Philip Teir - Tällä tavalla maailma loppuu

"Myrskyn puhjettua poika ja äiti hakevat suojaa autosta."

kirjan alku

Julia, Erik ja lapset Alice ja Anton viettävät koko kesän maalla, tummassa hirsirakennuksessa Pietarsaaressa, Maitolahdessa, lähellä merenrantaa. Erik on irtisanottu työstään tavaratalosta, mutta hän ei saanut sanottua sitä vaimolleen, vaan aikoo ensin kartoittaa tilanteen. Seuraavan kirjansa kirjoittamisen vuoksi Julia on suostunut lähtemään kolmeksi kuukaudeksi maalle, eritykseen kaikesta. Paikka muistuttaa Juliaa vahvasti lapsuudesta hajuilla ja väreillään. Anton on viidennelle luokalle menossa kesän jälkeen ja joutuu suurimmaksi osaksi viihdyttämään itse itseään. Mieluusti hän seuraisi 13-vuotiasta, kriittisesti itseensä suhtautuvaa, sisartaan Alicea, mutta siskolla on omia suunnitelmia, joihin Anton ei lukeudu.

Perhe tutustuu juhannusaaton juhlissa naapureihin, joista yksi sattuu olemaan Julian lapsuudenystävä Marika. Hän kuuluu ryhmään, jota johtaa hänen miehensä Chris. Ryhmä valmistautuu elämään maailmassa ilmastonmuutoksen jälkeen ja Maitolahti on heille täydellinen paikka kohdata maailmanloppu. "On kyse katastrofiin varautumisesta, sillä maailmanloppu tulee ennemmin tai myöhemmin. 'Ei paukahtaen vaan kitisten', kuten T.S. Eliot kirjoitti. -- Mutta ennen kaikkea on kyse suremisesta. On tajuttava, että loppu on jo tullut." Ryhmän sisäiset suhteet ovat hyvin sallivia.

Mietin jo kirjaa lukiessa, että mistä se lopulta kertoo. Tällä tavalla maailma loppuu on kirja ihmisyydestä ja sen moninaisesta kirjosta. Siitä kuinka kaipaamme toisia ihmisiä lähelle.
Tapahtumat ovat arkipäiväisiä, mutta ihmisten sisäiset mielenliikkeet ovat mielenkiintoisia. Julia ja Erik eivät oikein tiedä millä tolalla heidän avioliittonsa on. Heidän välinsä ovat viilentyneet, sanoja ei oikein löydy kaikelle sille mitä pitää sisällään.

Henkilökuvaus on romaanissa taitavaa. Philip Teir on osannut sukeltaa monen eri ikäisten henkilöidensä mieliin ja ajatuksiin. Loppu jäi kaivertamaan mieltä hyvällä tavalla - kirjaa ei noin vain unohda uuteen tarttuessa. Se jätti myöskin tunteen, että ihmisen on helppo kieltää todellisuus ja  selitellä asiat itselle parhainpäin. Dramaattisesta nimestä huolimatta en kokenut kirjaa toivottomaksi, vaan ehkä enemmänkin lohdulliseksi. Elämä jatkaa rullaamista eteenpäin ja ennemmin tai myöhemmin se loppukin koittaa. Ehkä ei kuitenkaan aivan vielä.

___________________________________________

★★★★
Philip Teir - Tällä tavalla maailma loppuu

(Så här upphör världen, 2017)

Otava, 2017

Kirjastosta