Matthew G. Lewis - Munkki

"Luostarin kello oli lyönyt tuskin viiden minuutin ajan, 
kun kapusiinikirkko jo pursui kuulijoita."

kirjan alku

Elämä on täynnä sattumia. Tutkiessani vuosia ja vuosia sitten 1001 kirjaa, jotka pitää lukea ennen kuin kuolee -opusta törmäsin Matthew G. Lewisin The Monk -kirjaan ja kiinnostuin siitä, mutta selvittäessäni asiaa, sitä ei oltu tietenkään suomennettu. Sitten tämän vuoden alussa huomasin sattumalta sen ensimmäistä kertaa Ullan blogissa suomeksi! Onneksi ei mennyt täysin ohi.

Madridilaisessa kapusiiniluostarissa asuu kolmissakymmenissä oleva munkki Ambrosio, tahraton ja hurskas Pyhä Mies, jota koko kaupunki ihailee. Mutta kestävätkö Jumalalle vannotut valat, kun Ambrosion tukahdetut halut pääsevät yllättäen valloilleen luostarin eristyksessä? Syvälle sielun turmelukseen syöksyvän munkin kertomukseen punoutuu onnettomia rakkaustarinoita, seikkailuja öisten metsien ryöväreiden ja kummitusten kynsissä sekä kidutusta ja väkivaltaa hautaholveissa mätänevien ruumiiden keskellä. Takakansi

Ambrosion ja muutaman muun hahmon kautta Lewis näyttää häikäilemättä luostarin johtajahahmojen vallan väärinkäytön ja rappion. Ambrosio on nuhteeton ja kunnioitettu munkki, jonka saarnoja tullaan kuulemaan kaukaa, mutta lihan heikkouksista syntyy pieniä rikkomuksia ja niistä kasvaa äkkiä suurten, anteeksiantamattomien rikosten sarja. Himo saa vallan heivaten uskonnolliset lupaukset syrjään ja Ambrosio valitsee moneen kertaan huonosti, turmelee viattoman ja lopulta tekee sopimuksen paholaisen kanssa. Suljetun luostarin varjoissa julmuudet ja rikkeet voi kätkeä ja silti säilyttää kansan kunnioituksen - mutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Toisina kirjan hahmoina ovat kaksi nuorta miestä, jotka haikailevat ihastustensa perään ja sekaantuvat lopulta munkin juoniin.



Lewis kirjoitti Munkin hieman alle 20-vuotiaana noin kahden ja puolen kuukauden aikana. Hän sai innoituksen kirjaan kansantarusta Verinen nunna - joka muuten on kirjan mielenkiintoisimpia tarinoita. Kirja julkaistiin 1796, mutta on edelleen säilyttänyt järkyttävyytensä. Munkki on synkkää luettavaa, eikä se ainakaan valoisammaksi muutu. Tämä goottilaista kauhua edustavan kirjan tapahtumat eivät ole järjellä selitettävissä, vaan mukana on yliluonnollisuutta. Munkki on rönsyilevä ja vaatii lukijalta keskittymistä ja jaksamista, mutta pidemmälle edetessä lukeminen sujuu jo vaivattomammin. Varmasti klassikoasemansa ansainnut.

_______

Matthew G. Lewis - Munkki

(The Monk: A Romance, 1796)

Savukeidas, 2015

Kirjastosta
Hämärän jälkeen -haaste
Tähtiä: ★★★★

Fausto Brizzi - 100 onnen päivää

"Elämässäni tärkeitä päiviä on ollut kolme."

kirjan alku

Varoitus: kirjan lopussa on itkuvaara. Takakannessa luvattu "hulvaton nyyhkytarina" osui siis oikeaan. Vastapainona kirja on täynnä Fausto Brizzin mahtavaa huumoria, joten liian itkuiseksi tarina ei mene, eikä nenäliinoja tarvitse älyttömiä määriä tuhlailla.   

Mitä sinä tekisit, jos sinulla olisi sata päivää jäljellä? 

Italialainen Lucio joutuu vastaamaan tähän kysymykseen juuri ennen 40-vuotispäiväänsä, kun elämä on muutenkin poissa raiteiltaan. Syrjähypystä suivaantunut vaimo on heittänyt hänet pihalle perheen kodista, ja Lucio on päätynyt asustelemaan appiukkonsa konditorian takahuoneessa. Kun mies tajuaa lähtölaskentansa alkaneen, hän päättää elää loppuelämänsä niin kuin hänen olisi aina pitänyt: tekemällä jokaisesta hetkestä merkityksellisen. Sadassa päivässä Lucio aikoo muun muassa ehtiä nauttimaan appiukkonsa leipomista tuoreista munkkirinkilöistä ja lähteä ystäviensä kanssa seikkailulle, josta on pitkään haaveillut. Mutta ennen kaikkea hän haluaa saada vaimonsa antamaan hänelle anteeksi ennen kuin on liian myöhäistä. Takakansi

"Ai pari? Sinulla on salainen keksikätkö puhtaiden sukkien keskellä."

"Löysitkö sinä sen?"

"Kukahan sinun sukkasi pesi, mitä luulet? Pyhä henki?"

100 onnen päivää -kirjan jälkeen oikein puhkuu tarmoa totetuttaa lapsuudenunelmat ja vähät välittää näyttääkö muiden silmissä naurettavalta niitä tehdessään. Tärkeimmiksi asioiksi Luciolle muodostui kuitenkin perheen kanssa vietetty aika ja vaimoltaan hän janoaa anteeksiantoa. Lucio on hurjan päättäväinen suunnitelmiensa kanssa, eikä pahemmin kriiseile lähestyvää kuolemaa, tai sitten kaikki negatiiviset tunteet ja pelot käytkeytyy tuon hulvattoman huumorin taakse. Kirjaa kuljettaa positiivinen perusvire. Mitähän sitä itse tekisi viimeisten 100 päivän aikana?

Henkilögalleria oli aivan ihastuttava; pidin monista, sillä he olivat hyvin inspiroivia kuten itse päähenkilö Lucio, hänen tyttärensä, joka kyselee kinkkisiä, viisaita kysymyksiä sekä Massimiliano, jonka koti on avoinna kaikille, jotka kaipaavat seuraa. Loistava ajatus! Lähtiessä saa halutessaan jätttää jonkun summan seuraavia kestityksiä varten. Tuollaisia paikkoja pitäisi ihan oikeasti perustaa. Ihmiset tulevat sinne kaikenlaisine huolineen ja siellä heitä kuunnellaan.

"Turhin kaikista päivistä on se, jona ihminen ei ole nauranut."

Minulle tästä muodostui tärkeä kirja, joka kolahti juuri siihenhetkiseen tilanteeseen voimakkaasti. Aina välillä sitä tarvitsee pienen muistutuksen siitä millaiseksi elämänsä haluaa muodostaa ja millaisia valintoja pitäisi tehdä. Melkein täydellisen lukukokemuksesta olisi tehnyt, jos olisi munkki vielä kädessä ollut ;)

_______

Fausto Brizzi - 100 0nnen päivää

(Cento giorni di felicità, 2013)

Gummerus, 2016

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★