Miniarvioita uutuuksista

Vai pitäisikö sanoa kahdesta uutuudesta ja yhdestä viime vuoden kirjasta. Yleensä tapanani on ollut pyrkiä tekemään jokaisesta kirjasta oma bloggauksensa, mutta sattuneista syistä en koneella ole viime aikoina juuri ollut ja bloggaamattomien kirjojen pino kasvaa, niin helpotan urakkaani niputtamalla kolme samaan. Mikään näistä ei myöskään viiden tähden kirja ollut, joten lyhyempi esittely riittänee.

"Täytän tänään sata vuotta."

kirjan alku

Yksitoistavuotias Anahita Chaval, jalosukuisen mutta köyhtyneen intialaisperheen tytär, ystävystyy omapäisen prinsessa Indiran kanssa ja pääsee osaksi tämän satumaista elämää lemmikkinorsuineen ja palatseineen. Prinsessan virallisena seuralaisena Anahita matkaa kauas Englantiin sisäoppilaitokseen juuri ennen ensimmäisen maailmansodan syttymistä. Englannin maaseudulla hän tutustuu nuoreen Donald Astburyyn, joka on upean Astburyn kartanon perijä, sekä tämän juonittelevaan äitiin.

Lähes vuosisata vuotta myöhemmin Rebecca Bradley, nuori amerikkalainen filmitähti, elää julkisuuden valokeilassa. Kesken elokuvan filmausten Englannin maaseudulle Astburyn kartanoon saapuu yllättäen Ari Malik selvittämään isoisoäitinsä Anahitan menneisyyttä. Pian Astburyn suvun tarkoin varjelemat salaisuudet alkavat paljastua. Takakansi

Lucinda Rileyn Keskiyön ruusua odotin tänä vuonna kovasti. En ole aikaisemmin lukenut häneltä mitään, mutta joskus vuosia sitten katsomani dokumentti sai minut lisäämään Rileyn 'suomennosta odotellaan' -listalle. Nautin valtavasti isoäidin kiehtovista osuuksista, mutta Rebeccan tarina oli turhan höttöinen ja romanttinen makuuni. Jos kirjan kliseet ja itsestäänselvyyksien kertomiset ohittaa, jää jäljelle oikein hyvä tarina.

Yksi kirjan tutkimuslähteistä on muuten ollut Ruth Prawer Jhabvalan Kuumuus ja kiihko. Kannattaa lukea, jos Intia kiinnostaa.

*****

"Kohotin katseeni kun kuulin naurua, 
jäin katsomaan kun näin tytöt."

kirjan alku

Kesällä 1969 neljätoistavuotias kalifornialaistyttö Evie on tylsistynyt, yksinäinen ja janoaa uusia kokemuksia. Hänen vanhempansa ovat juuri eronneet, hän riitautuu parhaan ystävänsä kanssa, hänen ihastuksensa on lähtenyt kaupungista. Evie ihastuu puistossa kohtaamaansa hippityttöön Suzanneen ja päätyy tämän matkassa kommuuniin, jota pyörittää karismaattinen Russell. Kesä kuluu kommuunin maatilalla vetelehtien. Vähitellen raadollinen totuus idyllin taustalla alkaa paljastua, ja lopulta tapahtumat riistäytyvät kokonaan käsistä. Takakansi

"Laulut lietsoivat minun omaa oikeamielistä murhettani, kuviteltua ykseyttäni maailman perimmäisen traagisuuden kanssa. Miten ihanaa minusta olikaan tuskistella sillä lailla, ruokkia tunteitani kunnes ne kasvoivat sietämättömiksi. Halusin että koko elämä tuntuisi yhtä kuumeiselta ja pakahduttavan merkitykselliseltä, niin että jopa värit ja sää ja maut olisivat täyteläisempiä. Sitä laulussa luvattiin, sitä ne luotsasivat minusta esiin"

Emma Clinen esikoisromaani Tytöt on paljon puhuttu ja kohuttu. Se on kirja nuoruuden haavoittuvuudesta ja vaikutusalttiudesta. Evie on tyttö, joka haluaa kuulua johonkin ja kuten kirjassakin sanotaan: haluamme kaikki tulla nähdyiksi. Taustalla on tositarina Mansonin johtamasta kultista, joka on lopulta turha viittaus, romaani olisi pysynyt pystyssä omilla jaloillaankin. Tytöt ei ole mitään maailman iloisinta luettavaa, mutta ainakin se saa ajattelemaan.

*****

"Juna kaarsi Kajaanin asemalle juuri samalla hetkellä kun Mira ja hänen veljensä Heikki porhalsivat asemalaiturille laukkuja raahaten."

kirjan alku

Maalaistyttö Mira muuttaa Helsinkiin ja alkaa etsiä asuntoa, koska ei voi ikuisesti asua serkun nurkissa. Käpylästä löytyy ihana kämppä, jos Mira suostuu hoitamaan talonmiehen tehtäviä kesän ajan. Hänellä ei ole lainkaan kokemusta sellaisesta työstä, eikä kaikki sujukaan kommelluksitta. Muut talon asukkaat ovat mukavia ja ymmärtäväisiä, mutta rouva Tiitinen valittaa kaikesta, ja erityisen ärsyttävä on piikittelevä, aina vihaisen oloinen lakimies Ossi Manner. Takakansi

Asta Ikonen on entuudestaan tuttu nuortenkirjoistaan, mutta Rakkautta rappukäytävässä loikkaa aikuisten viihderomaanien puolelle. Tämä kirja vei minut niihin ihaniin tunnelmiin kun nuorena luin Ikosen Kettukuja-kirjoja ja vaikka en voi sanoa olevani romantiikka- tai viihdegenren ylin ystävä, niin onhan tämä suloinen tarina.

_______

Lucinda Riley - Keskiyön ruusu

(The Midnight Rose, 2013)

Bazar, 2016
Kannen suunnittelu: Eevaliina Rusanen

Arvostelukappale
Seitsemännen taiteen tarinat
Tähtiä: ★★★

Emma Cline - Tytöt

(The Girls, 2016)

Otava, 2016

Arvostelukappale
Tähtiä: ★★★

Asta Ikonen - Rakkautta rappukäytävässä

Reuna, 2015
Kannen piirros: Riikka Nikko

Kirjastosta
Tähtiä: ★★½

Ruth Prawer Jhabvala - Kuumuus ja kiihko

"Beth Crawford palasi Simlasta pian sen jälkeen, 
kun Olivia oli karannut nawabin kanssa."

kirjan alku

Ruth Prawer Jhabvala sai Booker-palkinnon vuonna 1975 romaanistaan Kuumuus ja kiihko. Jhabvala on voittanut myös kaksi Oscaria parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta: Hotelli Firenzessä ja Talo jalavan varjossa, jotka molemmat perustuvat E. M. Forsterin romaaneihin sekä ehdokkuuden Kazuo Ishiguron romaaniin perustuvasta elokuvasta Pitkän päivän ilta.

Kaukana Keski-Intiassa sijaitsevan Satispurin englantilaista virkakuntaa kuohuttaa vuonna 1923 tyrmistyttävä skandaali: Douglas Riversin nuori vaimo Olivia jättää miehensä ja karkaa paikallisen ruhtinaan, Khatmin nawabin, luokse.

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin nuori englannitar kiinnostuu isoisänsä ensimmäisestä vaimosta niin, että hän matkustaa Satispuriin skandaalin tapahtumapaikalle. Paljon on muuttunut: britit lähteneet, Khatmin loistava palatsi on autio. Mutta paljon on myös ennallaan: tuoksut, värit, äänet; koko intialainen elämäntapa. Tasangon paahteisessa kesässä, Olivian jalanjäljillä, elää tämän kirjan kirjoittaja oman kuumuuden ja kiihkon tarinansa. Takakansi

"En edelleenkään usko Oliviassa olleen mitään erikoista. Tarkoitan, että hänellä ei alussa ollut mitään erityisiä ominaisuuksia. Intiaan tullessa hän saattoi hyvin olla juuri sitä, miltä hän näyttikin: kaunis nuori nainen, melko turhamainen ja huvittelunhaluinen, hieman ärtyisäkin. Mutta tehtyään sen, mitä hän teki - jäätyään sen jälkeen loppuiäkseen Intiaan - hän ei voinut enää olla sama ihminen kuin alussa. Mutta siitä mitä hänestä tuli myöhemmin, ei ole säilynyt mitään tietoa - sikäli kuin minä tiedän. Haluaisin tietää yhä enemmän, mutta nähtävästi ainoa tapa saada jotakin selville on tehdä niin kuin hänkin - jäädä tänne."

Kirjan minäkertojana on tämä isoisänsä ensimmäisestä vaimosta kiinnostunut nuori englannitar, joka seuraa Olivian jalanjälkiä hyvinkin kirjaimellisesti. Tasaisin väliajoin tarina siirtyy menneisyyteen ja Olivian vaiheisiin, naiseen joka koki elämänsä Intiassa yksitoikkoiseksi, samoin kuin ihmiset ympärillään. Yksinäiset päivät hän vietti suljetussa talossa ja odotti miehensä palaavan töistä. Ei siis mikään ihme, että tavatessaan päivälliskutsuilla mielenkiintoisen ja hänet huomioonottavan nawabin, Olivia alkaa viettää yhä enemmän aikaa miehen seurassa.

Jhabvala on asunut yli kaksikymmentä vuotta Intiassa arkkitehtimiehensä kanssa, joten omien kokemustensa kautta hän saa aikaan vakuuttavan tarinan eurooppalaisista Intiassa ja siitä kuinka maa vaikuttaa tulijaan. Intia on kuitenkin hyvin erilainen maa Eurooppaan verrattuna: tartuntojen pelko, erittäin huonokuntoiset kerjäläiset, lukutaidottomuus, lesket menevät poltettavaksi miestensä kuoleman jälkeen... Kirjailija itse koki välttämättömäksi lopulta muuttaa takaisin länteen.

_______

Ruth Prawer Jhabvala - Kuumuus ja kiihko

(Heat and Dust, 1975)

Otava, 1983

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★½

Hanna Koljonen - Syliinvaellus Intiaan

Syliinvaellus Intiaan - Hanna Koljonen

Asema, 2011

Kirjastosta lainattu

"Ensireaktioni Intiaan = Rakkaus"

kirjan ensimmäinen lause

Hanna Koljosen esikoisteos on itseironialla höystetty matka oman itsensä etsimiseen.

"Äiti Amman arvioidaan halanneen yli 31 miljoonaa ihmistä. Yksi heistä on Hanna Koljonen. Tämä on kertomus elämän tarkoituksen etsimisestä, matkasta Amman luokse maahan, missä kaikki voi olla toisin."

Ihastuin kirjan todella värikkäisiin ja rönsyileviin kuviin, joka varmasti sopii Intian maisemiin ja tunnelmaan. Sarjakuvan päähenkilö on nuori Hanna, joka on etsinyt elämän tarkoitusta, onnellisuutta ja oman itsensä löytämistä. Monien uskontojen kirjat on koluttu läpi, mutta vasta Intian pyhät tekstit ja joogafilosofia saavat hänen sydämensä sykähtymään. Lopullisesti naisen elämän muuttaa Äiti Amman tapaaminen ja halaaminen. Ja siitä alkaa seikkailu kohti Intiaa - ja omaa itseään.

Saattoi johtua aiheesta tai jostain muusta, mutta hieman varuillani tätä luin. Minulle kelpaisi lukea tämä sarjakuva ilman tekstejä, kun kuvat ovat itsessään jo niin vaikuttavia, ettei muuta tarvittaisi. Todella hauska nimi tällä sarjakuvalla :)

Tähtiä: ★★★½