"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun yöllä oli tullut lunta."
kirjan alku
Kolme mielensäpahoittajaa on jo ilmestynyt ilman että minä olen yhteenkään tarttunut. Kirjastoreissulla se siis lähti mukaan (parinkymmenen muun kirjan kanssa, olen totaalisesti pulassa!) ja nopeastihan romaani oli luettu.
Mielensäpahoittaja on 80-vuotias oikeamielinen suomalaismies, joka ehdottaa ystävänpäivän tilalle Pitäydytään omissa asioissa -päivää ja vastustaa moottoritietä, koska "routavaurio on luontainen nopeurajoitus". Jouluna kinkun sijaan tarjottu kalkkuna pahoittaa mielen perin pohjin. Maailma muuttuu, mielensäpahoittaja ei. Onneksi parhaat asiat pysyvät: hanurimusiikki ja Kuusikodissa vuodeosastolla makaavan vaimon kämmen omassa kämmenessä. Takakansi
Kauheasti minulla ei ole yhteistä mielensäpahoittajan kanssa, mutta tajusin silti paljon ja luulen ainakin ymmärtäväni hänen ajatuksiaan, vaikka aika mustavalkosia ja voimakkaita mielipiteitä hänellä olikin. Hänessä tunnistaa monia tuttuja, vanhemman polven ikäihmisiä, jotka mielummin pitäisivät maailman muuttumattomana ja vanhat arvot kunniaan.
En tiedä onko muissa Mielensäpahoittaja-kirjoissa selvempi punainen lanka, mutta tämä kirja muodostuu lähinnä mielensäpahoittajan erilaisista mielipiteistä milloin mihinkin asioihin, ikäänkuin pienistä novelleista ja joka "novellissa" valituksen aihe vaihtuu. Ainakin hänellä tuntuu olevan paljon asiaa. Konseptina idea on erittäin loistava ja lukeminen oli ainakin hauskaa, sillä Kyrö osuu aina niin naulan kantaan, vaikka hieman vakavampiakin osia oli: vanhusten joutuminen vanhainkotiin ja itsemääräämisoikeuden väheneminen.
Kaiken kaikkiaan erittäin tarkkanäköinen kuvaus 80-vuotiaan jäärpäisen miehen sielunmaisemasta ja mietteistä. Ja kansi on kyllä myös aivan mahtava.
_______
Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja
WSOY, 2010
Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★½
Tähtiä: ★★★½
