Donald Spoto - Lumous: Audrey Hepburnin elämä

"Heidän lähtiessään matkaan Englannin rannikolta aurinko oli paistanut kirkkaasti, mutta kanaalin keskivaiheilla taivaalle alkoi kerääntyä tummia pilviä ja leppeä tuuli oli jo yltynyt varsin navakaksi."

kirjan alku

Elämäkertoja ei tule juurikaan luettua ja jos siihen ryhdyn on syyn oltava todella hyvä. Audrey Hepburn on erittäin hyvä syy. Hän on yksi lempinäyttelijöitäni ja hänen tuotantoaan on tullut aika laaja-alaisesti katsottua, vaikka kaikkia en vielä ole nähnytkään. Joitain on esimerkiksi ollut hankala löytää. Suurimman vaikutuksen ovat tehneet Loma Roomassa (ihana Gregory Peck), Aamiainen Tiffanylla, Huhu, My Fair Lady, Charade, Kuinka miljoona varastetaan... Kyllähän näitä riittää.

Elokuviensa lisäksi Hepburn tunnetaan tyyli-ikonina, joka alkoi jossain uransa vaiheessa vaikuttaa itse roolihahmojensa pukuvalintoihin. Hänen sivistynyt ja eleganssi olemuksensa ei syyttä ole valloittanut lukuisia ihmisiä, mutta kaikki eivät tiedä mitä tuo tyyni pintakuori pitää sisällään. Hepburnin lapsuus ajoittui toiseen maailmansotaan, kun Hollanti oli saksalaismiehityksen armoilla. Tämä tietysti jätti jälkensä häneen. Hänen suhteensa äitiin oli hankala ja koko uransa ajan Hepburn epäili omia kykyjään.

Hepburnin avioliitto ja rakkaussuhteet eivät olleet kovin kestävää mallia, mutta hän sentään sai kauan toivomiaan lapsia monien keskenmenojen välissä. Lapset olivat Hepburnille tärkeitä, josta kertoo myös se, että hän ei tehnyt elokuvia julkisuuden vuoksi, vaan heti kun pystyi Hepburn pitäytyi kotiäitinä, eikä sen kummemmin haikaillut takaisin elokuvamaailmaan. Loma Roomassa -elokuvan roolistaan Hepburn sai muuten Oscarin. Elämäkertaan oli selvästi haluttu skandaalinkäryä mukaan, joten ota nyt siitä selko pitävätkö kaikki kirjan väittämät aivan paikkansa. Hepburn piti kuitenkin selkeästi kiinni omista arvoistaan ja päämääristään.

Ja miksi kirja sai neljä tähteä viiden sijaan? Yksinkertaisesti siitä syystä, että joku hienotunteisempi kirjoittaja olisi sopinut paremmin kertomaan tästä elegantista naisesta. Donald Spoto ei anna houkuttelevaa kuvaa varsinkaan Hepburnin uran alkupään elokuvista: vanhoja miehiä, heidän kanssaan oli vaikea tulla toimeen, romantiikka puuttui, tökerö toteutus, sekava ja epälooginen käsikirjoitus... Oli sitten asia niin tai näin, niin suoraan sanottuna ei voisi vähempää kiinnostaa Spoton henkilökohtaiset mielipiteet elokuvista, varsinkin kun ne tuntuivat suurimmalta osin parjaavilta. Tekstistä paistaa liian selvästi läpi kirjoittajan omat suosikkielokuvat (Nunnan tarina) ja sitten ne mitä hän ei pitänyt alkunsakaan onnistuneina. Kykenen kyllä ihan hyvin muodostamaan omankin mielipiteen. Enemmän faktapohjaisuutta kiitos! Meinasi ihan hermot mennä siihen jatkuvaan epäkohtien syynäämiseen ja joskus oli pakko keskeyttää lukeminen.

Hepburnin elokuvien ja olemuksensa lisäksi arvostan suuresti hänen työtään Unicefin hyväntahdonlähettiläänä, jona hän toimi elokuvauransa jälkeen. "Ainoa toiveeni tänä jouluna on rauha", hän totesi tuolloin, "rauha varsinkin maailman kaikille lapsille. Vasta silloim vesi, jota heille toimitamme, sammuttaa heidän janonsa, ruoka ravitsee heidän kehonsa ja lääkkeet tekevät heidät terveiksi; vasta silloin he saavat elää voidakseen leikkiä ja käydä koulua ja heidän vanhempansa saavat elää voidakseen rakastaa heitä."

Parhautta: Audrey Hepburn laulamassa Moon Riveriä <3

_______

Donald Spoto - Lumous: Audrey Hepburnin elämä

(Enchantment: The life of Audrey Hepburn, 2006)

Ajatus Kirjat, 2009

Omasta hyllystä
Seitsemännen taiteen tarinat
Tähtiä: ★★★★

Siri Hustvedt - Lumous

Lumous - Siri Hustvedt

(The Enchantment of Lily Dahl, 1996)

Otava, 2009
Kannen suunnittelu: Katja Kaskeala
Kannen kuva: Nordic Photos

Omasta hyllystä

"Lily oli tarkkaillut miestä kolme viikkoa."

kirjan ensimmäinen lause

Siri Hustvedtin kirjoja odottaa jo muutamia hyllyssä ja päädyin aloittamaan minulle ennestään tuntemattomaan (jälleen) kirjailijaan tutustumiseen Lumouksella.

Pikkukaupungin kahvilassa työskentelevä Lily Dahl tuntee jo siellä käyvät asiakkaat, kunnes häntä itseään vastapäätä muuttaa asumaan tuntematon taidemaalari. Ikkunasta hän seurailee Edward Shapiron luona käyviä ihmisiä ja kuuntelee sieltä kantautuvaa musiikkia. Yhdeksäntoistavuotiaan kiihkolla Lily rakastuu.

Pikkukaupunki kätkee sisälleen myös omat jännitteensä ja salaisuutensa, joihin Lily ajautuu mukaan. Ihmisistä paljastuu uusia puolia, joista ainakaan Lily ei ennen ole tiennyt.

Lilyn huonekaveri Mabel on jo vanha nainen, joka kirjoittaa omaelämäkertaa. Suuresta ikäerosta huolimatta he tulevat hyvin toimeen keskenään. Yhdistävänä tekijänä heillä on näytelmät: Lily on mukana näytelmäkerhossa, joka esittää Kesäyön unelmaa ja Mabelilla on tarjota hänellä arvokkaita neuvoja roolinsa sisäistämiseen. Ehkä Mabel on jollain tavalla myös nuorelle Lilylle äitihahmo. He juttelevat rakastumisesta ja elämästä.

Se mitä luulee kirjan alussa saavansa, ei pidä lainkaan paikkaansa. Alun hempeä ja leppoisakin tunnelma muuttuu loppua kohden synkemmäksi ja tummansävyiseksi. Ihmismieli ei ole aina sitä miltä se aluksi näyttää. Lily alkaa selvittämään, jopa dekkarimaisia piirteitä saavassa jännitysnäytelmässä, asioita, jotka muut kaupunkilaiset tuntuvat jo tietävän, mutta josta he vaikenevat.

Koin romaanin alkupuoliskon paljon mielenkiintoisempana, vaikka olenkin lukenut paljon kommentteja koskien juuri alun hailakkuutta. Lilyn ja etäisenä hahmona pysyvän Edwardin intohimoinen suhde ja kaupungin mielipide siihen kutkuttivat omaa mielikuvitusta, kun taas loppu muuttui liian sekavaksi ja kummalliseksi, eikä se onnistunut enää täysin säilyttämään mielenkiintoani yllä. Oli kuin oltaisiin hypätty aivan toiseen maailmaan.

Lumouksen kirjoitustyyli on ihana, enkä siitä mitään kummempaa moitittavaa löytänyt. Lily on samaistuttava henkilö, jossa rosoa ja nuoruuden uskallusta. Hänen suhteensa silloiseen poikaystäväänsä, nuoreen poliisiin Hankiin, kariutuu välittömästi Edwardin astellessa näyttämölle. Lilyn ja Hankin suhde ei alkuunsakaan tuntunut molemminpuoleiselta intohimoiselta rakkaudelta, vaan pikemminkin laimealta arkirutiinilta. Lily rohkaistuu kokeilemaan jotain aivan uutta ja yllättävää muiden mielipiteistä huolimatta - onhan tämän nuoren näyttelijänalun idoli kukapa muukaan kuin Marilyn Monroe.

Kirjassa on myöskin lumoava kansi ;)

Tähtiä: ★★★★

Hyllyssä
Amerikkalainen elegia
Kesä ilman miehiä