MUUMIT Sarjakuvaklassikot X

"Kakkua saa jauhaa suu, vaikka maha pullistuu"

Muumi-kirjojen lisäksi ehdottomia suosikkejani ovat muumi-sarjakuvat, joista löytyy aikuislukijalle paljon hauskaa hoksattavaa. Tove Janssonin jälkeen ohjaksiin tarttui Lars Jansson ja tällä kertaa luettavana oli uusin, kymmenes albumi.

Tarinassa Muumit ja vampyyri on eläintarhasta kadonnut vampyyri ja koko laakson väki pelkää tulevansa sen puraisemaksi. Muumimamma uskoo löytäneensä vampyyrin keittiöstä, muttei raaski tehdä sille pahaa vaan piilottaa otuksen. Muumit ja televisiossa Muumipapan on tarkoitus mennä ostamaan uusi pöytä rikkimenneen tilalle, mutta kauppias esitteleekin television, jonka Muumipappa sortuu ostamaan. Aluksi muumit eivät ymmärrä tv:n tarkoitusta, mutta pian Muumipappa jää ensimmäisenä koukkuun. "Parasta katsoa, miksi tv on niin hirveä. Lasten tähden. Näin saan tietää, mistä varjella heitä. Se on isän velvollisuus."

Muumit ja televisio

Alikehittyneiden alueiden asessori on käymässä Muumilaaksossa etsimässä alikehittynyttä paikkaa sarjakuvassa Alikehittyneet muumipeikot, muttei löydä sopivaa. Muumipeikko haluaa piristää ja yrittää näyttämällä näyttää heidän olevan alikehittyneitä, muttei onnistu tehtävässä. Hän antaa olla ja muumien jatkaessa normaalia elämää asessori tajuaa heidän olevan täysin primitiivisiä. Hän alkaa sivistää muumeja ja Muumipappa päätyy presidentiksi.

"Me emme halua sivistyä enempää."

"Tyhmyyksiä. Tietysti te haluatte. Ajatelkaa vaikka tv:tä!"

"Ei!"

"Veroja..."

"Ei!"

"Mutta ilman veroja ette saa koskaan veronpalautuksia."

"Se on totta."

Niiskuneiti ihastuu Muumilaakson uuteen asukkaaseen Wärssyyn viimeisessä tarinassa Muumipeikko ja täti. Wärssy on hyvinpukeutunut gentleman sekä runoilija ja Muumipeikko on tietenkin hyvin mustasukkainen. Wärssyn Jane-täti tulee kylään ja hänhän on muumeillekin (valitettavasti) hyvin tuttu. Muumit esittävät olevansa tuhkarokossa, mutta se ei pidä tätiä poissa, vaan hän tulee hoitamaan perheen terveeksi!

Minua jaksaa aina huvittaa se kuinka jokainen sarjakuva alkaa Muumipeikon takapuolesta. Edellisissä osissa on ollut enemmän piikittelyä yhteiskunnalle, näistä en aistinut aivan samaa, mutta nopeasti se aika edelleen menee muumien valloittavassa seurassa.

_______________________________________________

★★★★
Lars Jansson - Muumit: Sarjakuvaklassikot X

Wsoy, (1994) 2017

Arvostelukappale

Muita postauksia
MUUMIT Sarjakuvaklassikot IX
MUUMIT Sarjakuvaklassikot VIII
MUUMIT Sarjakuvaklassikot V - VI
MUUMIT Sarjakuvaklassikot II - III

MUUMIT Sarjakuvaklassikot IX

"Ajattele miten romanttista. Tähtitaivaan 
alla nappikokoelma välissämme..."

Muumi-sarjakuvat ihastuttavat joka kerta ja nämä enemmänkin aikuisille suunnatut albumit käsittelevät hauskalla tavalla nykypäivää, sen ongelmia ja ilmiöitä. Varsinkin Hosulin ja Suskan mukaantulo oli mukava yllätys, sillä heitä ei liikaa näe ja hahmoina he ovat ihastuttavia.

Yllättäviä käänteitä Muumilaaksossa! Nipsu perii urheiluliikkeen, ja Mymmeli saa timantin jalkapalloilija Rinaldolta lähetettyään tälle 412 rakkauskirjettä. Omistamisen onnella on kuitenkin varjopuolensa. Kun neitonen vaikuttaa olevan ahdingossa, Muumipappa ja Muumipeikko käynnistävät mittavan pelastusoperaation - eikä yllätyksiltä tietenkään vältytä. Myös Hosulin ja Suskan perhe-elämä osoittautuu haasteelliseksi. Albumi sisältää jaksot Nipsun urheiluliike, Mymmelin timantti, Neitonen ahdingossa ja Nappeja ja avioliittoja. Takakansi

Suorapuheisuus ennen kaikkea :D

Muumit: Sarjakuvaklassikot -albumit ovat näyttäneet ihan uuden puolen Muumeista, sillä ennen käsitykseni heistä on perustunut lähinnä tv-sarjaan, jota lapsena katselin sekä tietysti Tove Janssonin kirjoihin. Sarjakuvan Muumit ovat räväkämpiä, vilkkaampia, joskus jopa vihaisempia ja tappeluun taipuvaisia. Mietiskelijöitä he silti edelleen ovat. Olen myös tykännyt molempien, Toven ja Larsin, albumeista. Jotain niissä on eroa, mutta molempien parissa viihtyy paremmin kuin hyvin. Hauskuutta ja huumoria päivään saa näitä lukemalla!

_______

Lars Jansson - Muumit: Sarjakuvaklassikot IX

(Moomin Books Nine: The Complete Lars Jansson Comic Strip)

WSOY, 2016

Kirjastosta
Tähtiä: ★★★★★

Muita postauksiani
MUUMIT Sarjakuvaklassikot VIII
MUUMIT Sarjakuvaklassikot V - VI
MUUMIT Sarjakuvaklassikot II - III

Elokuun lukumaratonin kirja-arviot

Eilen päättyi elokuun lukumaraton minun kohdallani ja koska niin paljon muitakin kirjoja odottaa postausta, niin teen näistä maratonilla luetuista lyhyemmät arviot tuttuun tapaan.

"Pakkanen paukkaa nurkissa, räiskää pitkin 
aidan selkiä ja seuloo huurua puihin ja pensaisiin."

kirjan alku

Rautatie on suomalaisessa kirjallisuudessa merkittävä klassikko ja ansaitsi ihan vain senkin vuoksi tulla luetuksi.

Rautatiessä ihmiset ihmettelevät ja puhuvat uudesta rautatiestä, jollaista ei kyseiseen aikaan olla koskaan nähty. Salaa kaikkia kiinnostaa käydä sitä myös katsomassa. Tarina etenee verkkaisesti, mutta varmasti monet saavat kirjasta paljonkin irti, sillä se on aikansa kuvaajana mielenkiintoinen. Tarinana... ei niinkään.

Juhani Ahon pariin palaan ehkä joskus Parin tyttären tai/ja rouvan kautta.

_______

Juhani Aho - Rautatie (1884)

Warner Söderström, 2007
Kuvilla varustanut: Eero Järnefelt

Omasta hyllystä
Maalaismaisemia-lukuhaaste
Tähtiä: ★★

"Hopeahääpäivänään olivat Ashurst ja hänen vaimonsa lähteneet autoretkelle nummen ulkolaidalle ja heidän aikomuksenaan oli viettää muistojuhlaasa yöpymällä Torquayihin, missä he olivat ensi kerran tavanneet toisensa."

kirjan alku

Galsworthy sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1932 ja vaikka hyllyssä odottelee Forsytein taru, niin tähän maratoniin sopi paremmin hieman lyhyempi pienoisromaani Omenapuu.

Omenapuu kertoo raikkaan maalaistytön ja nuoren ylioppilaan ensi rakkauden tarinan jo kypsään ikään ehtineen miehen muistikuvina.

Kirja ei ollutkaan niin yksinkertainen ja suoraviivainen kuin olin ajatellut sen olevan; kaavalla: poika rakastuu tyttöön ja tyttö poikaan and the happy end. Kyse olikin rankemmasta tarinasta. Kirja oli yhtä ihastuttava kuin on sen kansikin. Eli todella ihastuttava.

_______

John Galsworthy - Omenapuu

(The Apple Tree, 1916)

WSOY, 1982
Päällyksen kuva: Marjatta Vihma

Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★★½

"Kaikki on niin tylsää."

kirjan alku

Tänä vuonna ilmestyneessä Muumit VIII -sarjakuvassa sattuu ja tapahtuu: Muumipeikko ottaa esikuvakseen Daniel Defoen luoman hahmon sarjakuvassa Robinson Crusoe, Muumipeikko ja taide ilkamoi taiteilijaelämän kiliseillä niin vauhdikkaasti, että rouva Vilijonkan lehmä tarvitsee hajusuolaa. Nipsun kylpylä jää muumiperheen hoidettavaksi. Vaikka mammalla ja papalla on kykyä alalle, työ alkaa rasittaa. Poliisimestarin veljenpoika, rötöstelevä Launo, sekoittaa setänsä virantoimitusta, kunnes ryhtyy itse poliisiksi - mikä ei paranna tilannetta lainkaan.

Muumi-sarjakuvat ovat vaan niin hauskoja ja osuvia nykypäivänäkin.

_______

Lars Jansson - Muumit - Sarjakuvaklassikot VIII

(MOOMIN The Complete Lars Jansson Comic Strip)

WSOY, 2015

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★★

Muita postauksiani
MUUMIT Sarjakuvaklassikot V - VI
MUUMIT Sarjakuvaklassikot II - III

"Kaunis kesäkuun ilta."

kirjan alku

Musta perhonen aloittaa Memesa-trilogian ja kirjalle löytyy kaksi itsenäistä jatko-osaa: Repaleiset siivet ja Samettiyö.

Musta perhonen on mustalaistytön kasvutarina värikkään mustalaisyhteisön keskellä 1970-luvun alun Lappeenrannassa. Mustalaiskulttuuri on hyvin omanlaisensa, siellä vallitsee vahvana kostoperinne, mutta kuitenkaan mustalainen ei toista mustalaista vastaan nosta syytettä, välit selvitetään sukujen kesken periaatteella "silmä silmästä ja hammas hampaasta". Poliisit suhtautuvat heihin epäluuloisesti ja pitävät tarkasti silmällä laittomien viinakauppojen varalta.

Ajatuksia herättävä kirja ja toisenlaiseen kulttuuriin tutustuminen ei ole milloinkaan pahasta, varsinkin kun samassa yhteiskunnassa eletään. Nopeasti luettu kirja, mutta hiukan ahdista, sillä Memesa ei kotioloissaan viihdy, henkinen ilmapiiri on todella kurja.

Jollain kummallisella tavalla tästä tuli hieman mieleen Kolun Me rosvolat, retestellään ja rellestetään. Aika erilaisista kirjoista on kuitenkin siis kyse, Mustassa perhosessa kun on mm. väkivältaa ja tappoja.

_______

Kiba Lumberg - Musta perhonen

Sammakko, 2004
Kannen maalaus: Kiba Lumberg
Kannen suunnittelu: Riikka Majanen

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★

"Pian minä olen kuitenkin lopulta täysin kuollut."

kirjan alku

Samuel Beckett sai Nobelin vuonna 1969 ja vain ja ainoastaan siitä syystä pääsi lukupinooni tällä trilogian keskimmäisellä osalla - joista siis en ensimmäistäkään ole aikaisemmin lukenut.

Malone tietää kuolevansa pian ja alkaa kertoa itselleen tarinoita. Suoraan sanottuna en muista enää mitään kirjasta. Että olipa mahtava lukukokemus, ihan mullisti maailmani. Tai sitten ei. Ilmeisesti kyse oli tajunnanvirtatekniikasta, tekstissä ei ollut yhtään taukoja, vaan se oli jatkuvaa sanaoksennusta, joka tuntui erittäin hankalalta lukea. Aiheetkin olivat välillä mitä puuduttavampia, kun Malone esim. pohti huoneessa näkyviä harmaanvärejä monenkymmenen sivun verran.

Tuttavuutemme Beckettin kanssa taisi päättyä tähän. Kiitos ja heihei.

_______

Samuel Beckett - Malone kuolee

(Malone meurt, 1951)

Basam Books, 2007
Kansi: Jari Silvennoinen

Omasta hyllystä
Tähtiä: ★½

Muita postauksiani
Elokuun lukumaraton (2015)
Blogistanian kesälukumaraton (2015)
Ystävänpäivän lukumaraton (2015)
24 h lukumaraton (2014)