TEATTERI: Tavallisuuden aave – kuvia kotimaasta

"Tavallisuuden aave on absurdi, melankolinen ja
hauska matka kotimaamme mykkiin syövereihin."

Tavallisuuden aave pureutuu tavallisuuden tavoitteluun. Näytelmän perheenäiti haluaisi olla tavallinen ja haluaisi tavallisen perheen, mutta sen sijaan hän joutuu auttamaan poikansa ylle mekon. Poika on erilainen ja saa osakseen paheksuvia katseita ja välttelyä. Hän on huomiotaherätävä. Samoin pihan penkillä istuva lintupäinen äiti lastenrattaiden kanssa on erilainen, hän saa kestää uhkaavaa käytöstä. Muut pihalla seisoskelevat vain konkreettisesti kääntävät selkänsä tapahtuneelle.

Q-teatteri / Kuva: Pate Pesonius

Lintunaamari kuvaa erilaisuutta ja joukosta erottautuminen ei lupaa hyvää. Koulussa yksi lapsista jää ilman muiden kanssa samalaista naamaria ja joutuu laittamaan päähänsä erilaisen, ja näin ollen häntä kiusataan oikein joukolla. Riipaisevia hetkiä. Erilaisuuden pelossa asiat tehdään muiden kanssa samallalailla: häissä ryystetään kahvikupista yhtaikaa ja nuorisobileissä kaljaa kitataan kurkusta alas samaan rytmiin ja paikkaa vaihdetaan huoneen laidalta toiselle joukkona. Sitten vain pönötetään. Mahtavan meininginkin huutaja palaa nopeasti naama peruslukemille. Vasta sitten kun kaikki ovat lähteneet ja on jääty yksin, voi oikeasti pistää tanssiksi! Tämä kohtaus oli yksi näytelmän herkullisimmista ja Laura Birnin tanssiliikkeet: wou!

Q-teatteri / Kuva: Pate Pesonius

Suomalaiseen tapaan ei näytelmässäkään turhia jorista. Näyttelijöillä on hyvin tyyni, jopa ilmeetön olemus (miten voi pokka pitää niin hyvin!), liikkuminenkin on jäykkää. Monet löytävät varmasti vanhan ajan meiningistä yhtymäkohtia omaan perheeseen tai sukuun, juhliin ja juhlapyhien viettoon. Halutaan näyttää tavallisesta perheeltä, mutta pinnan alla kuohuu. Ja mikä oikeastaan on edes tavallisuutta? 

Näytelmän aikana mennään tunnetiloissa laidasta laitaan: naurusta itkuun saman kohtauksen aikana. Väliaikaa ei ollenkaan ole, mutta ei sitä osannutkaan kaivata. Mieletöntä suomalaista teatteria ja mielettömiä näyttelijöitä! Ennestään tuttuja nimiä olivat vain Laura Birn ja Elina Knihtilä - molemmat television kautta, mutta eiköhän Ylermi Rajamaasta, Pyry Nikkilästä ja Antti Heikkisestä kuulla vielä lisää. En pistäisi pahakseni.

Todella vaikuttavaa.

Tavallisuuden aaveen ohjaajan toimineen Saara Turusen esikoisromaani Rakkaudenhirviö menee suoraan lukulistalle.

Q-teatteri / Kuva: Pate Pesonius

Kantaesitys 19.2.2016
Teksti ja ohjaus: Saara Turunen
Rooleissa: Elina Knihtilä, Laura Birn, Ylermi Rajamaa, Pyry Nikkilä ja Antti Heikkinen (Teak)
Äänisuunnittelu: Tuuli Kyttälä | Lavastus: Milja Aho
Valosuunnittelu: Erno Aaltonen | Pukusuunnittelu: Laura Haapakangas Maskeeraussuunnittelu: Riikka Virtanen | Koreografia: Janina Rajakangas