Elokuun lukumaratonin kirja-arviot

Eilen päättyi elokuun lukumaraton minun kohdallani ja koska niin paljon muitakin kirjoja odottaa postausta, niin teen näistä maratonilla luetuista lyhyemmät arviot tuttuun tapaan.

"Pakkanen paukkaa nurkissa, räiskää pitkin 
aidan selkiä ja seuloo huurua puihin ja pensaisiin."

kirjan alku

Rautatie on suomalaisessa kirjallisuudessa merkittävä klassikko ja ansaitsi ihan vain senkin vuoksi tulla luetuksi.

Rautatiessä ihmiset ihmettelevät ja puhuvat uudesta rautatiestä, jollaista ei kyseiseen aikaan olla koskaan nähty. Salaa kaikkia kiinnostaa käydä sitä myös katsomassa. Tarina etenee verkkaisesti, mutta varmasti monet saavat kirjasta paljonkin irti, sillä se on aikansa kuvaajana mielenkiintoinen. Tarinana... ei niinkään.

Juhani Ahon pariin palaan ehkä joskus Parin tyttären tai/ja rouvan kautta.

_______

Juhani Aho - Rautatie (1884)

Warner Söderström, 2007
Kuvilla varustanut: Eero Järnefelt

Omasta hyllystä
Maalaismaisemia-lukuhaaste
Tähtiä: ★★

"Hopeahääpäivänään olivat Ashurst ja hänen vaimonsa lähteneet autoretkelle nummen ulkolaidalle ja heidän aikomuksenaan oli viettää muistojuhlaasa yöpymällä Torquayihin, missä he olivat ensi kerran tavanneet toisensa."

kirjan alku

Galsworthy sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1932 ja vaikka hyllyssä odottelee Forsytein taru, niin tähän maratoniin sopi paremmin hieman lyhyempi pienoisromaani Omenapuu.

Omenapuu kertoo raikkaan maalaistytön ja nuoren ylioppilaan ensi rakkauden tarinan jo kypsään ikään ehtineen miehen muistikuvina.

Kirja ei ollutkaan niin yksinkertainen ja suoraviivainen kuin olin ajatellut sen olevan; kaavalla: poika rakastuu tyttöön ja tyttö poikaan and the happy end. Kyse olikin rankemmasta tarinasta. Kirja oli yhtä ihastuttava kuin on sen kansikin. Eli todella ihastuttava.

_______

John Galsworthy - Omenapuu

(The Apple Tree, 1916)

WSOY, 1982
Päällyksen kuva: Marjatta Vihma

Omasta hyllystä
Tähtiä: ★★★½

"Kaikki on niin tylsää."

kirjan alku

Tänä vuonna ilmestyneessä Muumit VIII -sarjakuvassa sattuu ja tapahtuu: Muumipeikko ottaa esikuvakseen Daniel Defoen luoman hahmon sarjakuvassa Robinson Crusoe, Muumipeikko ja taide ilkamoi taiteilijaelämän kiliseillä niin vauhdikkaasti, että rouva Vilijonkan lehmä tarvitsee hajusuolaa. Nipsun kylpylä jää muumiperheen hoidettavaksi. Vaikka mammalla ja papalla on kykyä alalle, työ alkaa rasittaa. Poliisimestarin veljenpoika, rötöstelevä Launo, sekoittaa setänsä virantoimitusta, kunnes ryhtyy itse poliisiksi - mikä ei paranna tilannetta lainkaan.

Muumi-sarjakuvat ovat vaan niin hauskoja ja osuvia nykypäivänäkin.

_______

Lars Jansson - Muumit - Sarjakuvaklassikot VIII

(MOOMIN The Complete Lars Jansson Comic Strip)

WSOY, 2015

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★★★

Muita postauksiani
MUUMIT Sarjakuvaklassikot V - VI
MUUMIT Sarjakuvaklassikot II - III

"Kaunis kesäkuun ilta."

kirjan alku

Musta perhonen aloittaa Memesa-trilogian ja kirjalle löytyy kaksi itsenäistä jatko-osaa: Repaleiset siivet ja Samettiyö.

Musta perhonen on mustalaistytön kasvutarina värikkään mustalaisyhteisön keskellä 1970-luvun alun Lappeenrannassa. Mustalaiskulttuuri on hyvin omanlaisensa, siellä vallitsee vahvana kostoperinne, mutta kuitenkaan mustalainen ei toista mustalaista vastaan nosta syytettä, välit selvitetään sukujen kesken periaatteella "silmä silmästä ja hammas hampaasta". Poliisit suhtautuvat heihin epäluuloisesti ja pitävät tarkasti silmällä laittomien viinakauppojen varalta.

Ajatuksia herättävä kirja ja toisenlaiseen kulttuuriin tutustuminen ei ole milloinkaan pahasta, varsinkin kun samassa yhteiskunnassa eletään. Nopeasti luettu kirja, mutta hiukan ahdista, sillä Memesa ei kotioloissaan viihdy, henkinen ilmapiiri on todella kurja.

Jollain kummallisella tavalla tästä tuli hieman mieleen Kolun Me rosvolat, retestellään ja rellestetään. Aika erilaisista kirjoista on kuitenkin siis kyse, Mustassa perhosessa kun on mm. väkivältaa ja tappoja.

_______

Kiba Lumberg - Musta perhonen

Sammakko, 2004
Kannen maalaus: Kiba Lumberg
Kannen suunnittelu: Riikka Majanen

Kirjastosta lainattu
Tähtiä: ★★★

"Pian minä olen kuitenkin lopulta täysin kuollut."

kirjan alku

Samuel Beckett sai Nobelin vuonna 1969 ja vain ja ainoastaan siitä syystä pääsi lukupinooni tällä trilogian keskimmäisellä osalla - joista siis en ensimmäistäkään ole aikaisemmin lukenut.

Malone tietää kuolevansa pian ja alkaa kertoa itselleen tarinoita. Suoraan sanottuna en muista enää mitään kirjasta. Että olipa mahtava lukukokemus, ihan mullisti maailmani. Tai sitten ei. Ilmeisesti kyse oli tajunnanvirtatekniikasta, tekstissä ei ollut yhtään taukoja, vaan se oli jatkuvaa sanaoksennusta, joka tuntui erittäin hankalalta lukea. Aiheetkin olivat välillä mitä puuduttavampia, kun Malone esim. pohti huoneessa näkyviä harmaanvärejä monenkymmenen sivun verran.

Tuttavuutemme Beckettin kanssa taisi päättyä tähän. Kiitos ja heihei.

_______

Samuel Beckett - Malone kuolee

(Malone meurt, 1951)

Basam Books, 2007
Kansi: Jari Silvennoinen

Omasta hyllystä
Tähtiä: ★½

Muita postauksiani
Elokuun lukumaraton (2015)
Blogistanian kesälukumaraton (2015)
Ystävänpäivän lukumaraton (2015)
24 h lukumaraton (2014)
 

Elokuun lukumaraton (päivittyvä postaus)

Kuva Oksan hyllyltä

Eilen oli käynnissä lukumaratonin valmistelut ja tänään se sitten alkoi! Tähän samaan postaukseen päivittelen maratonkuulumisia parhaani mukaan. Yleensä vain luen sen verran intensiivisesti, että postailut unohtuvat :D


14.8. klo: 15:00
Maraton alkoi ja ensimmäisen nappasin pinosta Juhani Ahon Rautatien. Kirja on kuvitettu, joten plussaa siitä jo näin alkuunsa. Sillä pääsen myöskin jatkamaan Maalaismaisemia -lukuhaastetta ja yleissivistykseni tietenkin taas lisääntyy. Ohkasilla kirjoilla siis pääasissa tällä kertaa mennään, kun viimeksi oli pelkkä tiiliskivi. Ja nyt otetaan myös vähän rennommin, ei mitään 1 000 sivun ahmimiskohtausta.


klo: 15:45
Loppu häämöttää jo Rautatiessä, vaikka kirja on tuntunut etenevän vähän liiankin verkkaisesti. Piti tulla koneelle katsomaan ketkä muut ovat ehtineet jo maratoniin mukaan :)


klo: 23:07
Pientä väsymystä jo ilmassa, että saa nähdä kauanko jaksan vielä taistella. Rautatie on jo tosiaan luettu (119 sivua) ja ensimmäinen kokonaan luettu kirja antaa paljon puhtia lisää. Jatkoin Beckettin Malone kuolee -kirjan kanssa, mutta sain vain melkein satasivua luettua, kun oli pakko vaihtaa. Minulle nämä maratonit on oiva tilaisuus lukea kirjoja, jotka muuten ovat hyllyyn vain jääneet hillumaan, kun ei ole mukamas huvittanut niitä lukea. Siitä siirryin sujuvasti Galsworthyn pariin Omenapuun muodossa, joka osoittautui hellyyttäväksi pienoisromaaniksi (112 sivua). Lumbergin Mustaa perhostakin ehdin aloitella parinkymmenensivun verran, kunnes Agatha Christien omaelämäkerta veti liikaa puoleensa ja sitä tässä ollaan nyt viimeisimmäksi luettu. 70 sivua luettu ja pidän todella paljon :) Sitten vielä katsomaan blogimaailman viimeisimmät kuulumiset ja takas lukemaan!


15.8. klo: 12:12
Eilen illalla/yöllä luin Sotaa ja rauhaa 108 sivua eteenpäin, ei enää montaakaan sivua jäljellä! Luin myös loppuun jo aloittamani Muumit VII -sarjakuvan, josta oli jo puolet luettu, se oli oikein virkistävä välipalalukeminen näiden vähän raskaampien kirjojen joukossa. Tänään heräsin vasta puoli kymmenen aikoihin ja luin juuri loppuun Mustan perhosen ja Malone kuolee. Jälkimmäinen oli lievästi sanottuna TUSKAA. Mutta nyt se on luettua. Eikä tarvitse enää ikinä palata sen pariin. Kolmeen asti on vielä aikaa, jolloin minua viihdyttämässä ovat vielä nuo tiiliskivet, varmaankin Christien seurassa pitäydyn lopun aikaa.


klo: 15:00
Maraton on nyt ohi. Onhan se jonkinmoinen suoritus lukea melkein 24 putkeen, mutta taidan silti tämän postauksen julkaisemisen jälkeen mennä takaisin lukemaan. Sain nimittäin Harper Leen Kaikki taivaan linnut pikalainana ja tämä maraton on pitänyt minut poissa sen luota ihan liian pitkään! Mutta vielä maraton asiaa:

Lukumaratonilla kokonaan luetut kirjat

Kesken jääneet

Yhteensä viisi kirjaa sain loppuun asti luettua:

• Juhani Aho - Rautatie (s.119)
• John Galsworthy - Omenapuu (s.112)
• Muumit - Sarjakuvaklassikot VIII  (s.39)
• Kiba Lumberg - Musta perhonen (s.149)
• Samuel Beckett - Malone kuolee (s.183)

Mukana maratonissa oli lisäksi vielä kaksi jättiläiskirjaa:

• Leo Tolstoi - Sota ja rauha II (s.108)
• Agatha Christie - Vanha hyvä aikani  (s.136)

Sivuja kertyi siis tällä kertaa yhteensä 846. Hmmm, aika yllättävää. Koin kuitenkin lukeneeni aika maltillisesti ja turhia hötkyilemättä, mutta näkyy noita sivuja aika iso määrä kertyneen, lähemmäs viime kertaista määrää...

Lyhyet arvioit kirjoista on vielä tässä joku päivä tulossa.

Tsemppiä muille maratoonareille!!


Muita postauksiani
Blogistanian kesälukumaraton (2015)
24 h lukumaraton (2014)
Ystävänpäivän lukumaraton (2015)