11.8.2014
7.8.2014
Lukumaratonin lopputulos
Klo: 10.19
Maraton alkakoon!
Klo 13.10
Arosuden aloitin heti ensimmäiseksi, mutta vaihdoin muutaman kymmenen sivun jälkeen toiseen kirjaan, sillä juoni on liian hidastempoinen näin alkuun. Haluan päästä lukemisen makuun kunnolla, ennen kuin tätä tulen jatkamaan, muuten voi koko maraton tyssätä heti alkuunsa.
Näkymätön Elina on nyt luettu ja oli sen verran huima kokemus, että pieni tauko on paikallaan. Ei tässä millään pysty hyppäämään suoraan seuraavaan kirjaan. Huhhuh.
Kesäyön unen ehdin saada tässä juuri luettua ja ruuanlaiton jälkeen aloittanen Koiran tarinan.
Klo 16.40
Parvekkeella on nyt luettua raikkaassa ilmassa, kun sisällä on niin tajuttoman kuuma, vaikka kaikki ikkunat auki! Koiran tarina ja Maigret ovat molemmat noin puolessä välissä ja tähän väliin on ihan pakko ottaa torkut, että jaksaa valvoa edes puoleen yöhön.
Klo 19
No niin, Koiran tarina ja Maigret luettu. Arosudella jatkuu vaikka meno on takkuista näköjään vieläkin. Muut kirjat olen onnistunut lukemaan aika hyvässä vauhdissa, eivätkä ne mitään surkeita ole olleet - onneksi. Naposteltavat alkaa olla loppu, mutta onneksi on sen verran itsekuria, että illaksi jätin vielä vadelmat ja valkosuklaapähkinät odottamaan. Pieni tauko on nyt paikallaan.
Klo 23.48
Uskollisuuden valan sain vielä luettua väsyneillä silmillä loppuun asti, mutta Arosusi se vaan on vieläkin kesken. Alan selvästi tulla vanhaksi, kun nyt jo väsyttää niin hurhasti, että zzzzzzz........
Klo 10.03
Kukonlaulun aikaan heräsin ja tartuin Arosuteen toivomani viimeisen kerran, mutta 40 sivua jäi se urakka uupumaan! Tunnelmat on kyllä aika hyvät, sillä luin ennemmän kirjoja kuin etukäteen ajattelin ehtiväni ja ne olivat myös paljon parempia kuin ennakkoluuloisena ajattelin :D
Lukumaraton kuvina
Lopputulos
Luettua tuli 6 kirjaa ja 875 sivua.
Tapojeni mukaan aloitin lukemaan samaan aikaan paria kirjaa, sillä miksi muuttaa tottumuksia yhden maratonin takia ;) Huomasin myöskin, ettei maraton tuntunut niin raskaalta kuin ensimmäisen kerran, sillä viime viikkojen aikana olen muutenkin lukenut melkein koko päivän, niin tämä ei kauheasti eronnut niistä päivistä - paitsi kirjat vaihtuivat hurjaan tahtiin.
Arviot kirjoista

Näkymätön Elina - Kerstin Johansson I Backe
(Som om jag inte fanns, 1978)
Otava, 2002
Kirjastosta lainattu
"Elina yritti hiipiä äänettömästi."
kirjan ensimmäinen lause
Koulussa Elina on yksin ja vaikka hän kuinka yrittää, ei opiskelusta tule mitään ja opettajan vain moittii häntä. Kotona Elina auttaa paljon äitiään kotitöissä, mutta hänen siskonsa Irman ei tarvitse. Äiti pitää enemmän Irmasta. Hän ei aina ymmärrä Elinaa, joka ei paljoa puhu.
Suo on Elinan lempipaikka ja siellä hänellä on monia, näkymättömiä, ystäviä. Suolla on myös salaisuus, jonka vain Elina tietää: siellä liikkuu isän henki, jolle Elina voi kertoa mitä vain. Sitten Elinalle tapahtuu jotain nöyryyttävää, eikä hän voi antaa asialle periksi.
Huikea, tunteikas kirja, sillä en itke tai naura yleensä IKINÄ kirjaa lukiessani, mutta tämän kohdalla myönnän herkistyneeni lopussa aika paljon. Elämys, isolla e:llä.
Tähtiä: ★★★★★
Kesäyön uni - William Shakespeare
(A Midsummer Night's Dream, 1594-97)
Love kirjat, 1989
Omasta hyllystä
"Kaunis Hippolyta,
häämme lähestyvät nopeasti;
enää neljä onnellista päivää
on uuteen kuuhun:
mutta miten vitkaan minun mielestäni
hupeneekaan tämä vanha!"
häämme lähestyvät nopeasti;
enää neljä onnellista päivää
on uuteen kuuhun:
mutta miten vitkaan minun mielestäni
hupeneekaan tämä vanha!"
kirjan ensimmäinen lause
Näytelmä on omistettu "hulluille ja rakastavaisille".
Pidin kovasti etenkin suomennoksesta, sillä sen lukemisessa ei tullut mitään ongelmia ymmärtämisen suhteen, joka käy aina, kun yritän Shakespearen kauan aikaa sitten suomennettuja näytelmiä lukea.
Uskallan sanoa, että ehkäpä paras Shakespeare tähän mennessä! Hauska, hulvaton, villi, kekseliäs. Tämän luki myöskin yhdeltä istumalta, mikä oli hyvä, sillä näin pääsi mukaan näytelmään paremmin, eikä tullut ikäviä keskeytyksiä ja joutunut opettelemaan hahmojen nimiä taas uudelleen.
Tähtiä: ★★★★★

Maigret ja hotellin kahvinkeittäjä - Georges Simenon
(Les caves du "Majestic", 1959)
Otava, 1990
Kirjastosta lainattu
"Autonoven rämähdys."
kirjan ensimmäinen lause
Rikoksen jäljillä lukuhaaste nro 11
Majestic -hotellin kahvinkeittäjä Prosper Donge tulee avanneeksi vaatesäiliössä kaapin, jolla ei ole omistajaa ja joka ei ole lukossa. Sieltä hän löytää nuoren naisen ruumiin, joka osoittautuu hotellin yhdeksi vieraaksi.
Tuomioni on, että perusdekkari. Ei mitenkään ihmeellinen, mutta kyllähän tämän luki.
Tähtiä: ★★★
(O Cao e os Calús, 1985)
LIKE
Kansi: Kaarina Katajisto
Kansi: Kaarina Katajisto
Kirjastosta lainattu
"Koira katsoi minua ja heilautti häntäänsä."
kirjan ensimmäinen lause
Kirjassa on monia erilaisia tarinoita luandalaisista (Luanda, Angolan pääkaupunki), mutta niitä kaikkia yhdistää saksanpaimenkoira, joka ilmestyy näiden ihmisen elämään yllättäen ja lähtee yhtä äkkiä pois. Se vierailee erilaisten ihmisten luona, runoilijan, prostituoidun, poliitikon, työläisen, vanhan kalastajan.
Kirjan kertoja on päättänyt koota luandalaisten luona vierailleen koiran tarinan ja kulkee näin ollen ympäri kaupunkia keräämässä tarinoita ihmisiltä.
Hyvin tulee esille Angolan elämänmeno erilaisissa paikoissa, niin pohjasakassa kuin rikkaimmissa piireissä. Tarinat olivat mielenkiintoisia ja niiden välissä kerrottiin lyhyesti koiran tarinaa. Angolaa tai sen historiaa, kun en niin hyvin tunne, ei varmasti kaikkia ihan auennut, mutta koin Koiran tarinan virkistävänä ja kivan erilaisena kirjana.
Kaunokirjallinen maailmanvalloitus: Angola
Tähtiä: ★★★½
Uskollisuuden vala - Samuel Josef Agnon
(Svuat Emunim, 1943)
WSOY, 19
Kirjastosta lainattu
"Jaffa, merenkaunis, on kaupunki jonka rantoja suutelevat suuren meren aallot, ja sen ylle kaartuu joka aika taivaan sininen vahvuus."
kirjan ensimmäinen lause
Nobel-kirjailija vuodelta 1966 ja samalla itsesiassa saan yhden maan lisää Kaunokirjalliseen maailmanvalloitukseen eli Israelin.
Eikö alku kuulostaki hienolta, kirjalija sai sanat soljumaan ja teksti oli muutenkin niin kaunista. Kirjailijan tekstien tunnusomaisia piirteitä on mystiikka ja realismi ja Uskollisuuden valaa on sanottu yhdeksi vuosisatamme kauneimmista rakkaustarinoista, vaikka tuota jälkimmäistä en allekirjoita.
Jaakov on tiedemies, joka tutkii leviä. Hän opettaa yliopistossa ja hänen ympärillään pyörii monia naisia, joiden kanssa hänellä on oletettavasti jonkilainen suhde. Jaakov on kuitenkin on lapsuudessaan tehnyt uskollisuuden valan Sosanan kanssa, mutta elämä on heidät eri teille vienyt, kunnes he jälleen kohtaavat.
Tähtiä: ★★★★
Arosusi - Hermann Hesse
(Der Steppenwolf, 1927)
WSOY, 1974
Omasta hyllystä
"Tämä kirja sisältää erään miehen muistiinpanot, miehen, jota nimitämme Arosudeksi samoin kuin hän itsekin itseään usein nimitti."
kirjan ensimmäinen lause
Myöskin Hermann Hesse on Nobel-palkittu, vaikkakin vähän vanhempi sellainen, vuonna 1946. Arosusi syntyi kirjailijan elämän vaikeana kriisikautena.
Päähenkilö on taiteilija-tiedemies Harry Heller, joka kokee olevansa suuressa ristiriidassa luonteensa kaksinaisuuden vuoksi. Hän on arosusi, joka sulkeutuu itseensä. Hyvin synkässä tilassa, itsemurhan partaalla, Harry tapaa Herminen, kauniin naisen, joka saa meihen elämän muuttumaan ainakin hetkeksi.
Alku oli hyvin puuduttavaa ja korkealentoista. Hetken mietin jo jättää kirjan kesken, mutta sisu ei antanut periksi ja alun jälkeen helpotti, kun kirja muuttui helpommin ymmärrettäväksi, tarinaksi joka eteni nyt sujuvammin. Arosusi sopisi varmasti paremmin, jollekin vähän ajattelevammalle ihmiselle, joka ei syvällisiä pohdiskeluja hätkähdä.
Tähtiä: ★★
Se oli siinä!
Pääsenpä takaisin muiden keskeneräisten kirjojen pariin, joita ei ihan yhdeltä istumalta luetakaan, mikä tällä hetkellä on vain positiivinen asia. Jos tarina kerta on hyvä, niin miksei viettäisi sen kanssa aikaa useammankin tunnin.
6.8.2014
5.8.2014
Lukumaraton alkaa!
Tästä se lähtee! Kirjapino on jo valmiiksi laitettu ja en malta odottaa, että noihin pääsen käsiksi. Lisäksi olen varannut myös vähän naposteltavaa tätä rankkaa suoritusta varten ;D Mutta ei jaksa enempää höpistä, sillä tämä tyttö lähtee lukemaan!
4.8.2014
Päivä 1 - Kesken
![]() |
| Kesken siis Valkoinen kuningatar - mutta ei kauaa. |
PS. Koska koneeni päätti olla eri mieltä käynnistyksen suhteen tässä viimeisten kolmen päivän ajan, joudun haasteen aloittamaan vähän myöhässä ja näin ollen kuvat tulee ihan omalla tahdillaan.
PPS. Tämä kuva siis aloittaa Kirjakuva päivässä -haasteen, jonka on pistänyt alkuun Le Masque Rouge -blogin Emilie. Säännöt voi tsekata täältä.
3.8.2014
Vera Vala - Kuolema sypressin varjossa
Gummerus, 2012
Kansi: Jenni Noponen
Kansi: Jenni Noponen
Kirjastosta lainattu
Rikoksen jäljillä -lukuhaaste nro 10
Suomainen kirjailija, jonka teoksen miljöö on Italia ja jota monet ovat kehuneet. Pakko tutustua! Kuolema sypressin varjossa on kirjailijan esikoisdekkari.
Italiais-suomalainen Arianna de Bellis kuuluu etsivätoimiston vakikalustoon ja suurin osa heidän toimeksiannoistaan koostuu mahdollisten pettämisten tutkimisesta, kunnes Tolfan pikkukylässä saa surmansa vaalea amerikkalaisnainen Lily Montgomery. Lilyn lanko, Realen hotellisuvun hurmuri Luciano pyytää Ariannaa selvittämään murhaajan ja kun Arianna juttua alkaa tutkimaan, hän huomaa Lilyn olleen varsinainen miestennielijä, jolla vihamiehiä riittää. Pikkukylän pinnan alla kuhisee.
Arianna on päähenkilönä hyvin sympaattinen. Punapää on miehensä Giovannin kuoleman jälkeen ryhtynyt selvittämään rikoksia ja Lilyn murhaa tutkiessa hän huomaa ihastuneensa ensimmäistä kerta miehensä kuoleman jälkeen. Hyvin lähellä oltiin perinteistä kolmiodraamaa (hui kauhistus), mutta onneksi kirjailija ratkaisi asian aika hyvällä tavalla. Ariannan menneisyys on kirjassa vahvasti läsnä, sillä hän ei ole päässyt vielä täysin miehensä Giovannin kuoleman yli. Lisäksi Giovannin ystävä Bartolomeo pitää huolta Ariannasta soittelemalla tälle aika ajoin. Heidän suhteensa on ulkoisesti ystävyyssuhde, mutta niinhän ne monet suhteet alkavat...
Tämän lukemisesta kehkeytyi pienoinen lukumaraton, sillä kirja oli kirjastosta lainassa ja eräpäivä lähestyi uhkaavasti. Olin kuitenkin jo parikymmentä sivua ehtinyt lukea ja tarinan makuun päästä, niin ehdottomasti halusin loppuun asti lukea. No, 300 sivua päivässähän ei missään tunnu ;) Ei siinä mennyt kuin aamusta puoleenpäivään lukaista kirja. Hyvää harjoitusta tulevaa 24 tunnin lukumaratonia varten.
Jotkut ilmiselvät lauseet olisi voinut jättää pois, vaikka niiden tarkoitus oli varmaan luoda jännitystä, mutta minulle ne olivat enemmänkin kömpelöitä ja tarkoitus liian läpinäkyvä. Esimerkiksi kun murha oli vasta tapahtunut, niin jo heti silloin Arianna tiesi joutuvansa murhaajan tappolistalle. Pidin kuitenkin tavasta, jolla kirjailija pikkuhiljaa alkoi lukijan mieleen kylvää mahdollista ajatusta murhaajasta, joka käsittää noin kymmenkunta henkilöä. Heidät kaikki saatetaan epäilyttävään valoon ja pienoinen motiivikin laitetaan mukaan. Jees! Henkilöt ovat erittäin uskottavia ja voisin heistä kaikki mainita, mutta enpä viitsi, kun heitä on sen verran paljon kuitenkin, mutta pysyin aika hyvin kärryillä, että kuka on kukin. Mukaan on saatu poliittisia kuvioita, kun poliitikko Alessandro näyttää olleen sotkeutunut jonkinlaiseen suhteeseen Lilyn kanssa. Huumori kirjaan tulee taas homoetsivä Angelon kautta, joka käy hauskoja sananvaihtoja Ariannan kanssa.
Hyväntuulinen ja naljaileva kirja, vaikka taustalla onkin kyse murhatutkimuksesta. Kyse ei siis ole perinteisestä dekkarista, vaan sen viihdyttävämmästä muodosta, jossa mukana on romantiikan tuntua. Tunnelma, Italian tuoksut, maut, maisemat herättivät kiinnostuksen Italiaa kohtaan. Se kaikki oli kuvailtu niin hyvin, että saatoin tuntea auringon paahteen selässä (tosin Suomen +30C porottava aurinko saattoi auttaa asiaa). Kannetkin ovat niin kauniit ja varmasti vielä jossain vaiheessa tulen Vera Valan muutkin Arianna de Bellis tutkii- sarjan kirjat lukemaan.
Tähtiä: ★★★★½
Tunnisteet:
****½,
dekkari,
Italia,
Kuolema sypressin varjossa,
Rikoksen jäljillä -lukuhaaste,
Vera Vala
31.7.2014
Jacqueline Susann - Nukkelaakso
(Valley of the Dolls, 1966)
Kirjakerho, 1982
Omasta hyllystä
"Lämpömittarit osoittivat kolmekymmentäviittä astetta Annen saapuessa."
kirjan ensimmäinen lause
Ensimmäisen kerran tietoisuuteeni tämä kirja tuli Valley of the Dolls -elokuvan alkutekstien aikana. Ja tottakai kiinnostus heräsi. Nukkelaakso on kirjailija Jacqueline Susannin tunnetuimpia teoksia. Synkkä kuvaus rikkaista ja menestystä havittelevista - ja saavuttaneista - sekä viihdeteollisuuden pinnallisuudesta.
Kirja kertoo kolmen naisen tarinan 1940-60 -luvun New Yorkissa, jossa he haluavat menestyä ja niittää mainetta, mutta nuo unelmat tuovat myös paljon pahaa toteutuessaan. Huipulla olo vaatii hintansa. Anne, kirjan päähenkilö, saa viimein tarpeekseen pikkukaupungin ilmapiiristä ja suppeista mahdollisuuksista ja muuttaa suoraan New Yorkiin asuntoa ja työpaikkaa etsimään. Neuvokkaana naisena hän saa töitä Henry Bellamylta, joka on tunnettu teatterialan lakimies. Työt sujuvat paremmin kuin hyvin ja Annea yritetään houkutella muihin töihin, mutta sihteerin työ riittää hänellä, kunnes myöhemmin tarjotuu ainutlaatuinen tilaisuus mallintöissä.
Annen kämppäkaveri, seitsemäntoista vuotias Neely, on tanssijana kiertelevässä vaudevillejoukossa, mutta haaveilee tähteydestä ja suurista yleisömääristä ja rahasta. Kaupungin sen hetkinen tähti Helen Lawson vetää omaa showtaan ja Annen avulla Neely pääsee mukaan tuohon projektiin ilman tanssijatovereitaan. Tietysti Neelyn lahjat huomataan ja hänestä tulee hetkessä laulava näyttelijätähti. Alkujaan niin ihastuttavan pirteästä ja työtä kovaa paiskivasta Neelystä tulee ulkonäköpaineiden uhri ja miss Diiva, ja varsinkin TV:n astuessa kuvaan alkaa laihdutustavoitteet nousta tärkeimmiksi.
Anne tutustuu Jenniferiin, joka on melkein suosionsa huipulla pelkästään ulkonäkönsä vuoksi. Hän ei huiman lahjakas ole, mutta kauneutta riittää. Jenniferille tarjoutuu tilaisuus ulkomailla elokuvien parissa, juuri kun hänen uransa Amerikassa alkaa hiipua. Kyse on ranskalaisista, vähän rohkeammista, taide-elokuvista. Lopullisesti Jennifer ei kuitenkaan Ranskaan jää, mutta palatakseen takaisin Hollywoodiin hänen on käytävä kasvoleikkauksessa, sillä onhan se kolmekymmentäseitsemän vuotta aika paljon - ja idea on tietysti lähtöisin jostain muusta henkilöstä kuin Jenniferistä itsestään. Aika masentavaa suoraan sanottuna.
"- Unikuurin. Sillähän hoidetaan hermoromahduksia, eikö niin?
- Se sopii erinomaisesti myös laihdutusmenetelmäksi. Olen ilmoittanut sinne, että haluat laihtua viisi kiloa. Sinut nukutetaan kahdeksaksi päiväksi. Ja sinä nukut vain... ja heräät hoikkana, levänneenä ja kauniina. Hoidon jälkeen kasvosi vaikuttavat varmasti vieläkin veltostuneemmilta, sinulle tehdään kasvoleikkaus."
Ja heidän elämäänsä astelee 'nuket', nuo pienet, luodinmuotoiset kapselit, joiden avulla nukkuu tuntikausia. Jennifer saa ne ystävältään ja Neely tietenkin kuulee asiasta Jenniferiltä. Tarvitsee löytää vain oikeanlainen lääkäri, joka pillereitä suostuu myöntämään ilman kummempia kyselyitä, kunhan rahaa löytyy. Neely ajautuu pahimpaan pulaan niiden kanssa, sillä kapseleiden vaikutus ei tunnu jonkin ajan jälkeen niin voimakkaalta ja annosta on suurennettava sekä suurena älynväläyksenä hän keksii sekoittaa mukaan viskiä. Turhaa varmaan edes mainita, että edessä on muutama sairaalakeikka. Ilmeisesti juuri Nukkelaaksossa kuvattiin ensimmäistä kertaa dieetti, jossa unilääkkeiden avulla voitiin aamiainen ja/tai illallinen jättää pois ja tämä dieetti on ollut suosiossa jossainpäin Amerikkaa juuri perheenäitien keskuudessa.
Ja mitä tämä kaikki olisi ilman miehiä? Onnellisempaa aivan varmasti. Anne tutustuu ensimmäisinä työpäivinään Lyon Burkeen, tunnettuun naistenmieheen, joka ei kauaa saman naisen luona viihdy. Vahinko on ehtinyt kuitenkin jo tapahtua, sillä Anne on ihastunut Lyoniin ja tunne taitaa molemminpuoleinen olla. Lyon oli ehdottomasti miehistä raukkamaisin, vaikka elokuvan perusteella pidin hänelle peukkuja melkein loppuun asti, mutta pettymys oli karvas, vaikka olisihan se pitänyt tajuta. Nellyn miehistä ei jaksa puhua muuta kuin että ne vaihtuvat aina tarpeen mukaan kuin asusteet ilman sen kummempia tunnesiteitä ja kiintymystä - todellinen kiintymyshän on 'nukkeja' ja töitä varten. Jennifer puolestaan näyttää aluksi olevan samoilla linjoilla Nellyn kanssa vaihtaen yöseuraa aika näppärästi, mutta päätyy seurustelemaan Tony Polarin kanssa, joka hänkin on suurten lavojen tähti. Heidän kihlauksen esteenä on vain Tonyn sisko Miriam, joka suhtautuu veljeensä hyvin äidillisesti - ja syystäkin.
Yllättävänä pidin, että juuri naiset olivat niin seksuaalisia ja saattoivat vaihtaa petikumppania noin vain, sillä yleensä tuntuu olevan, että miehet noin tekevät: pystyvät olemaan 'suhteessa' ilman tunteita. En siis ihmettele, että Nukkelaakso on kohukirja ollut aikanaan ja mielestäni erottuu nykyäänkin hyvin selkeästi massasta kirjan sisältämien ajatusten vuoksi, vaikka sanoma hieman huolestuttava onkin.
Parisuhteet eivät kirjassa tasavertaisuutta ole nähneetkään, vaan aina jompikumpi on 'voitolla' ja pääsee sanelemaan säännöt toisen niellessä kiukkunsa, mutta suhde silti jatkuu. Pettäminen kuuluu asiaan, mutta koska yleensä siinä vaiheessa ei rakkaudesta enää ole kyse (jos ikinä olikaan), niin ei se haitannut. Annekin oli yhdessä suhteessa niin kauan vain säälistä miestä kohtaan, vaikka hänellä oli jo tunteita toista miestä kohtaan. Mikä siinä on, kun ihmiset haluavat tieten tahtoen olla onnettomia. Ei siinä tehdä palvelusta kenellekään.
Paljon kirjassa pyörii ulkonäön ympärillä: kaikken kolmen naisen ura riippuu tuosta seikasta ja sitä on vaalittava henkeen ja vereen. Herää kysymys, oliko se mitä he havittelivat, sellaista kun he odottivat ja joka tekee heidät onnelliseksi. Kirjan lukemisen jälkeen voisin väittää ettei. Heidän elämä on pelkkää stressiä, paineita, eikä kukaan tunnu oikeasti olevan onnellinen. Kenenkään tekemät valinnat eivät tainneet olla niitä oikeita, sillä niistä seurasi vain lisää surua ja masennusta. Joskus he olisivat saattaneet tehdä oikean valinnan, mutta ulkopuolinen painostus käy sen verran kovaksi, että he joutuvat päättäämään asian toisin, ei sillä tavalla kuin he olivat alunperin ajatelleet. Ja surkeinta siinä on se, että he oikeasti ajattelevat hetken mietittyään sen olevan ainoa ja oikea vaihtoehto.
"Kello osoitti puolta yötä. Pillerit eivät tehonneet. Hän tarvitsi lisää viskiä ja kirosi huomatessaan, että pullo oli alakerrassa. Oli onni, että hän oli keksinyt viskin lisäävän pillerien tehoa. Mahtoiko Jenkin tietää ryypyn auttavan. Nuket eivät olleet mistään kotoisin ilman ryyppyä. Hänen oli haettava alhaalta lisää juomista."
Heidän ystäväpiirinsä koostui vain julkkisystävistä ja muista malli/näytelmä/lauluprojekteissa mukana olevista, mutta mukana ei oikeastaan ollut isiä tai äitejä, sisaruksia tai serkkuja. Heidän historiansa oli totaalisesti pois pyyhkäisty ja merkityksetön - paitsi Annen kotioloista hieman kerrottiin ja Jenniferillä on äiti, joka haluaa tyttäreltään vain rahaa. Parhaimmat hetket kirjassa on ennen kuin Neelystä tulee kuuluisa, sillä unelmat on vielä saavuttamattomissa ja ilmapiiri on jännittyneen odottava, mutta iloinen.
Ainut kehen luotin oli Anne, ja että jos joku saisi ja ansaitsisi hyvän lopun niin se olisi hän. Niin lohduton kirja kuitenkin on, että toivettani ei kuunneltu sitten yhtään. Elokuvassa muistan olleen onnellinen loppu (ainakin jonkun osalta), mutta kirja näyttää olevan paljon julmempi. Säilyipähän pieni jännitysmomentti, kun en tiennytkään kaikkea mitä tulee tapahtumaan, haha. Ehkä odotin jotain parempaa ja ei niin tavallista, mutta kirja on mitä on. Hyvä ja viihdyttävä sadepäivien kirja, mutta mihinkään mullistavaan elämykseen tämä teos ei yltänyt. Nykypäivään sijoitettuna Nukkelaakso tuskin olisi kiinnostanut, sillä viehätys piili juuri vanhassa ajassa ja naisten yllättävästä kuvailusta.
Tähtiä: ★★★½
Ps. Ajattelin tässä parin päivän sisällä lukumaratonin pitää, kun jäi harmillisesti välistä ne kesän kaksi Blogistanian lukumaratonia kiireiden takia.
Tunnisteet:
***½,
alkoholi,
Hollywood,
Jacqueline Susann,
kauneusleikkaus,
kuuluisuus,
laulaja,
malli,
Nukkelaakso,
näyttelijä,
raha,
tähti,
unilääkkeet,
Valley of the Dolls,
viihdeteollisuus
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






















