kirjan alku
Tämän kirjan lukemista olin odottanut. Löysin sen jopa omaan hyllyyn tarkoituksena lukea koko trilogia. Tämä saa jäädä kuitenkin tähän. Vasta-alkanut matkamme loppui lyhyeen, sillä ystävyydestämme ei muodostunut sellaista kuin olin hartaasti toivonut - ja toivoin vielä lukiessa. Kovasti.
Outoja kuolemia, lääkekauppaa, suihkukohtauksia.
Ystäviä, joiden elämää rytmittävät punaviini, raitiovaunut ja hautajaiset.
Paikka, jossa kuolemaakin pahempi kohtalo on joutua dementiaosastolle.
Tällainen on Ehtoolehto, aika tavallinen palvelutalo.
Takakansi
Ystäviä, joiden elämää rytmittävät punaviini, raitiovaunut ja hautajaiset.
Paikka, jossa kuolemaakin pahempi kohtalo on joutua dementiaosastolle.
Tällainen on Ehtoolehto, aika tavallinen palvelutalo.
Takakansi
Tosin ei Ehtoolehto ollut koti, se oli vain järkevä ratkaisu heille,
jotka eivät vielä olleet kuolleet. "Krematoriota odotellessa", niinhän
faktorikin aina sanoi.
Irma ja Siiri ovat palvelutalon asukkeja, joita ikä ei paljoa paina. Menoa ja melskettä riittää, kun ratikalla huristellaan menemään ja selvitetään Ehtoolehdon kummallisuuksia. Johtajien kanssa ei oikein toimeen tulla, joten heitä voi välillä vetää nenästä. Ei vain yksinkertaisesti napannut aivan niin kuin olin etukäteen uumoillut. Tekstin lukeminen ei sujunut flow-tilassa missään vaiheessa vaan takkuili ja eteni yhtä vauhdikkaasti kuin mummo rollaattorilla.
Siiri ja Irma ovat yksiä hellyyttävämpiä kirjallisuuden hahmoja mitä tiedän ja pidän edelleen loistavana ideana kirjoittaa vanhuksista; heidän näkökulmansa asioihin tuntuu jäävän välillä kaiken muun alle, joten on vain oikeutettua, että hekin saavat hetkensä parrasvaloissa. Samalla kirja on jonkinlainen kannanotto vanhusten kohteluun ja heidän heikkoon palvelunsaantiin. Maailmassa on vielä paljon epäkohtia korjattavana. Pelottavinta on kuvitella, että millä mallilla asiat ovat, kun itse kiikkustuolissa istuu.
Kirjan huumori on riemukasta ja hyviä väläytyksiä nuo elämännälkäiset mummot suustaan päästävät:
"Housut
alas, 14 euroa, housut ylös, 16 euroa," Anna-Liisa luki Ehtoolehdon
hinnastosta. "Siinä tulee yhdelle tarpeelle kova hinta."
"30 euroa. Istu ja pala, sehän tekee 180 uutta markkaa!" laski Irma vikkelästi.
--
"Miksi
housujen nostaminen ylös on kalliimpaa kuin niiden laskeminen alas?"
kysyi Anna-Liisa saadakseen keskustelun takaisin raiteilleen, ikään kuin
toimisi puheenjohtajana tässä aivoriihessä.
_______
Minna Lindgren - Kuolema Ehtoolehdossa
Teos, 2013
Ulkoasu: Jenni Saari
Ulkoasu: Jenni Saari
Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★½
Tähtiä: ★★½
