21.9.2015

Sergei Lukjanenko - Yöpartio




"Liukuportaat kulkivat hitaasti, hieman nytkähdellen, 
kuten vanhoilla metroasemilla yleensä."
kirjan alku

Yöpartio aloittaa viisiosaisen sarjan Valon ja Pimeyden taisteluista ja vielä viimeisen osan suomennosta ilmeisesti odotellaan. Takakannen mukaan kirja on fantasiaa/kauhua, mutta tuo kauhu osa on hieman kyseenalainen. Jännitys-sana toimisi paremmin. Pidän kansista kovasti, vaikka se antaakin kirjasta aika rajun kuvan. Aivan noin kovanaamaksi kirjan päähenkilöä Antonia en sanoisi, mutta ymmärrän kansien tarkoituksen.

Moskovassa tavallisten ihmisten joukossa elävät vampyyrit, ihmissudet ja noidat. He ovat jakautuneet Valon ja Pimeyden puolelle ja pitääkseen sovun yllä on Valon puoli perustanut Yöpartion ja Pimeyden puoli Päiväpartion. Niiden tarkoitus on vahtia toisen puolen toimintaa ja katsoa etteivät he ylitä oikeuksiaan kuten etteivät vampyyrit metsästä luvatta ihmisiä. Keskitason velho, Anton, kuuluu Yöpartioon ja hän joutuu ensimmäistä kertaa aivan ummikkona kenttätöihin ja samantien hänet vetäistään mukaan juonitteluihin.

"Valitsin paikan, jossa oli mahdollisimman vähän ihmisiä, ja riuhtaisin itseni irti varjostani. Tavalliseen tapaan ohikulkijoiden katseet kääntyivät välittömästi sivuun. Kuinka monta kertaa päivässä  te ihmiset törmäätte meihin... Valon ja Pimeyden palvelijoihin, velhoihin ja ihmissusiin, noitiin ja parantajiin. Katsotte meihin päin, mutta teille ei ole oikeutta nähdä meitä. Olkoon niin myös vastaisuudessa."
 
Ihanaa, ettei päähenkilö ole mikään kaikkein paras ja kyvykkäin, kaikki-onnistuu -tyyppi. Samaistun paremmin normaaleihin, ongelmien kanssa oikeasti taisteleviin henkilöihin. Anton löytää itsensä ison työurakan keskeltä ja häntä vaivaa myös moraaliset kysymykset, joihin ei ole helppoa tai sitä oikeaa ratkaisua. Kaikki nuo seikat tekevät kirjan henkilöstä niin paljon uskottavamman. Kiinnostavia hahmoja oli myös muutama muu lisää kuten Antonin työkumppani Olga, jonka hän ensi kertaa tapasi pöllön hahmossa. Monet muut jäivätkin sitten aika etäisiksi.

Pidän Yöpartiota hyvin omalaatuisena kirjana, jonka lukeminen oli erittäin virkistävää. On vampyyrejä, ihmissusia ja rakkautta, mutta kliseisiin kirjailija ei sorru, vaikka noista edellä mainituista saisi vaikka minkälaisen flopin tehtyä. Voin vain kuvitella miltä sarja näyttäisi, jos se olisi annettu jonkun toisen kirjailijan käsiteltäväksi... Hyvä siis näin. Erittäin hyvä. Yöpartio on myöskin toiminnantäyteinen, mutta liian hengästyttäväksi meno ei kuitenkaan mene. Valppaana Yöpartio vahtii Pimeyden tekemisiä ja toisinpäin.

Musiikista kiinnostunut saattaa saada muutamia kuuntelemisen arvoisia vinkkejä; venäläistä ja sitten ihan englantilaista.
_______

Sergei Lukjanenko - Yöpartio
(Ночной дозор, 1998)
Into, 2012
Kansi: Tex Hänninen / BunnyDuck Grafiks
Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ½

4 kommenttia:

  1. Kiva, että luit tämän. Minä olen aivan Partio-fani. :) Uusimman osankin ehdin jo lukea, mutta postaus junnaa jossain bloggausjonossa... mutta minusta sarjan taso vaan nousee jatkossa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa erittäin lupaavalta, jos taso vain nousee, koska tämäkin on hyvä :) Pysyykö samoja henkilöitä mukana muissakin osissa vai vaihtuuko koko poppoo aina?

      Poista
    2. Samoja pysyy mukana, mutta juonikertauksia ei onneksi ole - ne ovat minusta tylsiä. Ja Partioiden maailmasta tulee vähitellen lisää tietoa, kaikenlaista uutta jännää paljastuu pikku hiljaa. :)

      Poista
    3. Pitää joskus siis lukea nuo muutkin osat ;)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...