TEATTERISSA Mestari ja Margarita

Kuva: Tuomo Manninen

Mihael Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan -kirjaan perustuva näytelmä Mestari ja Margarita on maaginen elämys. Etukäteen en ollut varma, mitä Kansallisteatterin tulkinnalta tulisi odottaa, sillä se lupaili yhdistää fyysistä ja visuaalista teatteria nukketeatteriin, mutta intuitio sanoi, että tämä on pakko katsoa ja silloin on syytä totella. Kirjana tarina on hyvin mielikuvituksellinen ja ilotteleva ja tämän saa näytelmäkin välitettyä.

"Pimeyden voimien hilpeän makaaberi 

vierailu 1930-luvun Neuvostoliitossa."

Keväisen hellepäivän iltana runoilija Ivan Bezdomnyi istuu kustantaja Mihail Berliozin kanssa Patriarkan lammilla Moskovassa, kun heidän seuraansa lyöttäytyy salaperäinen muukalainen. Professori Wolandiksi esittäytyvä, ulkomaalaisen oloinen herrasmies ennustaa kaksikolle heidän tulevaisuutensa: Berlioz menettää päänsä, Ivan joutuu mielisairaalaan. Berlioz lähtee hälyttämään apua, mutta hän liukastuu kadulla ja raitiovaunun pyörä leikkaa hänen päänsä irti. Myös Ivanin kohtalo alkaa käydä toteen, kun hän lähtee julistamaan ympäri Moskovaa kohdanneensa Wolandin, pimeyden ruhtinaan. Saatana on saapunut Moskovaan, ja tämä on vasta alkusoittoa.

Kuva: Tuomo Manninen

Professori Woland kylvää kaaosta Stalinin ajan Moskovassa hännystelijöinään veikeä kissa Begemot (joka vastaan näytelmän yhdestä hauskimmista kohtauksista) ja häijy vampyyri Hella, joka on aivan varmasti läheistä sukua Potterin Bellatrixille. Toisaalla kulkee tarina Pontius Pilatuksesta ja hänen osuudestaan Jeesukseen kuolemaan Jerusalemissa. Kolmas juonikoukero on kirjailija Mestarin ja Margaritan rakkaustarina, jonka eteen Margarita antaa paljon.

Mestari ja Margarita on yhteiskunnallinen satiiri ja ennen kaikkea romanttisen rakkaustarina, joka tulee myös ilmi valitusta nimestä - siihen ei ole esimerkiksi valittu samaa nimeä kuin romaanilla, joka omalla tapaa määrittäisi mistä kulmasta tarinaa lähestyy. Näytelmä on kaikilla tavoin huikea ja sen visuaalisuus mykistää. Raitiovaunukohtaus oli huima ja Margaritan lentäminen varsinainen ohjelmanumero! Kaiken huippuna on joidenkin sivuhenkilöiden esittäminen nukeilla, joka osoittautui hauskaksi, toimivaksi ja erikoiseksi ratkaisuksi.

Kuva: Tuomo Manninen

Vahvoista näyttelijöistä nousee näin jälkikäteen mieleen etenkin professori Wolandia esittänyt Marc Gassot, jonka eleet ja liikkuminen olivat vangitsevia tyylikästä pukeutumista myöten huokuen pahuutta ja kiloittain karismaa. Wolandia lisää! Juha Variksen näyttelemän ilkikurisen Begemotin mainitsinkin jo. Oikeastaan voisin mainita kaikki näyttelijät tähän syssyyn, sillä tykkäsin heidän kaikkien työskentelystä ja olemuksesta.

Willensaunan pieni näyttämö oli sopivan intiimi ja tunnelmallinen näytelmälle, suurelle lavalle en tätä enää osaisi kuvitella, sillä nyt päästiin katsojia lähelle ja ihon alle. Rauhallisista kohtauksista saatetaan hypätä villeihin rientoihin, mutta maagisuus ja unenomainen tunnelma ovat aina läsnä kuvien, valojen ja musiikin myötävaikuttamana. Yli parituntinen istuminen ei tuntunut missään ja itseasiassa loppu tuli aivan liian nopeasti!

★★★★★
ROOLEISSA Marc Gassot, Maria Kuusiluoma, Juhani Laitala, Ilja Peltonen, Annika Poijärvi ja Juha Varis
OHJAUS JA DRAMATISOINTI Anne Rautiainen
SUOMENNOS Ulla-Liisa Heino
LAVASTUS, NUKET JA PUKUSUUNNITTELU Janne Siltavuori
VALO- JA VIDEOSUUNNITTELU Pietu Pietiäinen
ÄÄNISUUNNITTELU Jani Peltola
KOREOGRAFIA Sonya Lindfors
NAAMIOINNIN SUUNNITTELU Krista Karppinen
DRAMATURGI Eva Buchwald

H. P. Lovecraft - Hulluuden vuorilla

"Olen pakotettu puhumaan koska tiedemiehet ovat 
kieltäytyneet noudattamasta neuvojani tietämättä miksi."

kirjan alku

Blogissani on tänä vuonna hieman pienempi muotoiset Halloween-pirskeet kuin viime vuonna, mutta ei anneta sen menoa haitata. Tällä kertaa sitä 'juhlistan' yhden novellin muodossa: Hulluuden vuorilla, joka on Nimettömän kaupungin yksi novelleista. Se on kyseisen kokoelman viimeinen - ja samalla reilusti pisin - teksti. Tarkoitushan oli fiilistellä Halloweenia ja lukea jotain jännittävää, mutta toisin kävi.

20 henkinen retkikunta 55 rekikoiransa kanssa tekee tutkimusretkeä Antarktikselle. Heidän tutkimuksensa saavat yllättävän käänteen, kun ihmeellisiä asioita löytyy.

"Vaistosimme näkymässä itsepintaisen ja läpitunkevan vihjeen typerryttävistä salaisuuksista ja mahdollisista paljastuksista. Oli aivan kuin nämä jyrkästi erottuvat painajaishuiput olisivat seisoneet portinpylväinä vartioiden unen, kaukaisen ajan ja avaruuden sekä monien ulottuvuuksien kiellettyä maailmaa. En voinut mitään tunteelle että ne olivat pahoja olentoja - hulluuden vuoria joiden kauemmat rinteet antoivat suoraan johonkin kirottuun äärettömyyden kuiluun."

 

Ei napannut. Jaaritellaan sivutolkulla Muinaisista, jotka elivät ennen jääkautta ja blaablaablaa. Ihan kuin olisin unettavaa biologiankirjaa lukenut. Tämän novellin lukemiseen vaaditaan siis suurta kiinnostusta luonnontieteisiin.

 

"Ellei heitä saada taivutelluksi luopumaan hankkeestaan, he tunkeutuvat aivan Antarktiksen sisimpään asti ja sulattavat ja poraavat kallioperää, kunnes päästävät vapaaksi sen minkä me tiedämme koituvan maailmanlopuksi."

Koko Hulluuden vuorilla tarina käynnistyi todella hitaasti, eikä se siis aiheensa puolesta istunut minulle ollenkaan. Jännitystä ei ollut nimeksikään, vaikka kauhun elementtejä olikin mukana. Täysin päivänvastaiseen arvioon kannattaa tutustua Marileen kirjoittamassa blogissa ja vasta sitten päättää onko kirja sinua varten.

_______

H. P. Lovecraft - Hulluuden vuorilla

(At the Mountains of Madness, 1931)

Jalava, 1991

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★½