Minna Lindgren - Kuolema Ehtoolehdossa

"Joka aamu Siiri Kettunen heräsi ja 
huomasi, ettei ollut vieläkään kuollut."

kirjan alku

Tämän kirjan lukemista olin odottanut. Löysin sen jopa omaan hyllyyn tarkoituksena lukea koko trilogia. Tämä saa jäädä kuitenkin tähän. Vasta-alkanut matkamme loppui lyhyeen, sillä ystävyydestämme ei muodostunut sellaista kuin olin hartaasti toivonut - ja toivoin vielä lukiessa. Kovasti.

Outoja kuolemia, lääkekauppaa, suihkukohtauksia.
Ystäviä, joiden elämää rytmittävät punaviini, raitiovaunut ja hautajaiset.
Paikka, jossa kuolemaakin pahempi kohtalo on joutua dementiaosastolle.
Tällainen on Ehtoolehto, aika tavallinen palvelutalo.
Takakansi

Tosin ei Ehtoolehto ollut koti, se oli vain järkevä ratkaisu heille, jotka eivät vielä olleet kuolleet. "Krematoriota odotellessa", niinhän faktorikin aina sanoi.

Irma ja Siiri ovat palvelutalon asukkeja, joita ikä ei paljoa paina. Menoa ja melskettä riittää, kun ratikalla huristellaan menemään ja selvitetään Ehtoolehdon kummallisuuksia. Johtajien kanssa ei oikein toimeen tulla, joten heitä voi välillä vetää nenästä. Ei vain yksinkertaisesti napannut aivan niin kuin olin etukäteen uumoillut. Tekstin lukeminen ei sujunut flow-tilassa missään vaiheessa vaan takkuili ja eteni yhtä vauhdikkaasti kuin mummo rollaattorilla.

Siiri ja Irma ovat yksiä hellyyttävämpiä kirjallisuuden hahmoja mitä tiedän ja pidän edelleen loistavana ideana kirjoittaa vanhuksista; heidän näkökulmansa asioihin tuntuu jäävän välillä kaiken muun alle, joten on vain oikeutettua, että hekin saavat hetkensä parrasvaloissa. Samalla kirja on jonkinlainen kannanotto vanhusten kohteluun ja heidän heikkoon palvelunsaantiin. Maailmassa on vielä paljon epäkohtia korjattavana. Pelottavinta on kuvitella, että millä mallilla asiat ovat, kun itse kiikkustuolissa istuu.

Kirjan huumori on riemukasta ja hyviä väläytyksiä nuo elämännälkäiset mummot suustaan päästävät:

"Housut alas, 14 euroa, housut ylös, 16 euroa," Anna-Liisa luki Ehtoolehdon hinnastosta. "Siinä tulee yhdelle tarpeelle kova hinta."

"30 euroa. Istu ja pala, sehän tekee 180 uutta markkaa!" laski Irma vikkelästi.

--

"Miksi housujen nostaminen ylös on kalliimpaa kuin niiden laskeminen alas?" kysyi Anna-Liisa saadakseen keskustelun takaisin raiteilleen, ikään kuin toimisi puheenjohtajana tässä aivoriihessä.

_______

Minna Lindgren - Kuolema Ehtoolehdossa

Teos, 2013
Ulkoasu: Jenni Saari

Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★½

   

Ljudmila Ulitskaja - Vihreän teltan alla

"Tamara pisteli lautaselta suuhunsa löysäksi paistettua 
munaa mutta katseli vielä unensa viimeisiä kuvia."

kirjan alku

Turhia en jäänyt laakereille lepäämään Sodan ja rauhan loputtua, vaan heti seuraava venäläinen tiiliskivi käteen! Tällä kertaa tosin jotain uudempaa, sillä Ljudmila Ulitskaja on yksi maansa arvostetuimmista nykykirjailijoista. Sain Vihreän teltan alla luettua juuri ennen messuja, niin kuin olikin tarkoitus ja tuo deadline oli aika hyvä, sillä muuten kirja olisi voinut hukkua yöpöydän kirjojen alimmaiseksi, kuten välillä näille paksukaisille käy. Mistä lie johtunee.

Eepos kuvaa aikaa Stalinin kuolemasta aina Neuvostoliiton viimeisiin vaiheisiin ja se seuraa kolmen isättömänä kasvavan moskovalaisen luokkatoveruksen Iljan, Mihan ja Sanjan sekä poikia joitain vuosia nuorempien kolmen tytön Oljan, Tamaran ja Galjan taivalta 1950-luvun kouluvuosista pysähtyneisyyden ajan keski-ikään.

Vihreän teltan alla kertoo heidän vaiheensa niin sanotusti kehdosta hautaan esitellen eri elämänvaiheet. Elämä kuljettaa toveruksia sinne tänne, rakastutaan, vihataan, sovitaan, kuollaan. Jotkut ihmiset, kuten päähenkilömme, hakivat elämälle sisältöä kulttuurista: klassisesta musiikista ja kielletyistä kirjoista. Salamyhkäinen toiminta etenkin kirjojen kohdalla oli tarpeen, sillä kansalaisten valvonta oli tarkkaa. Kulttuurin ylistyksen vastapainona olivat sitten nämä kuulustelut ja kotietsinnät, neuvostoliittolaisia pidetään tiukasti silmällä ja laittomuuksista rangaistaan, kuten jos kotoa löytyy vääriä teoksia. Ei mikään ihme, että kirjassa otetaan esille myös juurikin Sota ja rauha: "Sanja Steklov noudatti opettajan neuvoa mielihyvin. Hän taisi olla ainoa, jonka kotikaapissa oli Tolstoin koottujen teosten täydellinen laitos, ja ennen nelipäiväisen suruajan päättymistä Sanja oli ahmaissut kaikki Sodan ja rauhan neljä nidettä, joskin on sanottava, että muutamat sivut hän selvitti selaamalla."

Runsaasti henkilöitä esitellään kuuden päähenkilön elämänvaiheiden kautta, joten henkilögalleria on valtava ja olisi pitänyt aika ripeällä tahdilla lukea koko kirja, jotta olisi voinut suhteellisen vaivattomasti muistaa henkilöiden suhteet toisiinsa ja ylipäätään kuka on kuka. Nyt jouduin välillä palaamaan alkuunpäin saadakseni selvyyden edellä mainittuihin. Esitellyt ihmiset eivät jää normaalien sivuhenkilöiden tasolle, vaan heidän historiansa kerrotaan lyhyesti, joka on aika kiva.

Henkilöiden elämien kautta voi nähdä viittauksia politiikkaan, mutta mitenkään erityisesti Ulitskaja ei niihin tartu, vaan kaikki on pääteltävissä tarinan rivien välistä. Venäjän historiasta kiinnostuneet saavat paljon ja laajasti mielenkiintoista tietoa.

 "Kostja ei kuitenkaan kiirehtinyt asioiden edelle ryhtymällä utelemaan - komedia saisi edetä ihan omalla painollaan. Sillä komedia tämä taatusti oli, siitä ei ollut epäilystäkään. Punaposkisen eukon nappisilmät näyttivät turkoosikivestä hiotuilta, ja hänen huiveihin kiedottu päänsä keikkui kuin kiinalaisella posliininukella, kaikkiin suuntiin: sivulta toiselle, eteen ja taakse."

Tarina ei etene kronologisessa järjestyksessä vaan saatetaan palata ajassa taaksepäin tai sitten hypähtää tulevaisuuteen. Epälooginen eteneminen toi jälleen omat haasteensa, mutta onhan se jollain lailla kiehtovakin tapa esittää asioita. Satunnaisia otoksia elämästä, mutta joista punoutuu kokonainen tarina. Ulitskajalta on suomennettu myös muita teoksia.

_______

Ljudmila Ulitskaja - Vihreän teltan alla

(Zeljonyi satjor, 2011)

Siltala, 2014

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★

Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja

  
"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun yöllä oli tullut lunta."

kirjan alku

Kolme mielensäpahoittajaa on jo ilmestynyt ilman että minä olen yhteenkään tarttunut. Kirjastoreissulla se siis lähti mukaan (parinkymmenen muun kirjan kanssa, olen totaalisesti pulassa!) ja nopeastihan romaani oli luettu.

Mielensäpahoittaja on 80-vuotias oikeamielinen suomalaismies, joka ehdottaa ystävänpäivän tilalle Pitäydytään omissa asioissa -päivää ja vastustaa moottoritietä, koska "routavaurio on luontainen nopeurajoitus". Jouluna kinkun sijaan tarjottu kalkkuna pahoittaa mielen perin pohjin. Maailma muuttuu, mielensäpahoittaja ei. Onneksi parhaat asiat pysyvät: hanurimusiikki ja Kuusikodissa vuodeosastolla makaavan vaimon kämmen omassa kämmenessä. Takakansi

Kauheasti minulla ei ole yhteistä mielensäpahoittajan kanssa, mutta tajusin silti paljon ja luulen ainakin ymmärtäväni hänen ajatuksiaan, vaikka aika mustavalkosia ja voimakkaita mielipiteitä hänellä olikin. Hänessä tunnistaa monia tuttuja, vanhemman polven ikäihmisiä, jotka mielummin pitäisivät maailman muuttumattomana ja vanhat arvot kunniaan.

En tiedä onko muissa Mielensäpahoittaja-kirjoissa selvempi punainen lanka, mutta tämä kirja muodostuu lähinnä mielensäpahoittajan erilaisista mielipiteistä milloin mihinkin asioihin, ikäänkuin pienistä novelleista ja joka "novellissa" valituksen aihe vaihtuu. Ainakin hänellä tuntuu olevan paljon asiaa. Konseptina idea on erittäin loistava ja lukeminen oli ainakin hauskaa, sillä Kyrö osuu aina niin naulan kantaan, vaikka hieman vakavampiakin osia oli: vanhusten joutuminen vanhainkotiin ja itsemääräämisoikeuden väheneminen.

Kaiken kaikkiaan erittäin tarkkanäköinen kuvaus 80-vuotiaan jäärpäisen miehen sielunmaisemasta ja mietteistä. Ja kansi on kyllä myös aivan mahtava.
_______
Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja

WSOY, 2010

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★½