Terhi Rannela - Frau

Lina avasi silmänsä.
Talo oli äänetön, mutta hän tiesi,
että mies oli tullut kotiin.

kirjan alku

Terhi Rannelan Frau on historiallinen romaani Lina Heydrichista, pelätyn SS-kenraalin leskestä, joka puolusti miestään kuolemaansa asti. Sen tapahtumat pohjautuvat todellisuuteen, mutta mukana on fiktiota värittämässä tarinaa. Sota ei romaanin aiheena ole se kaikkein mielenkiintoisin tai ainakaan intoani herättävin, mutta Rannelan teksti kiehtovuudessaan imaisi välittömästi sisäänsä ja kirja oli hetkessä luettu. Ihan noin vain.

"Henkiin jääminen on rohkeuden suurin teko."

Erich Richter saa vuonna 1984 Linan viimeisen haastattelun, vaikka rouva on vetäytynyt saareen syrjään maailman menosta ja lakannut antamasta haastatteluja. Aika on kuitenkin oikea ja hän haluaa korjata väärät kirjoitukset mitä hänen miehestään on kirjoitettu aikojen saatossa.

Toisessa aikatasossa liikutaan 1940-luvun Prahassa ja sen tapahtumissa, tsekkien tuhoamisessa, jota Reinhard Heydrich, Puolan teurastaja, oli toteuttamassa. Vastarintaliikkeen Operaatio Anthropoid onnistuu salamurhaamaan Heydrichin, mutta raskain seurauksin. Äänensä saa kuuluviin parin muun fiktiivisen henkilön lisäksi tšekkiläisessä Lidicen kylässä asuva tyttö, jossa natsit toteuttivat verilöylyn kostona Reinhard Heydrichin murhasta. 

Frau on pieni kirja suurista asioista ja vaikka luulisi aiheen olevan kulutettu loppuun, niin Rannela lähestyy sitä erilaisemmasta näkökulmasta. Kiinnostavaa on lukea naisesta valtaa pitävän miehen takana, kun yleensä heidän roolinsa on taustahenkilön luokkaa miehen varjon langetessa raskaana päälle. Lina oli kuitenkin erilainen: hän on se, joka patisti Reinhardin kohti oikeita piirejä ja kansallissosialismia.

"Hän hillitsi itsensä. Hän oli mestari siinä niin kuin saksalaisen naisen kuului.
Hän pullotti tunteensa, kiersi korkin kiinni ja asetti sen hyllylle satojen
purkkien viereen, joiden etiketeissä luki: turhautuminen, raivo, pettymykset."

Lina ei näytä tuntevan syyllisyyttä menneisyydestään vaan kaipaa takaisin noihin Prahan aikoihin. Hän kaipaa rakasta miestään. Siinä missä Lina tulee lukijaa lähelle - halusi hän sitä tai ei - Reinhard jää etäiseksi hahmoksi. Kirjan lyhyet luvut ja vaivattomasti etenevä teksti saavat sivut kääntymään vauhdilla. Rytmi on kiihkeä ja kaikessa tässä todellisuuden ja fiktion sekoituksessa on hiljaista voimaa, joka tulee iholle. Vietin vangitsevan hetken Fraun kanssa.

_______

★★★★½
Terhi Rannela - Frau

Karisto, 2016

Kirjastosta

Frederick Forsyth - Shakaali

Shakaali - Frederick Forsyth

(The Day of the Jackal, 1971)

Seven, 2009
Kannen kuva: Fennopress/Photonica/Rieder

Omasta hyllystä

"Kello kuusi neljäkymmentä maaliskuisena aamuna Pariisissa on kylmää, ja vielä kylmemmältä tuntuu, kun teloituskomennuskunta valmistautuu panemaan toimeen kuolemantuomiota."

kirjan alku

Frederick Forsyth on tunnettu trillereistään, jonka lajin edustaja myös Shakaali on. Shakaali myöskin teki kirjailijan viimein tunnetuksi.

"-- huikea trilleri legendaarisesta ammattimiehestä, maailman pelätyimmästä palkkamurhaajasta." Kun on suunnitteilla Ranskan presidentti Charles de Gaullen murhaaminen, niin vain yksi mies sopii siihen hommaan; Tuntematon mies, joka ilmoittaa nimekseen Shakaali. Kukaan ei tiedä hänestä juuri mitään, eikä hänen teoistakaan, joka tarkoittaa tietenkin sitä, että hän on hoitanut aiemmat hommansa hyvin. Mikään halpa ei Shakaali myöskään ole, mutta hänet palkannut taho ei siitä hätkähdä.

Alku alkoi kankeasti, mutta vähitellen pääsin sisälle juoneen ja kirja olikin nopeasti luettu. Ongelma oli nimittäin asioiden hidas vauhtiinpääsy, sillä kaikkea piti pohjustaa hartaasti ja huolella myöhempää varten, mutta näin kärsimättömälle lukijalle se tuotti hieman harmaita hiuksia. Politiikka ei myöskään ole kauhean lähelläni sydäntäni, mutta sen asian ohi pääsin suhteellisen nopeasti.

"Hän näytti mieheltä, joka pystyisi aina hallitsemaan itsensä, mutta silmät kiusasivat Ridinia. Ne olivat avoimet ja näyttivät katsovan rehellisesti, mutta väriltään ne olivat pilkullisen harmaat, kuin talviaamun pakkassumu. Kesti muutaman sekunnin ennen kuin Rodin tajusi, että niissä ei ollut minkäänlaista ilmettä. Mitään ei näkynyt niistä ajatuksista, joita tuon savuverhon takana saattoi olla, ja Rodin tunsi hiukan levottomuutta. Hän ei pitänyt sellaisesta, mitä ei voinut ennustaa eikä niin ollen hallita."

Yksi romaanin hienoimpia asioita on todella tarkat kuvailut kaikista yksityiskohdista ja vaikka en olekaan kauhean kiinnostunut aseiden rakenteesta tai niiden ominaisuuksista, niin arvostan vaivannäköä mikä romaanin tekemiseen on nähty. Se antaa painoarvoa kirjassa esiintyville asioille ja välillä tunsin lukevani enemmänkin dokumentaarista kertomusta kuuluisasta palkkamurhaajasta kuin puhdasta romaania.

Vaikka Shakaali rakentuukin vain sen seikan ympärille, että presidentin vastainen ryhmä on palkannut  nimettömän salamurhaajan tappamaan presidentin, niin se pitää otteessaan. Salajuonta rakennetaan suurella vaivannäöllä yhtäkään pikku yksityiskohtaa jättämättä huomiotta. Lopulta on huikeaa seurata, kun itse tapahtumaketju lähtee liikkeelle ja kaikkien noiden pienten yksityiskohtien merkitys aukenee ja selviää konkreettisesti kuinka tärkeitä ne olivat suunnitelman onnistumiseksi. Palkitseva lukukokemus.

Shakaalin kannet on hyvin kiinnostavat, sillä monenlaisia versioita siitä olen nähnyt, mutta tämä iskee ehdottomasti parhaiten.

Tähtiä: ★★★