16.1.2016

Bret Easton Ellis - Paljastajat


"Bruce soittaa Los Angelesista pilvessä ja auringon 
polttamana, ja sanoo minulle olevansa pahoillaan."
kirjan alku

Jos ei onnelliset tarinat ja miellyttävät päähenkilöt jostain syystä inspiroi ja haluat järkyttää itseäsi ja hieman laajentaa putkinäköisyyttä, ottaa laput pois silmistä, niin Paljastajiin on hyvä tarttua. Lukukokemus ei ollut mikään valoisa ja minun pitikin muistutella itselleni miksi ylipäätään pidin Easton Elliksen Alta nollasta. Ehkä yhden hänen kirjansa lukeminen toimii sopivana shokkihoitona matkalla vahvasti hedonistiseen maailmaan, mutta liika on liikaa. Amerikan psyko oli ainakin jo liikaa.

1980-luvun nuoret ovat menettäneet otteensa ympäröivästä maailmasta ja ajautuneet pinnallisuuden paratiisiin. "Los Angeles on amerikkalaisten myyttien ja unelmien kohtu ja hauta. Se ruumiinavaa tässä poikkeuksellisessa kirjassa joukon ihmisiä, jotka ovat ansassa ympäristön hekumallisessa kauneudessa ja omassa musertavassa moraalittomuudessaan." Vääryyden raja on jo aikoja sitten hämärtynyt ja tehdä saa ihan mitä huvittaa. Mikään ei kosketa. "Paljastaessaan nihilististä elämäänsä he pakenevat, toteavat itsensä parantumattomiksi tai luovuttavat tietäessään ettei sokaiseva pinnallisuus riitä auttamaan heitä, mutta oikeutuksensa olemassa oloonsa he aina löytävät."

Paljastajat koostuu lyhyistä novelleista, joissa kaikissa on keskenään samanlainen sanoma. Novellissa esiintyvien häiriintyneiden ja hukassa olevien nuorten elämä koostuu huumeista, seksistä, alkoholista ja väkivallasta. Heillä on huutava tyhjiö omassa sielunelämässäja millään ei ole merkitystä, muuta kuin itsellä. Mielihaluja saa vapaasti toteuttaa vailla seurauksia. Korostunut materialismi linkittyy tähän myös vahvasti. Välillä myös mietin mikä on saanut Easton Elliksen näitä kirjoja kirjoittamaan?

Kirjan pohjalta on tehty samanniminen elokuva ja trailerista päätellen kyse on leppoisammasta versioista. Siinä näyttelee mm. Winona Ryder ja tv-sarja Fargosta tuttu Billy Bob Thornton. Ehkä vielä joskus jonkun Bret Easton Elliksen kirjan luen. Älä vaan kysy miksi. Nyt on viimeinenkin viime vuoden puolella luettu kirja postattu ja seuraavaksi varmaan palailen (viimein) 2015 vuoden kirjatilaston kanssa.
_______

Bret Easton Ellis - Paljastajat
(The Informers, 1994)
Pikku-idis, 20
Kansi: Pia Pirhonen
Omasta hyllystä
Tähtiä:

Muita postauksiani:
Bret Easton Ellis - Alta nollan

6 kommenttia:

  1. Minäkin yritän saada blogiin viime vuonna luetut. Yritän välttää tänä vuonna sotaa, väkivaltaa,raakoja dekkareita siis kaikkea inhoa, tuo saa olla yleistermi. Luen vain kilttejä dekkareita. Tänään katsomme viimein Aamunkoin, siis 1 ja 2!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa Ulla hyviltä päätöksiltä varsinkin jos ei noista asioista kirjallisuudessa pidä. Miksi lukea jotain inhottavaa, kun voi mukaviakin lukea.

      Poista
  2. Vaikuttaa liikuskelevan samoissa aiheissa kuin tuo Amerikan psyko. Luin sen viime vuonna ja tykkäsin ihan älyttömästi, vaikka raaka onkin! Tähänkin voisi tarttua, vaikkei novelleja kovasti tulekaan luettua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bret Easton Elliksen kaikki romaanit tuntuvat liikkuvan samoissa aiheissa. Kolmea lukemaani romaania ainakin yhdistää sama ahdistuneisuus ja rankkuus. Amerikan psykon sanoma olisi minulle tullut selväksi vähemmälläkin silppomisella. Kamala kirja.

      Poista
  3. Sitä vaan, että sama kuin Hennillä yllä. Amerikan psyko on kaikessa kamaluudessaan loistava minunkin mielestäni. Bloggasin juuri Ryan Gattisin Vihan kaduista ja siinä voi nähdä jotain sukulaisuutta rankkuuden suhteen myös Bret Easton Ellisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun pieneen pääkoppaan ei meinaa mahtua se, että mitä hienoa Amerikan psykossa on, mutta makunsa meillä kaikilla :) Pitääpä käydä Omppu lukemassa arviosi tuosta Vihan kaduista.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...