Ilona Ilottu/dog design
Omasta hyllystä


Leena Krohn - Tainaron
Wsoy, 1985
Kirjastosta
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...