Kazuo Ishiguro - Ole luonani aina

"Nimeni on Kathy H. Olen kolmekymmentäyksivuotias 
ja olen toiminut valvojana yli yksitoista vuotta."

kirjan alku

Pitkän päivän ilta kolahti aikoinaan ja odotin paljon Ole luonani aina -kirjalta. Aiheensa puolesta se olisi pitänyt olla nappivalinta. Kazuo Ishiguron mukavan rauhallisen, mutta hyvin etenevän tyylin takia sen olisi pitänyt olla viiden tähden arvoinen. Vaan eipä ollut.

Kathy, Ruth ja Tommy ovat oppilaita Hailshamin kodikkaassa sisäoppilaitoksessa Englannin maaseudulla. Siellä olevia lapsia varjellaan tarkoin ulkomaailmalta, ja heidät kasvatetaan uskomaan että he ovat erikoisia, että heidän hyvinvointinsa on olennaisen tärkeää. Mutta minkä tähden he oikeastaan ovat siellä?

Vuosia myöhemmin Kathy, nyt 31-vuotias, antautuu muistelemaan mennyttä aikaa. Hänen muistoistaan rakentuu unohtumaton tarina siitä, miten he kolme vähitellen oivaltavat totuuden näennäisen onnellisesta lapsuudestaan ja heitä odottavasta tulevaisuudesta, joka vetää vertoja tieteisromaanien hurjimmille uhkakuville. Takakansi

Lukijalle kaikki on selvää jo alusta saakka. Odotin huikeaa tarinaa, jossa ei voi kuin arvuutella mitä shokeeraavaa tehtävää varten nuoret on kasvatettu ja mitä käy, kun totuus selviää heille. Sisäoppilaitoksessa eletään erossa ulkomaailmasta, eikä draamaa tämän osalta ollut. Ihmissuhde draamaa kyllä. Kirja laahasi eteenpäin, sillä se on niin hienovarainen kerronnassaan, ei radikaaleja liikkeitä. Olen harmissani, että niin ilmiselvä potentiaali jäi käyttämättä.

Toisaalta romaani saa pohtimaan ihmisyyttä ja oikeuksia. Ishiguron maalaama vaihtoehtotulevaisuus ei ole mukava paikka. Ihmisarvo saa toisenlaisen käsitteen kuin sen pitäisi olla. Ihmiset kasvatetaan vain tiettyä tarkoitus varten ja sen toteuttaminen lopulta on ainoa päämäärä ja kaiken arvo.

_______

Kazuo Ishiguro - Ole luonani aina

(Never Let Me Go, 2005)

Tammi, 2005

Omasta hyllystä
Seitsemännen taiteen tarinat
Tähtiä: ★★½

Muita postauksiani:
Kazuo Ishiguro - Pitkän päivän ilta